Kuinka usein keskustelet itsesi kanssa?
Videolla keskustellaan Varjosta. Jos aihe ei ole tuttu, suosittelen lukemaan ensin kirjoituksen Helvetti.
Micheal Tsarion nostaa videon alussa esiin erittäin tärkeän asian. Varsinkin New Age -piireissä liikkuu kaikenlaisia käsityksiä siitä mitä varjotyö on. Hän tiivistää oman näkemyksensä aiheesta sen yksinkertaisimpaan muotoon: Varjotyö on keskustelua itsensä kanssa.
Videolla todetaan se tosiasia, että nyky-yhteiskunta on psykologisessa mielessä niin sairastunut, että tämä täysin normaali ja terve ilmiö, eli itsensä kanssa keskustelu, aiheuttaa ihmisissä niin suurta ihmetystä, että sitä pidetään poikkeavana käytöksenä. Jos joku keskustelee itsensä kanssa, tätä pidetään jos ei nyt täysin hulluna, niin ainakin erittäin omituisena hulluuden rajamailla liikkuvana hylkiönä. Tällaista ihmistä vieroksutaan - usein vain sen takia, että hän poikkeaa normista.
Miettikää elokuvaa Havukka-ahon ajattelija. Päähenkilö Kosta Pylkkänen on tyyppiesimerkki ihmisestä, joka käy säännöllisesti keskusteluja itsensä kanssa. Ja miten muut ihmiset häneen suhtautuu? Hän pilkataan, vähätellään, hänestä juoruillaan ja häntä jopa vähän pelätään.
Tosiasisssa terve ihminen käy säännöllisesti keskusteluja itsensä kanssa. Vastaavasti sellainen ihminen, joka ei koskaan keskustele itsensä kanssa, on kaikkea muuta kuin psykologisesti terve.
Tsarion luokittelee varjotyön pyhäksi työksi (holy work). Yksi sen suurimmista esteistä on halu kuulua joukkoon. Joukossa ei voi tehdä varjotyötä. Ihminen on valmis aloittamaan varjotyön vasta siinä vaiheessa, kun hän lakkaa tavoittelemasta joukon hyväksyntää. Se ei ole ihan helppoa, koska siitä seuraa usein Konsta Pylkkäsen asemaan ajatuminen. Kestäisitkö sinä olla tuossa asemassa?
Videolla on myös paljon muuta hyvää asiaa. Jos olet kiinnostunut arkkityypeistä, kannattaa katsoa.
Asiaa, taistelua paremmasta maailmasta ei käydä juoksuhaudoissa tai kaduilla, vaan ihmisen korvien välissä.
VastaaPoistaLuin aikoinaan nuorena miehenä Lampaansyöjät -kirjan pariinkin kertaan ja myös siitä tehty elokuva kuului suosikki-teoksiini. En tiedä mikä siinä nuorta miestä niin puhutteli, mutta luulen, että se oli juuri se arkielämästä / aivopesusta ulos astuminen ja kaiken sen turhuuden huomaaminen. Olen harrastanut tuollaista omien ajatusten kanssa pyöriskelyyn heittäytymistä luonnon keskellä itsekin ja todennut sen varsin tervehdyttäväksi.
VastaaPoistaNykyään kyseinen klassikko on ilmeisesti toksismaskuliininen tai joku muu käsitehirviö, yhtä kaikki naurista järsivän turvekuopassa asuvan impivaaralaisen suosikki😂
Poista