Rakas Antero,
Terveisiä tulevaisuudesta! Sain mahdollisuuden lähettää sinulle kirjeen täältä 2030-luvulta sinne 1990-luvulle. Miten menee?
Sinä olet vielä nuori mies, eikä sinulla ole aavistustakaan siitä, mihin elämä sinut tulee viemään, ja millaisen maailman sinä tulet kohtaamaan. Voit aivan vapaasti arvailla ja veikkailla, mutta rehellisyyden nimissä se on melko turhaa. Ei sinulla ole tuossa vaiheessa vielä minkäänlaista mahdollisuutta edes arvata, millainen matka sinua odottaa. Etkä sinä pysty mitenkään kuvittelemaan, miten erikoiseksi maailma voi tulevaisuudessa muuttua. Voi pojat jos tietäisit!
En aio valehdella sinulle. Sinun polkusi ei tule olemaan helppo. Sinä tulet kohtaamaan valtavan määrän haasteita ja vaikeuksia. Tulet tekemään lukemattomia virheitä ja huonoja valintoja. Joudut kohtaamaan paljon pettymyksiä, kipua ja tuskaa, ja elämä tulee laittamaan sinut monta kertaa koville. Se ei ole mukavaa, mutta se on välttämätöntä. Se valmistelee sinua tulevaisuuden hulluihin vuosiin, kun koko maailma joutuu menemään hyvin kaoottisen ajanjakson läpi. Jos eläisit koko elämäsi vain pumpulissa, et tulisi selviämään noista tulevien vuosien haasteista. Hyvää miekkaa ei saa ilman kuumaa ahjoa.
Mutta älä huoli, sinä kestät sen kaiken kyllä. Sinä et vielä tunne omaa voimaasi, koska olet niin nuori. Vuosien varrella tulet muuttumaan enemmän kuin uskotkaan. Kaikki eivät tule siitä muutoksesta pitämään, mutta ei tarvitsekaan. Sinä et ole tullut tänne miellyttämään ketään.
Valitsemasi polku on sellainen, että tulet kulkemaan sitä hyvin usein yksin. Tuollaisella polulla se vähän niin kuin kuuluu asiaan. Mutta ei se mikään ongelma ole. Itse asiassa sinä opit lopulta pitämään siitä. En kuitenkaan tarkoita sitä, että tulisit olemaan täysin yksin. Elämä tuo luoksesi aina oikeat ihmiset oikeaan aikaan. Heitä ei ole montaa, mutta tässä asiassa laatu korvaa aina määrän. Tulet saamaan todella monta kertaa yllättävää apua yllättävistä lähteistä - jopa ihmisiltä joita et ole koskaan tavannut. Aluksi tulet luulemaan sitä hyväksi onneksi ja sattumaksi, mutta jossain vaiheessa joudut muuttamaan näkemystäsi. Elämä on välillä vähän kummallinen ilmiö.
Kun lopulta saavut 2020-luvulle, alkaa hyvin kriittinen elämänvaihe. Se koskee kaikkia maailman ihmisiä, ja se pistää kaikki koville. Maailma käy läpi valtavia mullistuksia, ja aika ajoin vaikuttaa siltä, että koko ihmiskunta on sekaisin kuin seinäkello. Koko planeettaa ravistellaan täysin ennennäkemättömällä tavalla. Jos kertoisin sinulle mitä kaikkea hullua tulee tapahtumaan, sinä et uskoisi minua. Mutta sitä ei tarvitse pelätä, koska elämä valmistelee sinut tähän ajanjaksoon huolella. En voi kertoa enempää yksityiskohtia, mutta sinä tulet olemaan valmis. Kun aika on, tiedät tarkalleen mitä tehdä.
Sen voin kuitenkin kertoa, että tuo elämänvaihe tulee olemaan hyvin raskas. Välillä se imee sinusta kaikki mehut. Välillä tulet olemaan niin väsynyt, että et jaksa tehdä oikein mitään. Silloin on tärkeää, että annat itsellesi luvan levätä.
Sinun,
Antero V
Mitenhän sitä reagoisi kun oikeasti saisi itseltä tuollaisen kirjeen
VastaaPoistaEhkä olennaisempi kysymys on, että millaisen kirjeen sinä kirjottaisit.
PoistaMuutaman päivän pohdittuani millaisen kirjeen sitä nuorelle itselleen kirjoittaisin, tulin siihen tulokseen etten kirjoittaisi. Ensiksi en nuorena ymmärtäisi mitään mitä näin käppäukkona yrittäisin selventää ja jos jotain tajuaisin ja tekisin jotain toisin en olisi nyt sama ihminen, joka viihtyy aika hyvin omissa nahoissaan.
PoistaMito Islam tuo on kyllä aivan totta ja erinomaisesti mietitty. Just kanssa mietin, että nuorempi minä olisi todennäköisesti vastustanut vain vastustamisen riemusta ja tehnyt kaiken ehdomani just päinvastoin ihan kiusatakseen. toisaalta olisin varmaan ehkä tsempannut vaan. Tsemppi on aina mukavaa.
PoistaHyvä kirjoitus. Kyllä! "Sekaisin kuin seinäkello" Terveisiä vaan sinne 90-luvulle. Välillä ihan kaipaa aikaa, kun puhelin oli seinässä kiinni. Kenen idea oli päästää se irti kiharaisesta langastaan...
VastaaPoistaItsehän en edes omista älypuhelinta.
PoistaOli ajatuksia herättävä kirjoitus. Tässä omat nopeat kelani: https://kummajuttu.fi/2022/09/05/hyvaa-syntymapaivaa-raven-ja-numero-6/
VastaaPoistaHyvin prisonermainen ratkaisu.
PoistaPitkän avautumistauon jälkeen....
VastaaPoistaHei pikku Lobo!
Et varmaankaan usko, mutta tämä kirje tulee lähes kolmenkymmenen vuoden takaa (vai edestä), tulevaisuudesta, sinulta itseltäsi! Minulle tuli esimerkin myötä halu kertoa sinulle, paikkaasi etsivälle ihmisenalulle muutamia asioita, josko ne lievittäisivät tuota tälläkin hetkellä tuntemaasi suunnatonta hukassaoloa, itseinhoa, väheksyntää, syyllisyyttä ja velantunnetta, joka pahimmillaan tulee vaikuttamaan jälkipolvia myöten.
Sinun ei tarvitse tehdä mitään toisin, mutta haluan, että ymmärrät muutaman seikan, erityisesti tulevien lastesi takia.
Ensinnäkin paljastan, että olet, ja tulet aina olemaan, todella sinisilmäinen, luottavainen ja hyväuskoinen, vaikka kuinka yrität itseäsi kovettaa, olla epäluuloinen ja ylläpitää kylmän tiukkapipoisen "aikuisen" roolia, joka paheksuu typerää lapsellisuutta. Et ole vahinkoja aiheuttava keskenkasvuinen hyödynnettävä idiootti. Alleviivaan; älä rankaise siitä itseäsi. Se on hyvä ominaisuus, oikeastaan lahja, kunhan vain opit kohdistamaan sen oikein (joka vie aikaa ja toistoja). Valitettavaa vain on, että sitä tullaan käyttämään hyväksi miljoonia kertoja. Niin monesti, että uskot kaikkien ihmisten olevan sellaisia. Mutta se ei ole sinulta pois, vaikka se pahalta tuleekin tuntumaan kerta toisensa jälkeen ja haluat monen monta kertaa vain kuolla pois. Sinä opit kaikista näistä kerroista. Sinä jaksat aina luottaa uudestaan ja uudestaan, ja se on sen arvoista sitten, kun luottamuksen kohde osaa sitä arvostaa. Mutta usko pois, ne, jotka sitä tulevat hyväksikäyttämään, joutuvat siitä tahollaan ja ajallaan vastuuseen. Siitä sinun ei tarvitse murehtia. Jonkinlaisena paradoksina tuo luottavaisuus ja hyväuskoisuus ei vain koske sinua itseäsi... Siihen sinun pitää panostaa, koska sinä jos kuka olet sen luottamuksen arvoinen.
Toiseksi voin kertoa, että tulet tekemään paljon valintoja, pääasiassa huonoja muiden mielestä, mutta ne ovat oikeita sinulle. Älä tunne syyllisyyttä siitä, että ne eivät miellytä kanssaeläjiä. Niiden ei pidäkään miellyttää ketään muuta kuin sinua. Ei vanhempiasi, ei sisaruksiasi, ei opettajia, ei kavereita, ei ketään muuta, vain sinua. Vuosien mittaan tulet huomaamaan, kuinka jokainen asia on mennyt täsmälleen oikein, vaikka ne muutosten alkumyllerryksissä ja arvosteluja kuunnellessa usein kaduttavatkin. Yksinäiseksihän nuo valinnat sinut pääasiassa tekevät, mutta sinun tehtävänäsi tulee olemaan sen yksinäisyyden ymmärtäminen. Kärsit siitä niin kauan kunnes tajuat, miksi siitä kärsit. Älä luovuta, sinä tulet sen ymmärtämään ja tuska vähenee, kunnes loppuu =)
(jatkuu... )
(... sivu 2)
VastaaPoistaMutta tulevien lastesi takia toivon, että voisit oppia hieman aikaisemmin ymmärtämään oman arvosi, rakastamaan ja kuuntelemaan itseäsi. Ja sen, että opit erottamaan rakkauden riippuvuudesta. Se ei ole helppo tehtävä, koska sinulla ei ole ensiksi mainitusta häävejä kokemuksia. Opit tunnistamaan sen vasta, kun uskallat kuunnella sitä sisäistä roolitonta itseäsi. Sinä olet rakastamisen arvoinen, kuin myös tulevat lapsesi. Heille sinä tulet olemaan velkaa sen, että he tietävät kuka sinä aidosti olet ja miltä tuntuu, kun heitä vilpittömästi ja luontevasti hoidat ja rakastat. Ja sen sinä osaat kyllä, kun ymmärrät, että sinulla on kaikki mahdollisuudet antaa lapsillesi kaikki se, mistä itse olet jäänyt paitsi ja enemmänkin. Se ei ole lellimistä eikä vapaata kasvatusta. Eikä siihen tarvita toista mielipidettä. Paheksunnasta huolimatta heitä ei tule puristaa samaan muottiin mihin vanhempasi sinut survoivat tai edes mihin lastesi toinen vanhempi ymmärtämättömyyttään painostaa. Lastesi velvollisuus ei ole kärsiä sinun tai kenenkään muun kärsimysten maksamiseksi.
Yhteenvetona: kun kuljet sitä loputtomien opintojaksojen polkua, minkä milloinkin tunnet oikeaksi, mutta jota muut eivät ymmärrä ja pitävät sinua outona, lapsellisena, itsekkäänä, typeränä, epäkunnioittavana jne., luota itseesi, luota vaistoosi. Sinä et ole velkaa vanhemmillesi, sukulaisille, kavereille tai puolisollesi yhtään mitään. Kukaan ei ole toisen ylä- tai alapuolella, eikä oikeutettu nöyristelemään tai hyödyntämään ketään, tittelistä riippumatta. Sinä et ole tässä maailmassa palvelemassa ja miellyttämässä muita. Sinulla on ihan muunlaisia tehtäviä luvassa, joista en tiedä itsekään vielä tähän ikään mennessä mitä kaikkea ne ovat, mutta olen jo oppinut luottamaan, että huominen on aina eilistä mielenkiintoisempi, viimeistään ylihuomenna sen huomaat.
Rakkaudella iso Lobo <3
Toivon todella, että lapsesi näkevät tämän.
PoistaRakas Pikku Tilhi,
VastaaPoistaOnneksi olkoon! Olet suoriutunut hengissä äärettömän vaikeasta alkutaipaleesta. Jos kuitenkin sanoisin, että tästä eteenpäin kaikki on helpompaa, valehtelisin. Siksi totean, että tuleepa eteesi mitä vain, suoriudut ja selviät, mutta kuitenkin täysin eri tavalla kuin kukaan ympärilläsi tai ainakaan sinä osaat edes toivoa tai ajatella.
Vaikka tiedän, että ohjeet tulevat vielä pitkään valumaan kuin vesi tilhen selästä, haluan antaa matkaasi pari työkalua, koska niistä todella hyötyisit:
1) Opettele alusta alkaen nauttimaan prosessista. Usein se on tärkeämpää kuin päämäärä.
2) Älä pelkää mitään, äläkä ketään. Älä varsinkaan yksinäisyyttä ja kipua - molemmat tulevat olemaan uskollisimmat ystäväsi, opettajasi sekä lopulta myös kalleimmat aarteesi. Niiden kanssa ja niiden kautta tulet oppimaan enemmän kuin mistään muusta koskaan.
3) Muista että syvimmällä sisimmässäsi, kanssasi ja mukanasi on jo aivan kaikki valmiina. Kaikki.
Todellinen kasvu on kuvanveistämistä: olet syntyessäsi ja ensimmäisinä vuosinasi saanut kannettavaksesi valtavan painoisen, muodottoman ja itseäsi suuremman kiven möhkäleen. Vaikka se ehkä tuntuu vähän epäreilulta tässä vaiheessa, olet käytännössä tuon möhkäleen vanki. Elämäntehtäväsi onkin omin käsin hakata siitä paalusta kaikki ylimääräinen pois, jotta se taideteos, jota sinä olet tullut luomaan, pääsee esiin ja vapauteen. Raskasta, hikistä, kivuliasta työtä - mutta lopulta myös aidon ilon, kauneuden, olennaisimman sekä todellisen levon löytämistä.
Rakkain terveisin,
Iso Tilhi