tiistai 16. tammikuuta 2018

Polkeutumaton: Poppy


Polkeutumaton-blogissa oli jälleen mielenkiintoinen kirjoitus. Aiheena on Poppy.





Polkeutumaton tekee hyvän analyysin:
"Enemmän tässä uutisessa ja koko henkilössä ihmetyttää ihmiset, jotka näitä videoita seuraavat. EES kirjoitti hienon tekstin Helvetistä ja ihmisen tutustumisesta omaan varjopuoleensa. Täälläkin samasta aiheesta olen usein kirjoitellut ja tämä uutinen muistutti taas, että voisi kirjoitella lisää.
Jotenkin tuo itsensä tutkiminen ja hyväksyminen on vain pakko saada vältettyä. Jos ei viina, huumeet tai jatkuva työskentely ole sinun hommasi; voit myös kokeilla uppoutua pelimaailmaan, sarjoihin tai Poppyn videoihin. Tulevaisuuden taivas on virtuaalitodellisuus. Lääkket on myös hyvä tapa välttää itsensä kohtaamista. Pick your poison.
“Everyone thinks of changing the world, but no one thinks of changing himself.” - Leo Tolstoy
On entistä helpompaa irtautua omasta todellisuudesta, jos pakokeino on jossain määrin erilainen kuin oma ympäristö. Erilaiset piirretyt varsinkin Japanista ovat nostaneet suosiotaan monta vuotta ja Anime on länsimaissakin jo melko tunnettua. Poppy sopii hyvin tähän kategoriaan, olemalla tarpeeksi vahvasti poissa tästä todellisuudesta."

Tällä Polkeutumattoman mainitsemalla itsensä tutkimisen välttelyllä on pitkät perinteet. Muinainen Dionysos-kultti oli tunnettu hedonistisista rituaaleistaan, joissa alkoholin (viinin jumala), huumeiden (mm. sienet), seksin (orgiat), musiikin ja tanssin kautta haettiin transsimaisia tiloja. Kuten sanottu, se on pakoa todellisuudesta - pakoa itsestä ja maailmasta.

Jos yhtään on seurannut maailman menoa, voi todeta, että Dionysos-kultti elää ja voi hyvin myös tänä päivänä. On paljon mukavampaa vältellä itseään ja todellisuutta kuin käydä läpi kivulias aikuistumisprosessi.

Poppyn tapauksessa nimivalinta ei ole sattumaa. Poppy on suomeksi unikko - yksi Dionysos-kultin symboleista. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Dionysos-kultti.


Dionysos (oikealla) ja unikkopäähine


4 kommenttia:

  1. Youtuben tunnetuimalla persoonalla Pewdiepiellä on kädessään silmä tatuointi, mutta toista tatuointia en tunnista. Osaatko sanoa tästä mitään?

    https://www.google.ee/search?client=firefox-b&dcr=0&biw=1920&bih=947&tbm=isch&sa=1&ei=Ln1eWquGC6eE6AS134awCA&q=felix+kjellberg+tattoo&oq=felix+kjellberg+tatt&gs_l=psy-ab.1.0.0i30i19k1.146093.146765.0.148087.5.4.0.1.1.0.160.585.0j4.4.0....0...1c.1.64.psy-ab..0.5.631...0i19k1.0.9r57m59pp9w#imgrc=fTXoV4LFP_QpUM:

    VastaaPoista
  2. Eikö monet käytä transsitiloja oman itsensä tutkiskeluun ja juuri varjon kohtaamiseen? Taidekin voi toimia jonkinlaisena väylänä tähän onko se tosiaan mielestänne oman varjonsa pakenemista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys on hyvä, mutta monimutkainen. Näkökulmia tähän on varmasti monenlaisia.

      Transsitilat ja muut vastaavat tietoisuuden rajamaille menemiset (esim. ayahuasca-rituaalit) voivat periaatteessa joissain tapauksissa olla varjotyöskentelyn kannalta jossain määrin hyödyllisiä, mutta ne ovat kaksiteräisiä miekkoja, joissa on omat sudenkuoppansa. Olen vähän sitä mieltä, että haitat ovat liian usein hyötyjä suuremmat.

      Transsitilaan hakeutuminen on eräänlaista "huumeiden käyttöä". Se tila johon ollaan hakeutumassa on hyvin samankaltainen kuin mihin monilla huumeilla pyritään pääsemään. Huumeet ja huumaavat menetelmät ovat hyvin pitkälti saman puun oksia.

      Ennen kuin tälle tielle lähtee, täytyy olla rehellinen transsitilaan hakeutumisen motiiveista. On itsetutkiskelua ja itsetutkiskelua. Jos itsetutkiskelu on esimerkiksi luokkaa "julkaisen facebookissa meditointikuvia itsestäni" on kyse enemmän narsismista kuin varjotyöskentelystä. Jos taas itsetutkiskelua käyttää tekosyynä huumeiden tai huumaavien menetelmien käyttöön, puhutaan enemmän päihdeongelmasta kuin varjotyöskentelystä.

      Varjon integroinnissa valittu metodi ei ole pääasia. Jokaisella on oma tapansa työstää omaa varjoaan. Joku vetäytyy omiin oloihinsa, joku aloittaa terapian, joku opettelee vetämään vanhemmilleen rajat, joku opettelee sanomaan työkaverille ei... Usein elämä kyllä tarjoaa varjon työstämiseen ihan luonnollisen mahdollisuuden. (Aviokriisi, läheisen kuolema, traumaattinen tapahtuma, työttömäksi jääminen, jne.) Kyse on vain siitä tartutaanko siihen mahdollisuuteen vai ei.

      Silloin kun metodia aletaan etsiä tietoisuuden tilaa muuttavista keinoista (transsitilat, huumeet), ollaan valitettavan usein etsimässä oikopolkua. Etsitään pikaratkaisua ja helppoa keinoa. Se on vähän sama kuin se lääketieteen "pilleri purkista" -ratkaisu. Näihin metodeihin päätyvät usein juuri ne jotka eivät kestä psyykkisen kivun kohtaamista - eli ne jotka oikeasti haluavat vain paeta varjoaan. Toki he voivat väittää itselleen ja muille tekevänsä varjotyötä, mutta väittää nyt voi mitä vaan.

      Ihminen, joka ei ole oikeasti valmis kohtaamaan omaa varjoaan, ei löydä päihteistä tai päihdyttävistä metodeista ratkaisua. Tuloksena on valitettavan usein vain päihderiippuvuus, josta tulee entistä suurempi este varjotyöskentelylle.

      Ihminen, joka on valmis työstämään varjoaan, ei tarvitse siihen päihteitä tai päihdyttäviä menetelmiä. Jos varjoaan haluaa työstää tietoisuuden rajamailla, siihen on olemassa täysin luonnollinen ja terveellinen metodi: nukkuminen ja unet.

      Mutta jokainen tekee tietysti omat valintansa.

      Poista
  3. Itselleni unet ovat ehkä turvallisin mutta haastavin metodi varjon integroimiseen, ennen kaikkea unien hallinta, onnistuu ,mutta vaatii valtavasti ponnistelua.
    Kriisi on todella rankka, mutta tehokas. Psykedeelit vaativat seurakseen asian tuntevan henkioppaan, ominpäin yritykset päätyvät sekoilun puolelle. Tuntuu myös ettei varjo tartu yhtä tehokkaasti kiinni.
    Eri elämän vaiheissa kaikkia on tullut kokeiltua.
    PS.tärkeää on myös pitää varjostaan kiinni, se on paljon helpompi hukata kuin integroida.

    VastaaPoista