Jos sanoo ääneen nimen Minna Parikka, aika moni tietää kenestä on kyse. Vielä reilut kymmenen vuotta sitten hän oli suurelle yleisölle täysin tuntematon, mutta tänään hän on kansainvälisesti tunnettu nimi.
Mistä johtuu kenkäsuunnittelija Minna Parikan melko lyhyessä ajassa rakettimaisella tavalla noussut suosio? Mikä tekee suomalaisen suunnittelijan tuotteista sellaisen kansainvälisen menestystarinan, että hänen kenkiään nähdään Hollywoodin superjulkkisten jaloissa?
Ehkäpä vastaus löytyy symboliikasta.
Silmä ja Minna Parikka -myymälän kyltti
Silmä Minna Parikka -myymälän ovessa
Vapaamuurarisymboliikkaa: silmä
Silmä on yksi yleisimmistä vapaamuurarisymboleista. Aihetta on käsitelty tarkemmin kirjoituksessa Silmän ja käärmeen alkuperä.
Silmäsymboliikkaa löytyy myös Minna Parikka -tuotteista. Huomatkaa mihin kohtaan laukussa oleva silmä on sijoitettu - ja millaisen muodon laukku on saanut. Mukana on myös toinen vapaamuurarisymboli sateenkaari.
Simä ja sateenkaari Minna Parikka -laukussa
Vapaamuurarisymboliikkaa: silmä
Silmä ja sateenkaari Minna Parikka -kengissä
Vapaamuurariorganisaatio Rainbow Girls
Vapaamuurarisymboliikkaa: sateenkaari
Aiemmin Minna Parikka -myymälän ovessa on nähty toinenkin tunnettu "Eliitin" symboli - pöllö. Pöllön symboliikasta enemmän kirjoituksessa Ateena ja Athene.
Myymälän ikkunoissa on ollut myös kaksi käärmettä. Tästä Two Ladies -symbolista enemmän kirjoituksessa Käärme ja sauva.
Käärmeet Minna Parikka -myymälän ikkunoissa
Vapaamuurarisymboliikkaa: caduceus
Myymälän sisällä on tietenkin vapaamuraritemppeleistä tunnettu ruutulattia.
Minna Parikka ja ruutulattia
Ruutulattia vapaamuuraritemppelissä
Ruutulattiateema löytyy myös Minna Parikka -tuotteista.
Minna Parikka -brändi tunnetaan erityisesti sen pupusymboliikasta, jota löytyy monista sen tuotteista. Puput ovat yksi Venus-kultin käyttämistä symboleista, jotka puhuttelevat voimakkaasti erityisesti naisten alitajuntaa. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Venus-kultti.
Minna Parikka on kansainvälinen kenkämuodin tähti. Tähtiä ei synny - ne luodaan.
Joensuun taidemuseon pihalla on Nina Ternon vuonna 1973 valmistunut Maiju Lassilan muistopatsas Kolmijakoinen muusa. Joensuu.fi kertoo:
Kirjailija Maiju Lassilan muistopatsas "Kolmijakoinen muusa" paljastettiin vuonna 1973 Rantakadun varrella sijaitsevassa Pötkänpuistossa. Muistomerkin suunnitteli kuvanveistäjä Nina Terno. Teos oli aikanaan ensimmäinen uutta abstraktimpaa esitystä edustanut julkinen muistomerkki Joensuussa. Elokuussa 2013 veistos siirrettiin alkuperäiseltä paikaltaan taidemuseon piha-alueelle. Algot Tietäväinen, taiteilijanimellä Maiju Lassila parhaiten tunnettu kirjailija, syntyi Tohmajärvellä vuonna 1868. Hän on suomalaisen kirjallisuuden klassisia satiirin ja komedian edustajana. Lassila oli myös aatteellinen kirjailija. Hän oli avustanut ja toimittanut sosialistista Työmies-lehteä, minkä perusteella hänet tuomittiin kuolemaan sisällissodan päättyessä vuonna 1918. Hänet ammuttiin, kun hän oli pudonnut tai hypännyt mereen kesken vankien siirtoa Suomenlinnaan. Kolmijakoinen muusa -muistopatsaan ideointiin vaikuttivat kirjailijan henkinen ristiriita ja salaperäisyys, sekä hänen kolme tunnetuinta taiteilijanimeään (Maiju Lassila, Irmari Rantamala ja J. I. Vatanen). Teoksen taidehistorialliset esikuvat löytyvät antiikin kolme sulotarta -aiheesta, joka symboloi hyvyyttä, totuutta ja kauneutta.
Kolmijakoinen muusa
Patsaan esoteerisen symboliikan tulkitsemisen kannalta olennaisinta on tutkia tarkemmin esittelytekstissäkin mainittua teemaa "kolme sulotarta". Kuten tämän blogin aiempia kirjoituksia lukeneet saattavat jo arvata, jäljet vievät jälleen tarotiin.
"Kolme sulotarta" tunnetaan myös nimellä khariitit (Charites), jotka olivat kreikkalaisessa mytologiassa erilaisten nautintojen ja viihteiden suojelusjumalattaria. Sulottarilla onkin yhteys sekä Dionysos-kulttiin että Venus-kulttiin.
The Charites (singular Charis) or Graces were three or more minor deities in Greek mythology, daughters of Zeus and Eurynome according to the prevalent belief; sometimes, they were considered daughters of Dionysus [Dionysos-kultti] and Aphrodite [Venus-kultti]; or Helios and Aegle. They were Aglaea (splendor), Euphrosyne (mirth) and Thalia (good cheer) [Thalia ja Pegasos], and they were also linked to the Underworld.
In some parts of Ancient Greece, the number of the Graces differed; for example, other names have been included such as Hegemone, Peitho, Pasithea and Cale. In Sparta, Thalia was not considered to be a Grace, and Cleta was included instead. They all were patrons of various pleasures in life, such as play, amusement, rest, happiness and relaxation. In classical art, the Charites were often represented as three naked women dancing in a circle.
The Graces Is also called Gratiae, Charites, Charis, Grace, Kharites, Charitae. (greekmythology.com)
Khariitit on ollut monina aikakausina erittäin suosittu aihe kuva- ja veistostaiteessa.
Rafael: Kolme sulotarta
Rubens: Kolme sulotarta
Sandro Botticelli: Kevät
Antonio Canova: The Three Graces
Mikä yhteys khariiteilla on tarotiin?
"Kolme sulotarta" löytyvät tarotin kortista Maljojen III.
Maljojen III
Lisää tarot-patsaita välilehdellä Esoteeriset patsaat. Lue myös samaa korttia esittävästä ruotsalaisesta patsaasta Månhästar.
Raahen Rautatalon edessä - vain parin sadan metrin päässä vapaamuurariaiheisesta Viivain ja harppi -teoksesta - on vuonna 1996 julkaistu Antonio da Cudanin veistos Täysikuu. Raahenmatkailuoppaat.fi kertoo:
Vuonna 1981 elettiin kaupunkiuudistuksen aikaa.
Eräs tulos silloisesta kampanjasta oli Raahe-seuran perustaminen.
Samassa yhteydessä päätettiin ryhtyä merkittävän patsaan hankintaan.
Raahe-seura alkoi toimia hankkeen vetäjänä. Pöytäkirjat kertovat, että
alkuvuosina seura sai vastaanottaa muutamia huomattavia lahjoituksia,
elettiin hyviä aikoja.
Patsasehdotuksia pyydettiin kolmelta kuvanveistäjältä, joilla oli
tekemistä oman alueemme kanssa. Ehdotuksia tekivät kuvanveistäjät Tapio
Junno, Kari Juva sekä Antonio da Cudan, joka toimi läänintaiteilijana.
Eri vaihtoehdoista päädyttiin Antonio da Cudanin Täysikuu-veistokseen.
Hankkeen suuruudesta johtuen Raahe-seura ja kaupunki tiivistivät
yhteistyötään. Päädyttiin siihen, että yhdistyksen tehtäväksi tuli
kerätä patsaan hinnasta puolet. Kaupungin osuuden kautta patsaassa ovat
mukana kaikki kaupunkilaiset.
Patsas on jalustoineen viisi metriä korkea. Se on pystytetty Rautatalon eteen v. 1996.
Täysikuu
Jännä ettei teoksen symboliikasta mainita mitään.
Nimi Täysikuu on sanaleikki. Veistoksessa on kaksi kuunsirppiä, eli kaksi "puolikasta" kuuta - yhteensä "kokonainen" tai "täysi". Kaksi kuuta on melko yleinen "Eliitin" käyttämä symboli, joka viittaa egyptiläiseen Two Ladies -käsitteeseen. Two Ladies tarkoittaa kahta äitijumalatarta, kuuta edustavia kaksosjumalattaria Isis ja Neftys (aiemmin Wadjet ja Nekhbet). Aihetta on esitelty tarkemmin kirjoituksessa Ilmatar ja sotka.
Two Ladies - Isis ja Neftys
Veistoksessa näkyy myös jumalatarsymboliikkaan viittaava pylväs. Druidistisissa jumalatartraditioissa pylväs oli Suuren Äitijumalattaren symboli, joka kuvaa maapallon napa-akselia, joka osoittaa kohti napatähteä. Vaikka napatähti vaihtelee Maan prekession takia, druidien äitijumalatarta edustava Karhun tähdistö on kaikkina aikakausina lähellä napatähteä - eli "pylvään päässä". Aihetta on käsitelty aiemmin monissa tämän blogin kirjoituksissa - esimerkiksi kirjoituksessa Naula.
Pylväs ja kaksi kuun jumalatarta on yhdistelmä, jonka voi nähdä eräänlaisena modernina versiona caduceus-sauvasta, joka on yksi vapaamuurareille tärkeän Hermes-jumalan symboleista. Caduceus on sauva, jossa Two Ladies on kietoutunut kahden käärmeen muodossa pylvään ympärille. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Käärme ja sauva.
Vapaamuurarisymboliikkaa: caduceus
"In all the old manuscript records which contain the Legend of the Craft, mention is made of Hermes as one of the founders of Freemasonry."(masonicdictionary.com)
Teoksessa näkyy myös mielenkiintoinen dualistinen yksityiskohta. Egyptiläisen uskomusjärjestelmän mukaan kuu oli auringon äiti. Veistoksessa näkyy miten molempien kuunsirppien "sylissä" on pallot. Aurinkolasta kannatteleva kuunjumalatar on hyvin tunnettu kuvamotiivi - vielä tänäänkin.
Äiti (kuu, Isis, Maria) kannattelee lastaan (aurinko, Horus, Jeesus) - ennen ja nykyään
Koska palloja on kaksi, tällä viitataan dualistiseen "kahteen aurinkoon" - "mustaan ja valkoiseen", "valoon ja varjoon". Egyptissä auringon (valo) vastustajaa edusti Saturnus (pimeys), jota kutsuttiin myös nimellä "musta aurinko". Egyptiläismytologiassa aurinkoa edustava Horus ja Saturnusta edustava Seth olivat toistensa vastustajia. Erään tulkinnan mukaan Horus oli "elämän jumalattaren" Isisin poika, kun taas Seth oli "kuoleman jumalattaren" Neftysin poika. Horus oli "valon prinssi" ja Seth "pimeyden prinssi". (Seth tunnetaan myös Neftysin puolisona ja sisarena - tulkintoja on monia.)
Täysikuu-veistoksesta näkee, että palloista suurempi (aurinko) on sijoitettu kohtaan, jossa se on aurinkoisena päivänä suurimman osan päivästä valossa. Pienempi palloista (Saturnus) on puolestaan sijoitettu kohtaan, jossa se pysyy suurimman osan päivästä varjossa. Lopputulos on Isis & Horus ja Neftys & Seth.
Tätä dualistista taustaa vasten teoksessa voikin nähdä esoteerisessa symboliikassa usein toistuvan vastakohtien yhdistymisen, joka on voimakkaasti alitajuntaa puhutteleva teema. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Vastakohdat.
Teoksen voi tulkita myös niin, että äitijumalattarien "lapset" vastaavat syntyvää aurinkoa ja kuolevaa aurinkoa. Syntyvällä auringolla voidaan tarkoittaa esimerkiksi aamulla nousevaa aurinkoa tai "manalasta nousevaa" aurinkoa (kevätpäiväntasaus). Aiheesta enemmän mm. kirjoituksessa E.A. Hagforsin muistomerkki. Kuolevalla auringolla voidaan tarkoittaa esimerkiksi laskevaa aurinkoa tai "manalaan laskeutuvaa" aurinkoa (syyspäiväntasaus). Aiheesta enemmän kirjoituksessa Johannes Kastaja. Esoteerisessä kristillisessä mytologiassa syntyvän ja kuolevan auringon roolit on jaettu niin, että neitsyestä syntynyt Jeesus-lapsi edustaa syntyvää aurinkoa ja Johannes Kastaja kuolevaa aurinkoa. Kristillisessä taiteessa näkee usein nämä kaksi aurinkosankaria kahden kuun jumalattaren kanssa muodostaen nelikon Neitsyt Maria, Maria Magdala, Jeesus ja Johannes Kastaja. Näistä Neitsyt Maria ja Maria Magdala vastaavat egyptiläisiä Isis ja Neftys jumalattaria - Jeesus ja Johannes Kastaja auringonjumalia Horus (syntyvä aurinko) ja Osiris (kuoleva aurinko).
Neitsyt Maria, Maria Magdala, Jeesus ja Johannes Kastaja (Parmigiano, 1500-luku)
Neitsyt Maria, Maria Magdala, Jeesus ja Johannes Kastaja (Jacopo Palma, 1500-luku)
Neitsyt Maria, Maria Magdala, Jeesus ja Johannes Kastaja (Leonardo da Vinci, 1400-luku)
Neitsyt Maria, Maria Magdala, Jeesus ja Johannes Kastaja (Piero di Cosimo, 1400-luku)
Kalevalan keskeisimpiin tarinoihin kuuluu kertomus Sammon ryöstöstä. Wikipedia tiivistää tarinan näin:
Seppo Ilmarinen takoo Sammon Pohjolan emännälle vastineeksi Pohjolan
tyttärestä. Pohjolan emäntä Louhi ottaa Sammon vastaan, mutta
kieltäytyy luovuttamasta tyttöä Ilmarisen vaimoksi. Louhi vie Sammon
kivisen mäen [tai vaaran] sisään, juurruttaa sen maaperään, ja sulkee lukkojen
taakse. Sen jälkeen sampo jauhaa rikkautta Pohjolan väelle.
Tästä suuttuneina kalevalaiset hyökkäävät Pohjolaan ja anastavat Sammon. Syntyneessä taistelussa Sampo tuhoutuu. Pohjan Akka saa Sammon kannen. Sammon sirpaleita ajelehtii kalevalaisten rantaan. Sirpaleet rikastuttavat Kalevalan maata.
Gallen-Kallela: Sammon taonta
Sampo on se laukaiseva tekijä, joka saa aikaiseksi Kalevalan protagonistisen kansan (Kalevala) ja antagonistisen kansan (Pohjola) välille sotatilan. Kun Louhi tajuaa, että Väinämöinen ja kumppanit ovat varastaneet Sammon, hän ryhtyy takaa-ajoon, jonka seurauksena merellä käydään suuri taistelu. Taistelun lopputuolos on se, että Sampo tuhoutuu.
Kuten tämän Kalevala-kirjoitussarjan (ja Muinaiset viisaat -sarjan) aiemmissa osissa on moneen kertaan todettu, Kalevalan tarustossa on lukemattomia ykistyiskohtia, jotka ovat peräisin irlantilaismytologiasta. Sama pätee myös Sammon ryöstöstä aiheutuneeseen suureen taisteluun. Kalevalan ja Pohjolan välinen taistelu on suomalainen versio samasta tarinasta, joka kuvataan irlantilaismytologiassa Tuatha De Danannin ja Fomorian välisenä taisteluna.
Irlantilaismytologiassa protagonistinen kansa (Tuatha De Danann) ajautuu suureen taisteluun antagonistista kansaa (Fomoria) vastaan. Taistelu huipentuu aurinkosankari Lughin ja pahan Balorin väliseen kaksintaisteluun. Balor on jättiläinen, jonka otsassa oleva "paha silmä" pystyy tuhoamaan kaiken mihin se katsoo. Lugh voittaa taistelun ampumalla Baloria lingolla tämän silmään. (--> Daavid ja Goljat. Lue: Daavid)
Lugh ja Balor
Väinämöinen perustuu hahmona hyvin pitkälti Lughiin (jossain määrin myös Dagdaan). Väinämöinen on kalevalaisten johtaja - aivan kuten Lugh on Tuatha De Danannin johtaja. Molemmat ovat aurinkosankareita, joiden ansioluettelo on lähes identtinen. Molemmat ovat monien taitojen mestareita. (Lue: Tuatha De Danann)
Balor on antagonistisen Fomorian johtaja - aivan kuten Louhi on Pohjolan johtaja. Etymologia paljastaa, että Louhi on suomalainen versio Balorista.
Nimi Louhi tulee sanasta louhikäärme, joka on vanha versio sanasta lohikäärme. Lohikäärmeen englanninkielinen sana dragon tulee kreikkalaisesta sanasta drakon, joka tarkoittaa suurikokoista käärmehirviötä. Sana voidaan kääntää myös muotoon "jolla on tappava katse".
Dragon = early 13c., from Old French dragon, from Latin draconem (nominative draco) "huge serpent, dragon," from Greek drakon (genitive drakontos) "serpent, giant seafish," apparently from drak-, strong aorist stem of derkesthai "to see clearly," from PIE *derk- "to see." Perhaps the literal sense is "the one with the (deadly) glance." [etymonline.com]
Kaksi mytologiaa - samat hahmot ja sama taistelu.
Gallen-Kallela: Sammon puolustus
Tämä tarina suuresta taistelusta hyvän ja pahan välillä löytyy monista mytologioista. Kreikkalaisessa tarustossa Zeus johtaa olymposlaiset jumalat taisteluun Kronosta ja titaaneja vastaan. Skandinaavisessa mytologiassa hyvä Thor johtaa joukkojaan taistelussa pahan Lokin joukkoja vastaan. Hindumytologiassa hyvän ja pahan välinen taistelu käydään Deva- ja Asura-heimojen välillä. Vastaavia tarinoita "jumalten sodasta" löytyy vähän joka puolelta maailmaa.
Vaikka eri mytologioissa tarinan muoto vaihtelee, perusasetelma pysyy samana: Kahden (jumalaisen) kansan/heimon/ryhmittymän välille syntyy sota. Toinen osapuolista edustaa hyveellisyyttä ja sankariutta - toinen pahuutta ja korruptiota.
Saman tarinan kertoi aikanaan myös kreikkalaisfilosofi Platon teoksessaan Kritias. Platon kuvaa tarinassa muinaisen kansan, jonka pääkaupunkina oli myyttinen Atlantis. Platonin mukaan korruptoituneet Atlantista hallitsevat kuninkaat aiheuttivat suuren sodan, jonka seurauksena syntyi valtava koko planeettaa järistellyt kataklysminen tuho. Tämän tuhon seurauksensa se manner, jolla Atlantis sijaitsi, upposi mereen. Platonin mukaan tarina on peräisin egyptiläisiltä papeilta.
Raphael: Platon
Nykyään tälle Platonin tarinalle lähinnä naureskellaan. Aihe on siinä määrin tabu, että kukaan vakavasti itseensä suhtautuva akateemikko ei voi esittää ääneen ajatusta, että Platonin kirjoituksessa olisi jotain todellista perää. Siitäkin huolimatta, että joka puolelta maailmaa löytyy myyttejä ja tarinoita suuresta kataklysmistä - yleensä vedenpaisumuksesta. Raamattu puhuu siitä, Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat puhuvat siitä, Etelä-Amerikan alkuperäiskansat puhuvat siitä, egyptiläiset puhuvat siitä, kreikkalaismytologia puhuu siitä, hindumytologia puhuu siitä, skandinaavinen mytologia puhuu siitä, sumerialainen mytologia puhuu siitä - ja niin edelleen.
Tyhjästäkö nämä tarinat syntyivät? Ihan vaan sattumalta joka puolella maailmaa tunnetaan tarina "jumalten sodasta" ja "suuresta kataklysmistä"?
"The world is unaware of the existence of prediluvian civilizations for the simple reason that they no longer exist. As the majority of myths and legends tell us, the continents that housed them were destroyed by violent cataclysms. And this premise is now scientifically confirmed. Evidence exists to show that between 10,000 and 13,500 BC our planet was wrecked by a natural cataclysm of unimaginable proportions. The devastating catastrophe was recorded by numerous tribes and nations, and is mentioned in the earliest Irish legends." (Michael Tsarion, Irish origins of civilization)
Tarinan historiallisen taustan kieltäminen perustuu ajatukseen, että muinaisina aikoina ihminen oli primitiivinen olento, ja että ihmiskunnan kehitys on seurannut suoraa lineaarista kehityspolkua. Ajatus nojaa narsistiseen käsitykseen, että nykyihminen on ihmiskunnan kehityksen huippu, ja että vain nykyihminen olisi koskaan kyennyt saavuttamaan mitään merkittävää kehitystä. Vallalla olevan käsityksen mukaan muinaisilla kansoilla ei voinut olla käytössään teknologiaa, jolla oltaisiin saatu aikaiseksi kataklysminen tuho, koska muinaiset kansat olivat kehittymättömiä. Kaikki, jotka yrittävät puhua tämän vallalla olevan kehäpäätelmän vastaisesti, ovat kereettiläisiä, jotka päätyvät armotta pilkan kohteeksi. Historiantutkimus muistuttaakin enemmän uskontoa kuin tiedettä.
Maailma on täynnä esimerkkejä muinaisten kansojen korkeasta teknologisesta kehitystasosta. Rakensivatko primitiiviset ihmiset - jotka eivät väitetysti olleet keksineet vielä pyörää - Egyptin pyramidit? Nostivatko primitiiviset ihmiset Baalbekin yli tuhannen tonnin painoiset kivilohkareet paikoilleen? Köysillä ja parrunpätkillä vai? Vastaavia huikeita insinööritaidon näytteitä löytyy joka puolelta maailmaa - ja silti meille väitetään: Muinaiset kansat olivat primitiivisiä.
Monoliitti Baalbekissä - paino yli miljoona kiloa
Oma lukunsa on muinaisteksteissä ja mytologioissa esiintyvät viittaukset korkean tason teknologiaan. Parhaimpana esimerkkinä tästä ovat intialaiset muinaistekstit, joissa kerrotaan mm. lentävistä aluksista ja tuhovoimaisista aseista.
"There is a just a mass of fascinating information about flying machines, even fantastic science fiction weapons, that can be found in translations of the Vedas (scriptures), Indian epics, and other ancient Sanskrit text." (Dr.V. Raghavan)
"In the ancient Ramayana, there is mention of an iron thunderbolt capable of killing hundreds of thousands of humans. It was also said to be so powerful that it could have
destroyed the Earth. These weapons could only be used by royal decree.
There are even passages where it mentions the fact that the weapon was
used as retaliation for the other side using it first." (Michael Tsarion)
Myös irlantilaisessa mytologiassa puhutaan vertauskuvien avulla aseista, joiden teknologinen taso oli jotain aivan muuta kuin primitiivinen. Balorin silmästä lähti tappava säde, Lughin keihäs sylki tulta ja löysi itse omaan maalinsa, Nuadan miekka osasi varoittaa lähestyvästä vihollisesta värähtelemällä - ja niin edelleen. Taikuutta vai teknologiaa?
Eikä meidän suomalaisten Kalevalakaan tee tässä mitään poikkeusta. Kalevalassa puhutaan taivaalta satavista rautaisista rakeista (ihmisen päätä isommat), veden päällä juoksevasta hevosesta, savua ja tulta syöksevästä hevosesta, jousella ammutusta nuolesta, joka halkaisee maan ja synnyttää hyökyaallon, tuhansista rautahevosista, tulta syöksevästä miekasta - ja niin edelleen. Että runonlaulajat ihan vaan omasta päästänsä keksivät tällaisia?
Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulantaan liittyy erikoinen yksityiskohta. Kun Joukahainen on laulettu suohon, hän tarjoaa Väinämöiselle erilaisia lahjuksia, joilla pääsisi pois pinteestä. Joukahainen tarjoaa Väinämöiselle mm. venettä:
Sanoi nuori Joukahainen: "Onp' on mulla purtta kaksi, kaksi kaunoista venoa; yks' on kiistassa kepeä, toinen paljo kannattava. Ota niistä jompikumpi!"
Sanoi vanha Väinämöinen: "Enp' on huoli pursistasi, venehistäsi valita! On noita itselläniki joka tela tempaeltu, joka lahtema laottu, mikä tuulella tukeva, mikä vastasään menijä."
Julkisesta SKVR-tietokannasta löytyy Lönnrotin keräämät alkuperäisrunot. Edellistä kohtaa vastaavassa alkuperäisrunossa on mielenkiintoinen eroavaisuus:
Sotavene, joka osaa taistella ilman miehistöä? Jännä että Lönnrotin käsittelyssä tämä kohta päätyi Kalevalaan muodossa "kaksi kaunoista venoa".
Palataan takaisin siihen mistä aloitettiin - Sammon ryöstöön. Kalevala kertoo, että Louhi piilotti Sammon lukkojen taakse vaaran (tai mäen) sisään. Asetelma on tuttu monista mytologioista, joissa lohikäärme (Louhi) vartioi vuoren sisään piilotettua aarretta (Sampo). Muun muassa J.R.R. Tolkien tunsi tämän myytin hyvin ja käytti sitä kirjassaan Hobitti.
Hobitti: Bilbo ja Smaug
Lohikäärme on quintessence-symboli, jossa neljä elementtiä yhdistyvät viidenneksi. Lohikäärmeellä on siivet (ilma), suomut (vesi), kynnet (maa) ja kyky syöstä tulta (tuli). Kun mytologian sankari voittaa lohikäärmeen ja saa haltuunsa tämän vartioiman aarteen, se on vertauskuva sankarin quintessence-tietoisuuden saavuttamiselle. Vertauskuvassa aarre edustaa salattua tietoa.
Kalevalassa tuo lohikäärmeen (Louhi) luota haettu aarre (Sampo, salattu tieto) hajoaa suuressa taistelussa sirpaleiksi, jotka leviävät aaltojen mukana joka puolelle. Mitä tämä vertauskuva tarkoittaa?
Vastauksen kysymykseen voi löytää Michael Tsarionin videoluennosta Atlantis, Alien Visitation & Genetic Manipulation. Kyseisellä yli kymmen tuntia kestävällä luennolla Tsarion esittelee teoriansa siitä miten "jumalten sota" -myytit, Atlantis-myytit, kataklysmimyytit ja tarinat muinaisesta teknologiasta nivoutuvat yhteen. Luento (joka pohjautuu samannimiseen kirjaan) on rohkealla tavalla virallista historiankirjoitusta haastava tutkielma, joka käsittelee erittäin kattavasti muinaisten myyttien ja kirjoitusten muodostamaa kokonaisuutta. Teoria on monilta osin hyvin kiistanalainen ja saa varmasti monissa ihmisissä aikaan suuria kieltoreaktioita. Tietenkin teoria on aina vain teoria, mutta tämä teoria on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Se, miltä osin teoria on uskottava, on jokaisen arvioitava itse. Kriittisyys on yhtä tärkeää kuin avoin mieli.
Vapaamuurarilogo Senaatintorin Aleksanterin patsaan jalustapatsaassa
Erikoista tässä veistoksessa on se, että suunnittelijaksi on ilmoitettu Markku Häyhä. Google ei tunne sen nimistä kuvanveistäjää - ainoastaan Raahen kaupungilla työskentelevän tiemestarin.
Vapaamuurariliikkeen sisälle syntyneen Illuminatin perustaja Adam Weihaupt määritteli Illuminatin strategian näin:
"Next to this, the form of a learned or literary society is best suited to our purpose, and had Free Masonry not existed, this cover would have been employed; and it may be much more than a cover, it may be a powerful engine in our hands. By establishing reading societies, and subscription libraries, and taking these under our direction, and supplying them through our labors, we may turn the public mind which way we will.
In like manner we must try to obtain an influence in the military academies (this may be of mighty consequence) the printing-houses, booksellers’ shops, chapters, and in short in all offices which have any effect, either in forming, or in managing, or even in directing the mind of man: painting and engraving are highly worth our care." - Adam Weishaupt
Tämän strategian vaikutukset näkyvät hyvin selvästi suomalaisten kirjakustantamoiden nimissä ja logoissa. Seuraavassa joitain esimerkkejä.
Gummeruksen logossa on vapaamuurarilogosta tuttu G-kirjain. G-kirjaimen korostaminen on melko yleinen tapa G-kirjaimella alkavien vapaamuuraritaustaisten organisaatioiden logoissa. Esimerkiksi Google käyttää monien tuotteidensa logoissa G-kirjainta. Kirjain viittaa yrityksen nimeen vain eksoteerisella tasolla - esoteerinen taso viittaa vapaamuurareihin ja termiin gaonim. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Vapaat muurarit.
Gummerus ja G-kirjain
Vapaamuurarilogo ja G-kirjain
Googlen tuotelogoja ja G-kirjaimia
Gummeruksen historiassa on pari mielenkiintoista yksityiskohtaa. Yrityksen perustanut Kaarle Jaakko Gummerus oli sukua Rothschild-pankkiirisuvun kanssa läheisissä väleissä olleelle vapaamuurari J.V. Snellmanille. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Vuosi 1863. (Lue myös kirjoitus Snellmanin patsas.)
Gummeruksen opettajana yliopistossa toimi muuan vapaamuurari Sakari Topelius. "Lasten ystävä" Topeliuksesta enemmän kirjoituksessa Topelius ja lapset.
Vapaamuurarisymboliikkaa löytyy myös Otavan logosta. Nimensä mukaisesti logossa on Otavan tähtikuvion seitsemän tähteä, jotka ovat osa Ison karhun tähdistöä. Tällaisia tähtikuvioita löytyy usein vapaamuuraritemppelien katoista.
Otavan symboliikka on perintöä druidismista, joiden perinteiden jatkajia vapaamuurarit kokevat olevansa. Druideille kyseinen tähdistö oli erityisen pyhä. Karhu edusti heille äitijumalatar Danua. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Karhu ja hakaristi.
Otavan ja Ison karhun tähdet
Tähdistöjä vapaamuuraritemppelin katossa
Otavan hallitukseen kuuluu mm. Jorma "Bilderberg" Ollila.
WSOY:n logosta löytyy sekä druidismista että vapaamuurarisymbolkiikasta tuttuja piirteitä. Logossa on druidistinen puuköynnös, joka muodostaa kolmion. Puut ja luku kolme olivat druidismissa erityisen suuressa roolissa. Logossa näkyy myös vapaamuurarisymboliikasta tuttu avonainen kirja.
Kustannusyhtiö Tammen nimi on suora viittaus druidismiin. Tammi oli yksi yleisimmistä druidismin tunnuksista. "Eliitti" käyttää symboliikassaan varsinkin lammen lehtiä. Esimerkkejä tästä kirjoituksessa Pyhät puut.
Logossa voi nähdä vaikutteita myös labyrinttisymboliikasta. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Aurinkolabyrintti.
Vapaamuurarisymboliikkaa: labyrintti
Vähemmän tunnetuista kustantamoista Atena ja Minerva ovat saaneet nimensä kreikkalaisen mytologian jumalattarelta Athene, joka on erityisen merkityksellinen jumalatar atonisteille. Athenen, tai roomalaisittain Minervan, symbolina oli erityisesti Illuminatin symboliikasta tuttu pöllö. Samainen pöllö näkyykin myös Minervan logossa. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Ateena ja Athene.
