Klaus ja kapinakellojen kaiku

Mielenkiintoinen uutinen Klaus Schwabista ja World Economic Forumin sisäisestä kapinasta:

https://www.theguardian.com/business/2023/jan/18/mutiny-erupts-among-wef-staff-over-role-of-mr-davos-klaus-schwab

Uutisessa kerrotaan, miten WEF:n sisällä kuohuu. Klaus Schwab on jo 82-vuotias, joten hän ei oletettavasti pysty olemaan WEF:n johdossa enää kovin kauaa. Nyt hänen alaiset ovat huolestuneita siitä, mitä tapahtuu kun Schwab jättää tehtävänsä. Koska seuraajaa ei ole nimetty, ja koko muu WEF:n johtoporukka on vallasta taistelevia pyrkyreitä, tilanne on melko elokuvamainen. Lapseton kuningas on vanha, ja kaikki tietävät, että tuleva taistelu kruunusta alkaa välittömästi kuninkaan kuoltua. Asia tiivistyy näihin jutun kohtiin:

“There isn’t much of a future for the WEF beyond Klaus not just because there isn’t a clear successor but also because his managing board is such a viper’s nest that senior leadership will be at each other’s throats the moment the old man pops off.”

"In most organisations the next generation of top leadership is faintly visible at the higher levels of management but at the WEF Klaus has surrounded himself with such a group of nobodies at the top that it’s hard to see how any of them could be taken seriously by anyone of consequence inside or outside the organisation."

“Klaus picks his leaders using the same criteria Putin uses to pick deputies for the state duma: loyalty, guile, sex appeal. The quality of people at the top is reflective of the type of people who work for the rest of the organisation.”

Tämä uutinen on hyvin mielenkiintoinen, jos ottaa tarkastelukulmaksi tässä blogissa viime päivinä paljon esillä olleen narsistinäkökulman.

Olin itse aikanaan töissä suuressa kansainvälisessä pörssiyrityksessä, jossa oli tuhansia työntekijöitä. Se oli hyvin silmiä avaava kokemus, koska ne yrityksen palveluksessa vietetyt vuodet antoivat erittäin hyvän näkymän siihen, millaista huumetta valta voi monelle olla. 

Kun astuin tuon yrityksen palvelukseen, firmalla meni todella hyvin. Kauppa kävi ja rahaa tuli sisään ovista ja ikkunoista. Ilmapiiri oli rento ja mukava. Oli kaiken maailman hienoja illallisia ja tiimipäiviä. Firma järjesti suuria hulppeita juhlia työntekijöilleen, ja kaikesta näki, että tässä firmassa ei ole pikkurahasta puutetta. 

Mutta nämä hyvät vuodet eivät kestäneet ikuisesti, ja lopulta alkoivat huonot ajat. Ilmapiiri kiristyi. Tunnelma muuttui ahdistavaksi, ja työntekijöiden pahoinvointi näkyi kaikkialla. Alkoi valtava YT-neuvottelujen sarja, kun väkeä vähennettiin ja kuluja yritettiin epätoivoisesti leikata. Juhlat eivät olleetkaan enää niin hulppeita kuin ennen, ja kaikki tajusivat, että enää ei edes ollut mitään juhlittavaa. Asiat olivat menossa oikein kunnolla päin persettä.

Tässä murrosvaiheessa ihmisten pimeät puolet alkoivat tulla koko ajan pahemmin ja pahemmin esiin. Olin itse valtahierarkian pohjalla - siis työntekijä jolla ei ollut alaisia - mutta minulla oli melko hyvä näkymä siihen, millaista peliä valtahierarkiassa ylempänä olevat pelasivat. Se oli suoraan kuin Game of Thrones -sarjasta. Brutaalia ja rumaa. Kaikki johtaja-asemassa olevat alkoivat käydä raivoisaa selviytymistaistelua säilyttääkseen valtansa. Jokainen pelkäsi oman asemansa puolesta, kun osastoja ja yksikköjä lakkautettiin oikealta ja vasemmalta. 

Tein tässä murrosvaiheessa mielenkiintoisen havainnon. Hyvin monet johtajat, jotka vaikuttivat olevan edes jollain tasolla hyviä johtajia, ottivat ja lähtivät juuri vähän ennen huonojen aikojen alkamista. Yksi toisensa jälkeen he vähin äänin vaihtoivat työpaikkaa, ja jäljelle jäi vain ne kaikkein huonoimmat ja vallanhimoisimmat johtajat, jotka usein tekivät alaistensa elämästä enemmän tai vähemmän helvettiä. 

Havaitsin seuraavan kaavan: Hyvät johtajat luovat menestystä. Menestynyt yritys kasvaa. Suuremmaksi kasvanut yritys tarjoaa enemmän johtajapaikkoja, joissa on tarjolla paljon valtaa. Valta vetää puoleensa vallanhimoisia narsisteja. Kasvun edetessä johtajistoon alkaa kerääntyä koko ajan enemmän ja enemmän narsisteja. Narsistit ovat huonoja johtajia. Huonosta johtamisesta seuraa hyvien johtajien turhautuminen. Hyvät johtajat saavat tarpeekseen ja lähtevät yksitellen. Jäljelle jää vain huonoja johtajia. Lopulta huonot johtajat tuhoavat sen menestyksen, jonka hyvät johtajat rakensivat.

Mitä enemmän organisaatiossa on tarjolla valtaa, sitä enemmän se houkuttelee puoleensa vallanhimoisia ihmisiä. On melko ilmeistä, että WEF:n kaltainen organisaatio vetää narsisteja puoleensa kuin paska kärpäsiä. Näin ollen on päivänselvää, että WEF:n sisällä käydään jatkuvasti häikäilemättömien ihmisten valtataisteluja, joissa vain ne kaikkein pahimmat psykopaatit pärjäävät. Tällaisen organisaation on hyvin vaikea menestyä kovin pitkään. Kuten Michael Tsarion on usein sanonut: "Evil has the seeds of its own destruction within itself."

WEF on juuri nyt siinä aiemmin kuvaamassani murrosvaiheessa, jossa pitkään jatkunut menestys päättyy, ja alkaa se huonon johtamisen aiheuttama vääjäämätön alamäki. Tämä on juuri se kohta, kun käärmeet alkavat kunnolla taistella keskenään. WEF on tällä hetkellä valtavan suuren kansainvälisen huomion kohteena - eikä se huomio ole ollenkaan positiivista. Paine kasvaa viikko viikolta, kun ihmiset ympäri maailman alkavat vähitellen tajuta, millainen roisto-organisaatio WEF on, ja millaisissa moraalittomuuksissa se on mukana. Kaikki tämä vain lisää WEF:n sisällä olevia jännitteitä. Tämä Guardianin uutinen on vasta esimakua siitä mitä tuleman pitää.

Yli kaksi miljoonaa annettua ääntä. WEF on nyt enemmän julkisessa keskustelussa kuin koskaan aiemmin - eikä mitenkään positiivisessa valossa.

Näyttää siltä, että WEF:n nykytilanne on koko "Eliitin" valtapyramidi pienoiskoossa. Koronakusetus on osoittautunut katastrofaaliseksi virheeksi, koska sen seurauksena valtavan suuret määrät ihmisiä ympäri maailman ovat havahtuneet uskomattoman laajan yhteiskunnallisen korruption olemassaoloon. Median uskottavuus on romahtanut. Viranomaisiin ei enää luoteta. Poliitikkojen häikäilemättömyys ei pysy enää piilossa. Some-yhtiöiden sensuuri on nyt kaikkien tiedossa. Lääketeollisuuden maine on romahtanut. Ihmiset heräävät koko ajan enemmän ja enemmän siihen tosiasiaan, että maailmaamme hallitsee valtavan laaja verkosto häikäilemättömiä psykopaatteja, jotka ovat valmiita tappamaan ja vammauttamaan suuria määriä ihmisiä ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Monet ovat tajunneet, että tällaista pahuutta vastaan on ryhdyttävä taisteluun. Jos pahalle ei tee vastarintaa, paha voittaa.

Se, mitä maailma käy nyt läpi, on jotain täysin ennennäkemätöntä. Tämä on ihmiskunnan historiassa niin poikkeuksellinen aika, että sitä ei ole tuntemamme historian aikana koskaan ennen nähty. Tulevaisuuden historiankirjat tulevat perkaamaan tämän ajanjakson tapahtumia niin tiheällä "mitä oikein tapahtui" -kammalla, että siinä jää toisen maailmansodan tapahtumatkin kakkoseksi. Tästä meidän "kolmannesta maailmasodasta" tullaan kirjoittamaan enemmän väitöskirjoja kuin mistään toisesta historiallisesta tapahtumasarjasta.

Minun kysymykseni teille on: Millaisen roolin te haluatte ottaa tulevaisuuden historiankirjoissa? Haluatteko olla yksi niistä sivustakatsojista, jotka vain pitivät päätä pensaassa, ja jättivät osallistumatta tähän ihmiskunnan historian suurimpaan pahuuden vastaiseen taisteluun? Vai haluatteko olla yksi niistä suurista sotureista, jotka osallistuivat kaikkien aikojen suurimpaan taisteluun totuuden, vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta? 

Jonain päivänä kymmenien vuosien päästä lapsenlapsenne kysyy teiltä: "Mitä sinä teit silloin 2020-luvun suuressa pahuuden vastaisessa sodassa?" Mitä te haluatte vastata tuohon kysymykseen? Teidän on pakko valita, ja se valinta on pakko tehdä nyt. 

Vielä ei ole liian myöhästä laittaa itseään likoon. Mutta kohta on. Ei tämä sota loputtomiin jatku.