keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Aatos Erkko ja "viisaiden kerho"





Sain vihdoin luettua Aatos Erkon elämäkerran, josta oli aiemmin puhetta. Kuolettavan tylsää paatosta, jossa Erkkoa ylistetään jalustalle nostettuna jumalana. Jälki on juuri tuollaista, kun tekijä palvoo kritiikittömästi elämäkerran kohteena olevaa henkilöä.

Kirjassa on yksi todella paljastava luku, jonka uskon kiinnostavan tämän blogin lukijoita.

Luvussa 35 puhutaan hämmästyttävällä avoimuudella kulissien takaisista verkostoista, joilla on enemmän vaikutusvaltaa kuin millään muodollisella valtiolliseen hierarkiaan kuuluvalla koneistolla.

Jokaisella, jolla on ollut oikeutensa vaikuttaa kansallisen politiikan suuntauksiin, on ollut tähän asti keskeinen asemansa kansainvälisenkin politiikan kehityskulkujen toteuttamisessa.

Se ei enää riitä. Teknisten mullistusten ravisuttamassa maailmassa vallan todellisuus on siirtynyt niille, jotka ymmärtävät tai ainakin vaistoavat, mitä saattaa olla tulossa globaaleina uutisilmiöinä, joista ei ole tiedetty tähän asti juuri mitään.

Näyttämölle on ilmaantunut tavallaan kokonaan uusi kansainvälinen yhteiskuntaluokkansa, jonka syntymistä barrikaditasolle jäänyt Marx ei olisi osannut kuvitellakaan. Se on kaikkien luokkataisteluteorioiden yläpuolella ja saavuttamattomissa.

Kosmopoliittiseksi toimintaympäristöksi muuttuneessa maailmassa ”globaalisten ratkaisujen” etsiminen ja tähdentäminen kaikkien yhteiseksi hyväksi lähinnä vain julkilausumia sorvailevan kansainvälisen näennäispolitiikan kohinan ja metelin sijasta alkoi 1970-luvulla.

Aika ja olosuhteet olivat tulleet kypsiksi tällaisten hankkeiden toteuttamista varten. Kansainvälinen yhteistyö oli ruvennut keräämään itsensä vähitellen uudelleen kokoon toista maailmansotaa seuranneen ns. kylmän sodan hyisistä tunnelmista. Todellinen valta oli siirtymässä niille, jotka tietävät ja vaistoavat tulevaisuutta muokkaavat kehityskulut maailmanlaajuisesti eikä enää ahtaisiin valtiollisiin rajoihin puristettuina ilmiöinä ja suuntauksina, oli sitten kysymyksessä politiikka, talous, tietotekniikka tai mikä muu tahansa inhimillisen kulttuurin toimiala.

Heinäkuussa 1973 amerikkalaisen liberalismin johtava merkkimies David Rockefeller perusti maailman poliittisen, taloudellisen ja kulttuurielämän edustajien kokoajaksi ns. Trilateral komission analysoimaan arvovaltaisena viisasten kerhona mahdollisimman korkealla asiantuntemustasolla ensin Yhdysvaltain, Euroopan ja Japanin kehittämistä.

Trilateral sai sittemmin seuraukseen muita samantapaisia ”arvovaltaisten kansalaisten" kokemuksia ja näkemyksiä kokoavia ryhmittymiä, joista ei yleensä julkisuudessa mainita. Ne täydentävät yhä itse itseään porrastettuina rakennelmina aina sen mukaan missä todellista asiantuntemusta ja näkemystä tuntuu löytyvän poliittisten päättäjien ja elinten evästämiseksi tulevaisuuden harmonista ohjailua varten.

Jos jonkun henkilötietojen lopussa esiintyy sellaisia mystisiä nimiä ja kirjainsarjoja kuin CSIS, Trilateral Commission eli TC, Brookings, CFR, Bil, RIIA ja koko joukko muita, niin voi olla varma siitä, että asianomainen kuuluu sellaiseen maailman eliittiin, jolla on enemmän vaikutusvaltaa kuin millään muodollisella valtiolliseen hierarkiaan kuuluvalla koneistolla.

Niiden puitteissa vilahtelee paljon samoja nimiä, Henry Kissinger, Robert McNamara, Doland Rumsfeld, Nelson ja David Rockefeller, lordi Carrington, Rupert Murdoch, Bill Clinton, Giovanni Agnelli, Helmut Kohl, Paul A. Volcker, Zbigniew Brzezinski, Dean Rush, Willy Brandt, Mihail Gorbatsov... Kuten myös Aatos Erkko.

Aatos Erkolla oli ollut jo Kansainvälisen lehdistöinstituutin IPI:n ja lehdenkustantajien yhteistyöelinten kautta laaja kansainvälinen tuttavuusverkostonsa. Sitä vahvisti myös Haagissa toimivan Euroopan Kulttuurisäätiön hallituksen jäsenyys vuodesta 1972 alkaen. Mutta vasta Sanomien menestyksellisen toimitusjohtajakauden päättyminen 1976 vapautti Erkon vihdoinkin omaksi itsekseen viemään Suomea maailmalle pienen maankeskeisenä kansainvälisenä vaikuttajana ja kaikkein korkeimman tason yhteyksien solmijana ja ylläpitäjänä.

Aatos Erkko poimittiin Suomesta ensimmäisenä tällaisiin sisäpiireihin aivan kuin sen seikan tunnustamiseksi, että joka urakasta on tullut aika liikkua eteenpäin, kun on kasvanut siinä täysin mittoihinsa.

Tällaiseen yläluokkaan pääseminen edellyttää oman lahjakkuuden ja kansainvälisen elämän tuntemuksen lisäksi kuitenkin myös yhtä varsin konkreettista tekijää. Rahaa ja valmiutta käyttää sitä sellaisiin tarkoitusperiin, joilla ei ole mitään tekemistä oman taskun täyttämisen kanssa. Pikemminkin juuri päinvastoin.

Kaikki suuret kulissien takaisessa hiljaisuudessa toimivat kansainväliset yhteistyöverkostot eri kokoonpanoissaan — Rooman Klubi, Trilateral, Bilderberg ja muut — toimivat säätiö-, yritys- ja yksityisen rahoituksen varassa. Jos niiden kokouksia järjestetään esimerkiksi Helsingissä, se merkitsee isäntämaan edustajille organisointivelvollisuuksien ohella valtavia kuluja, eräissä tapauksissa koko budjetista vastaamista.

Aatos Erkon Suomikin oli päässyt mukaan ns. kylmän sodan päättymistä enteileviin kulissien takaisiin kansainvälisiin yhteistyöpiireihin, jotka olivat jo pohjustamassa lännessä kuin peiliku vana Mihail Gorbatsovin asteittaista valtaan nousua silloin vielä Neuvostoliiton nimissä kulkevassa itäisessä suurvallassa.

Kun Gorbatsov ja Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan tapasivat toisensa 1985 Genevessä, oli se tavallaan ns. kylmän sodan virallinen päätöstilaisuus. Pohjustustyö oli hoidettu menestyksellisesti puolin ja toisin.


Ei ole mitään salaliittoa! On vain "viisaiden kerhon" kulissien takaista "harmonista ohjailua".

Let that sink in.

1 kommentti:

  1. Niin kauan kuin meitä itseämme ei kiinnosta tarttua ruoriin, joku muu kyllä sitä veivaa antaumuksella, katsantokannasta riippuen "viisaiden"kerho harmonisesti ohjaillen tai joku "kerho" ei niin harmonisesti.

    VastaaPoista