perjantai 31. joulukuuta 2021

Mark Dice: What's Next for Us?

 


4 kommenttia:

  1. What is next for us? Kas siinä vasta kysymys. Näin vuoden vaihtuessa, pipon ollessa skumpan vuoksi enemmän tai vähemmän kallellaan on hyvä katsoa niin eteen-kuin taaksepäin. Mitä tuli tehtyä, mihin se on johtanut, ja mitä on tuleva? Omalta osalta voi todeta, että niin huonoja kuin hyviä asioita on tapahtunut, ja jonkinlaisessa risteyskohdassa ollaan. Toisaalta vaakakupissa painaa uusi, hyvä ja kiinnostava duuni, kaksi vielä alaikäistä huolehdittavaa lasta, omakotitalo, asuntolaina ja niin edelleen. Toisella puolella painaa yhä kiristyvä verkko siihen että voin olla kohta työtön, koska en ota kokeellista injektiota enkä aio alistua eliitin jatkuvasti vaihtuviin vaatimuksiin siitä mitä teen ollakseni "hyvä" kansalainen.

    Jokainen peilaa elämäänsä omista lähtökohdistaan, ja haluamattaankin vertaa omia saavutuksiaan niihin. Omasta puolestani voin sanoa että kohtuullisen hyvin on mennyt, toki joitain sivuheittoja on tullut mutta parhaani olen yrittänyt. Taustastani johtuen kovin moni minut tuntenut ei odottanut kovin paljoa, enkä ole paljon saavuttanutkaan, mutta perheen, oman kodin ja jonkinlaisen käsityksen siitä minkälaista elämää haluaa elää. Mielestäni tämä on jo aika hyvin. Kuten varmaan suurin osa ihmisistä, minäkin haluaisin elää vain elämääni rauhassa, tehdä töitä ja yrittää tarjota lapsilleni edes kohtuullisen hyvän tulevaisuuden, tarjota paremmat eväät elämään kuin olen itse saanut.

    Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa minun tulisi valita, valehtelenko itselleni ja alistunko vääryyteen säilyttääkseni sen minkä eteen olen tehnyt vuosia töitä hartiavoimin, vai olenko rehellinen itselleni ja annan mennä asioiden painollaan. Itsestäni en välitä, en enää enkä tällä elämänkokemuksella, mutta lasteni tulevaisuudesta olen huolissani. Uskon että aika moni kaltaiseni pohtii tätä samaa tilannetta parhaillaan. Se, että meidät on laitettu tällaisen valintatilanteen eteen, kertoo enemmän päättäjistämme kuin meistä. Millainen ihminen pakottaa toisen ihmisen tähän? Miettikääpä.

    Itse mietin tätä päivittäin, ja mitä enemmän mietin, sitä enemmän vaakakuppi kallistuu toisena mainitun puolelle. En pysty valehtelemaan, en itselleni enkä muille, enkä ala totalitarismin juoksupojaksi. Menköön duuni, menköön talot ja kaikki, mutta en vain pysty.

    Lopuksi haluan kiittää kaikkia teitä, Anteroa tämän blogin perustamisesta (ihme että tämä on vielä olemassa) sekä kaikkia tänne kirjoittaneita ja hengessä mukana olleita. Kommenttejanne ja linkkejänne on ollut ollut silmiä avaavaa lukea ja tutkia, ja tuntea sitä yhteenkuuluvuutta ettei ole yksin omien pohdintojensa kanssa.

    Hyvää Uutta Vuotta kaikille, yritetään tehdä siitä parempi vuosi kuin edellinen oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos minunkin puolesta Anterolle ja kaikille kommentoijille, ette arvaakaan kuinka suuri vaikutus teillä on ollut siihen, mihin pisteeseen olen itsekin tämän vuoden aikana päätynyt. Voisin jopa sanoa, että enpä muista milloin viimeksi olisin ollut näin levollinen ja hyvämielinen. Ja tietoinen.

      Jauhottajalle kannustava sana, että aivan oikealla vaakakupilla olet. Vaikka kaiken menettäminen hirvittää, se ei ole maailmanloppu, materialistisista ongelmista selviää aina. Mutta se olisi katastrofi jos tulevaisuudessa joutuisi katselemaan lasten (ankeata?) elämää tietäen, että itsellä olisi ollut mahdollisuus tehdä siitä parempi, mutta kantti loppui. Eikä se varmasti ole kenellekään meistä silmiään vähänkään raottaneille enää vaihtoehto, vaipua takaisin horrokseen, se ei vain onnistu, vaikka haluaisikin.

      Hyvää Uutta Vuotta! Ensi vuosi on varmasti entistä mielenkiintoisempi =)

      Poista
    2. Tämän kuun lopulla tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun itse saavuin ensimmäistä kertaa EES-blogiin. Ystäväni oli lähettänyt linkin johonkin koronaa käsittelevään artikkeliin. Vaikka en muista mikä juttu se tarkalleen oli, sen tunteen todellakin muistan, kun aloin silmäillä tätä mieletöntä, sisällökästä ja taivaallisen hyvin jäsenneltyä artikkeliaarteistoa. Kuukausitolkulla ahmin ja opiskelin kaikkea - siinä meni uusiksi maailmankuvasta lähtien monennäköistä, ja ennenkaikkea ilmiöt ja asiat, joita olin yksinäisellä neljännesvuosisadan totuuspolulla pohtinut, löysivät sanoitustaan ja muotoaan. Ihan mieletöntä!

      Aavee on palstaisännöinnin lisäksi kuin talonmies, joka armollisesti lapioi keskustelupolulta lumet ja jätteet, täällä ei tarvi pelätä hukkuvansa tai astuvansa liukumiinoihin - eikä kommentteja lukiessaan koe tuhlanneensa aikaansa, artikkeleista nyt puhumattakaan.

      Oman elämäni oppien keskellä tarpoessa ja erityisesti maskikansan keskellä kyntäessä on ollut jäätävän mahtavaa tietää, että 'tuolla jossain' on hengenheimolaisia, joihin voin tuntea yhteenkuuluvuutta (kuten Jauhottaja osuvasti sanoitit, kiitos) - ja joille voin lämpimän ajatukseni lähettää.
      Eräässä pöyristyttävän typerässä, lammaskansan dissonanssitoljailun johdannaistilanteessa päätin tiedostaen poistua mielessäni paikalta miettimällä että "Mitähän muuten Lobolle kuuluu?" :D Siitä ja sen variaatioista on kehkeytynyt toimiva ja mielekäs, inhimillinen versio ikivanhasta kymmeneen laskemisesta - samalla saa lähetettyä positiivista, voimaannuttavaa energiaa niille, jotka sen ansaitsee.

      Kiitos Antero ja palstalaiset! Mahtavaa alkanutta vuotta jokaiselle!
      MAY THE FORCE BE WITH YOU!

      Poista
    3. 😅 Ilmankos mulla korvat soiki vähän väliä, joku ajattelee minua! 😄🥰

      Poista