keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kalevala - osa 12: Sammon sirpaleet


Kalevalan keskeisimpiin tarinoihin kuuluu kertomus Sammon ryöstöstä. Wikipedia tiivistää tarinan näin:
Seppo Ilmarinen takoo Sammon Pohjolan emännälle vastineeksi Pohjolan tyttärestä. Pohjolan emäntä Louhi ottaa Sammon vastaan, mutta kieltäytyy luovuttamasta tyttöä Ilmarisen vaimoksi. Louhi vie Sammon kivisen mäen [tai vaaran] sisään, juurruttaa sen maaperään, ja sulkee lukkojen taakse. Sen jälkeen sampo jauhaa rikkautta Pohjolan väelle.
Tästä suuttuneina kalevalaiset hyökkäävät Pohjolaan ja anastavat Sammon. Syntyneessä taistelussa Sampo tuhoutuu. Pohjan Akka saa Sammon kannen. Sammon sirpaleita ajelehtii kalevalaisten rantaan. Sirpaleet rikastuttavat Kalevalan maata.

Gallen-Kallela: Sammon taonta


Sampo on se laukaiseva tekijä, joka saa aikaiseksi Kalevalan protagonistisen kansan (Kalevala) ja antagonistisen kansan (Pohjola) välille sotatilan. Kun Louhi tajuaa, että Väinämöinen ja kumppanit ovat varastaneet Sammon, hän ryhtyy takaa-ajoon, jonka seurauksena merellä käydään suuri taistelu. Taistelun lopputuolos on se, että Sampo tuhoutuu.

Kuten tämän Kalevala-kirjoitussarjan (ja Muinaiset viisaat -sarjan) aiemmissa osissa on moneen kertaan todettu, Kalevalan tarustossa on lukemattomia ykistyiskohtia, jotka ovat peräisin irlantilaismytologiasta. Sama pätee myös Sammon ryöstöstä aiheutuneeseen suureen taisteluun. Kalevalan ja Pohjolan välinen taistelu on suomalainen versio samasta tarinasta, joka kuvataan irlantilaismytologiassa Tuatha De Danannin ja Fomorian välisenä taisteluna.

Irlantilaismytologiassa protagonistinen kansa (Tuatha De Danann) ajautuu suureen taisteluun antagonistista kansaa (Fomoria) vastaan. Taistelu huipentuu aurinkosankari Lughin ja pahan Balorin väliseen kaksintaisteluun. Balor on jättiläinen, jonka otsassa oleva "paha silmä" pystyy tuhoamaan kaiken mihin se katsoo. Lugh voittaa taistelun ampumalla Baloria lingolla tämän silmään. (--> Daavid ja Goljat. Lue: Daavid)


Lugh ja Balor


Väinämöinen perustuu hahmona hyvin pitkälti Lughiin (jossain määrin myös Dagdaan). Väinämöinen on kalevalaisten johtaja - aivan kuten Lugh on Tuatha De Danannin johtaja. Molemmat ovat aurinkosankareita, joiden ansioluettelo on lähes identtinen. Molemmat ovat monien taitojen mestareita. (Lue: Tuatha De Danann)

Balor on antagonistisen Fomorian johtaja - aivan kuten Louhi on Pohjolan johtaja. Etymologia paljastaa, että Louhi on suomalainen versio Balorista.

Nimi Louhi tulee sanasta louhikäärme, joka on vanha versio sanasta lohikäärme. Lohikäärmeen englanninkielinen sana dragon tulee kreikkalaisesta sanasta drakon, joka tarkoittaa suurikokoista käärmehirviötä. Sana voidaan kääntää myös muotoon "jolla on tappava katse".
Dragon = early 13c., from Old French dragon, from Latin draconem (nominative draco) "huge serpent, dragon," from Greek drakon (genitive drakontos) "serpent, giant seafish," apparently from drak-, strong aorist stem of derkesthai "to see clearly," from PIE *derk- "to see." Perhaps the literal sense is "the one with the (deadly) glance." [etymonline.com]

Kaksi mytologiaa - samat hahmot ja sama taistelu.


Gallen-Kallela: Sammon puolustus


Tämä tarina suuresta taistelusta hyvän ja pahan välillä löytyy monista mytologioista. Kreikkalaisessa tarustossa Zeus johtaa olymposlaiset jumalat taisteluun Kronosta ja titaaneja vastaan. Skandinaavisessa mytologiassa hyvä Thor johtaa joukkojaan taistelussa pahan Lokin joukkoja vastaan. Hindumytologiassa hyvän ja pahan välinen taistelu käydään Deva- ja Asura-heimojen välillä. Vastaavia tarinoita "jumalten sodasta" löytyy vähän joka puolelta maailmaa.

Vaikka eri mytologioissa tarinan muoto vaihtelee, perusasetelma pysyy samana: Kahden (jumalaisen) kansan/heimon/ryhmittymän välille syntyy sota. Toinen osapuolista edustaa hyveellisyyttä ja sankariutta - toinen pahuutta ja korruptiota.

Saman tarinan kertoi aikanaan myös kreikkalaisfilosofi Platon teoksessaan Kritias. Platon kuvaa tarinassa muinaisen kansan, jonka pääkaupunkina oli myyttinen Atlantis. Platonin mukaan korruptoituneet Atlantista hallitsevat kuninkaat aiheuttivat suuren sodan, jonka seurauksena syntyi valtava koko planeettaa järistellyt kataklysminen tuho. Tämän tuhon seurauksensa se manner, jolla Atlantis sijaitsi, upposi mereen. Platonin mukaan tarina on peräisin egyptiläisiltä papeilta.


Raphael: Platon


Nykyään tälle Platonin tarinalle lähinnä naureskellaan. Aihe on siinä määrin tabu, että kukaan vakavasti itseensä suhtautuva akateemikko ei voi esittää ääneen ajatusta, että Platonin kirjoituksessa olisi jotain todellista perää. Siitäkin huolimatta, että joka puolelta maailmaa löytyy myyttejä ja tarinoita suuresta kataklysmistä - yleensä vedenpaisumuksesta. Raamattu puhuu siitä, Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat puhuvat siitä, Etelä-Amerikan alkuperäiskansat puhuvat siitä, egyptiläiset puhuvat siitä, kreikkalaismytologia puhuu siitä, hindumytologia puhuu siitä, skandinaavinen mytologia puhuu siitä, sumerialainen mytologia puhuu siitä - ja niin edelleen.

Tyhjästäkö nämä tarinat syntyivät? Ihan vaan sattumalta joka puolella maailmaa tunnetaan tarina "jumalten sodasta" ja "suuresta kataklysmistä"?

"The world is unaware of the existence of prediluvian civilizations for the simple reason that they no longer exist. As the majority of myths and legends tell us, the continents that housed them were destroyed by violent cataclysms. And this premise is now scientifically confirmed. Evidence exists to show that between 10,000 and 13,500 BC our planet was wrecked by a natural cataclysm of unimaginable proportions. The devastating catastrophe was recorded by numerous tribes and nations, and is mentioned in the earliest Irish legends." (Michael Tsarion, Irish origins of civilization)

Tarinan historiallisen taustan kieltäminen perustuu ajatukseen, että muinaisina aikoina ihminen oli primitiivinen olento, ja että ihmiskunnan kehitys on seurannut suoraa lineaarista kehityspolkua. Ajatus nojaa narsistiseen käsitykseen, että nykyihminen on ihmiskunnan kehityksen huippu, ja että vain nykyihminen olisi koskaan kyennyt saavuttamaan mitään merkittävää kehitystä. Vallalla olevan käsityksen mukaan muinaisilla kansoilla ei voinut olla käytössään teknologiaa, jolla oltaisiin saatu aikaiseksi kataklysminen tuho, koska muinaiset kansat olivat kehittymättömiä. Kaikki, jotka yrittävät puhua tämän vallalla olevan kehäpäätelmän vastaisesti, ovat kereettiläisiä, jotka päätyvät armotta pilkan kohteeksi. Historiantutkimus muistuttaakin enemmän uskontoa kuin tiedettä.

Maailma on täynnä esimerkkejä muinaisten kansojen korkeasta teknologisesta kehitystasosta. Rakensivatko primitiiviset ihmiset - jotka eivät väitetysti olleet keksineet vielä pyörää - Egyptin pyramidit? Nostivatko primitiiviset ihmiset Baalbekin yli tuhannen tonnin painoiset kivilohkareet paikoilleen? Köysillä ja parrunpätkillä vai? Vastaavia huikeita insinööritaidon näytteitä löytyy joka puolelta maailmaa - ja silti meille väitetään: Muinaiset kansat olivat primitiivisiä. 



Monoliitti Baalbekissä - paino yli miljoona kiloa


Oma lukunsa on muinaisteksteissä ja mytologioissa esiintyvät viittaukset korkean tason teknologiaan. Parhaimpana esimerkkinä tästä ovat intialaiset muinaistekstit, joissa kerrotaan mm. lentävistä aluksista ja tuhovoimaisista aseista.

"There is a just a mass of fascinating information about flying machines, even fantastic science fiction weapons, that can be found in translations of the Vedas (scriptures), Indian epics, and other ancient Sanskrit text." (Dr.V. Raghavan)

"In the ancient Ramayana, there is mention of an iron thunderbolt capable of killing hundreds of thousands of humans. It was also said to be so powerful that it could have destroyed the Earth. These weapons could only be used by royal decree. There are even passages where it mentions the fact that the weapon was used as retaliation for the other side using it first." (Michael Tsarion)

Myös irlantilaisessa mytologiassa puhutaan vertauskuvien avulla aseista, joiden teknologinen taso oli jotain aivan muuta kuin primitiivinen. Balorin silmästä lähti tappava säde, Lughin keihäs sylki tulta ja löysi itse omaan maalinsa, Nuadan miekka osasi varoittaa lähestyvästä vihollisesta värähtelemällä - ja niin edelleen. Taikuutta vai teknologiaa?

Eikä meidän suomalaisten Kalevalakaan tee tässä mitään poikkeusta. Kalevalassa puhutaan taivaalta satavista rautaisista rakeista (ihmisen päätä isommat), veden päällä juoksevasta hevosesta, savua ja tulta syöksevästä hevosesta, jousella ammutusta nuolesta, joka halkaisee maan ja synnyttää hyökyaallon, tuhansista rautahevosista, tulta syöksevästä miekasta - ja niin edelleen. Että runonlaulajat ihan vaan omasta päästänsä keksivät tällaisia?

Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulantaan liittyy erikoinen yksityiskohta. Kun Joukahainen on laulettu suohon, hän tarjoaa Väinämöiselle erilaisia lahjuksia, joilla pääsisi pois pinteestä. Joukahainen tarjoaa Väinämöiselle mm. venettä:
Sanoi nuori Joukahainen: "Onp' on mulla purtta kaksi,
kaksi kaunoista venoa; yks' on kiistassa kepeä,
toinen paljo kannattava. Ota niistä jompikumpi!"  
Sanoi vanha Väinämöinen: "Enp' on huoli pursistasi,
venehistäsi valita! On noita itselläniki
joka tela tempaeltu, joka lahtema laottu,
mikä tuulella tukeva, mikä vastasään menijä." 

Julkisesta SKVR-tietokannasta löytyy Lönnrotin keräämät alkuperäisrunot. Edellistä kohtaa vastaavassa alkuperäisrunossa on mielenkiintoinen eroavaisuus:
V[äinämöinen]:
"Mitä annat lunnahiksi."
J[oukahainen]:
5 "On mulla sotivenonen,
Käypi miehittä sotoa,
Urohitta tappeloa."
V[äinämöinen]:
"On itselläniki." (SKVR I1, 167)

Sotavene, joka osaa taistella ilman miehistöä? Jännä että Lönnrotin käsittelyssä tämä kohta päätyi Kalevalaan muodossa "kaksi kaunoista venoa".

Palataan takaisin siihen mistä aloitettiin - Sammon ryöstöön. Kalevala kertoo, että Louhi piilotti Sammon lukkojen taakse vaaran (tai mäen) sisään. Asetelma on tuttu monista mytologioista, joissa lohikäärme (Louhi) vartioi vuoren sisään piilotettua aarretta (Sampo). Muun muassa J.R.R. Tolkien tunsi tämän myytin hyvin ja käytti sitä kirjassaan Hobitti.


Hobitti: Bilbo ja Smaug


Lohikäärme on quintessence-symboli, jossa neljä elementtiä yhdistyvät viidenneksi. Lohikäärmeellä on siivet (ilma), suomut (vesi), kynnet (maa) ja kyky syöstä tulta (tuli). Kun mytologian sankari voittaa lohikäärmeen ja saa haltuunsa tämän vartioiman aarteen, se on vertauskuva sankarin quintessence-tietoisuuden saavuttamiselle. Vertauskuvassa aarre edustaa salattua tietoa.

Kalevalassa tuo lohikäärmeen (Louhi) luota haettu aarre (Sampo, salattu tieto) hajoaa suuressa taistelussa sirpaleiksi, jotka leviävät aaltojen mukana joka puolelle. Mitä tämä vertauskuva tarkoittaa?

Vastauksen kysymykseen voi löytää Michael Tsarionin videoluennosta Atlantis, Alien Visitation & Genetic Manipulation. Kyseisellä yli kymmen tuntia kestävällä luennolla Tsarion esittelee teoriansa siitä miten "jumalten sota" -myytit, Atlantis-myytit, kataklysmimyytit ja tarinat muinaisesta teknologiasta nivoutuvat yhteen. Luento (joka pohjautuu samannimiseen kirjaan) on rohkealla tavalla virallista historiankirjoitusta haastava tutkielma, joka käsittelee erittäin kattavasti muinaisten myyttien ja kirjoitusten muodostamaa kokonaisuutta. Teoria on monilta osin hyvin kiistanalainen ja saa varmasti monissa ihmisissä aikaan suuria kieltoreaktioita. Tietenkin teoria on aina vain teoria, mutta tämä teoria on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Se, miltä osin teoria on uskottava, on jokaisen arvioitava itse. Kriittisyys on yhtä tärkeää kuin avoin mieli.

"Muistatko muinaista sotoa, tasapäätä tappeloa?"
(Kalevala: 28.runo)








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti