Kalevalan Sammon ryöstöretkeä kuvaavassa 42. runossa on kohtaus ryöstöretkeläisten pakomatkalla kohtaamista vaikeuksista. Sammon ryöstöstä suuttunut Pohjolan emäntä yrittää pysäyttää Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen veneen loitsuilla. Yksi näistä loitsuista kutsuu apuun sumun ja usvan haltijattaren, Ututytön:
Ututyttö, neiti terhen,
u'un huokuvi merelle,
sumun ilmahan sukesi;
piti vanhan Väinämöisen
kokonaista kolme yötä
sisässä meren sinisen
pääsemättänsä perille,
kulkematta kunnekana.
Yön kolmen levättyänsä
sisässä meren sinisen
virkki vanha Väinämöinen,
itse lausui, noin nimesi:
"Ei ole mies pahempikana,
uros untelompikana
u'ulla upottaminen,
terhenellä voittaminen."
Veti vettä kalvallansa,
merta miekalla sivalti.
Sima siukui kalvan tiestä,
mesi miekan roiskehesta:
nousi talma taivahalle,
utu ilmoillen yleni.
Selvisi meri sumusta,
meren aalto auteresta;
meri suureksi sukeutui,
maailma isoksi täytyi.
Erikoista runossa on se, että se mainitsee sumun sulkeneen sisäänsä vain Väinämöisen. Veneessä on muitakin, mutta runo puhuu vain Väinämöisestä.
Syy tähän on tarinan astrologisessa (tai astronomisessa) vertauskuvassa. Väinämöinen on Kalevalan aurinkosankari, joka muistuttaa hyvin paljon muinaisirlantilaista Lugh-auringonjumalaa. (Lue: Tuatha de Danann, Väinämöisen veneenveisto, ) Runo kertoo sumun sulkeneen sisäänsä kolmeksi yöksi vain Väinämöisen, koska sillä viitataan ikivanhaan myyttiin auringon kolmen vuorokoauden "kuolemasta". Tämä myytti perustuu talvipäivänseisauksen aikana nähtävään ilmiöön, jolloin Aurinko on matalimillaan, eli "liikkumatta", kolmen päivän ajan.
Tästä auringon kolmen päivän "kuolemasta" enemmän kirjoituksissa Kuolleista noussut ja Lasarus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti