Viikko sitten maanantaina julkaistiin Ylen uusi dokumentti Tämä on totuuteni. Dokumentin on ohjannut woke-dokumentaristi Panu Suuronen. Ohjelman kaikki kolme osaa ovat katsottavissa Ylen Areenassa:
https://areena.yle.fi/1-66056890
 |
| (klikkaa suuremmaksi) |
Olen jo monta päivää miettinyt, mitä tästä dokumentista sanoisin. Dokumentissa seurataan neljää suomalaista, joilla on kova tarve päästä esille ja saada huomiota. Ohjelmaa katsoessa päällimmäisenä mielessä on ollut sana 'narsismi'.
Dokumentin katsominen on lievästi sanottuna vaivaannuttava kokemus. Suuriman osan ajasta sitä on todella vaikea katsoa. Kuten olettaa saattoi, dokumentti onnistui äärimmäisen hyvin siinä mikä sen alkuperäinen tarkoituskin oli: saada valtavirtanäkemysten vastaisesti ajattelevat ihmiset näyttämään mahdollisimman hulluilta sekopäiltä. Kiitos näiden neljän huomionkipeän ja itsekritiikkiin kykenemättömän ihmisen, koko suomalainen totuusliike saatiin jälleen kerran näyttämään valtavirtaihmisten silmissä harhaiselta hörhöporukalta.
Näin taitavasti vastapuoli tätä peliä pelaa. Se on nähty jo moneen kertaan aiemminkin. Lähes joka kerta kun joku valtavirtanäkemysten vastaisesti puhuva suostuu valtamedian haastatteluun tai vastaavaan, lopputulos on se, että suomalainen totuusliike saadaan tehtyä naurunalaiseksi, ja kaikki valtamedian valheista puhuvat leimattua kajahtaneiksi. Mutta sehän ei näitä huomionkipeitä ihmisiä kiinnosta. Heille tärkeintä on päästä esille ja saada julkisuutta - välittämättä siitä kuinka pahasti he omalla toiminnallaan muiden muroihin kusevat.
Erityisen paljon ihmettelen tuota Mikael Kivivuoren touhua. Korona-aikana Kivivuori teki hyvää työtä valheiden vastaisessa taistelussa sanomalla julkisesti ääneen tosiasioita, joita kukaan muu lääkäri ei uskaltanut sanoa. Mutta lähtemällä mukaan tähän dokumenttiin hän onnistui tekemään melkoisen paljon hallaa koko totuusliikkeelle. Kivivuoren omasta mielestä tämän dokumentin julkaisu oli "juhlan paikka". Itse en ihan jaa tätä näkemystä.
 |
| https://twitter.com/MikaelKivivuori/status/1713964264786895072 |
Kivivuori perusti muutama vuosi sitten MKR:n, joka tulee sanoista Moniammatillinen Koronakriisin Ratkaisuryhmä. Joku voisi sanoa jotain narsismista, kun sama kirjainyhdistelmä tulee myös sanoista Mikael Kivivuori Raumalta.
Kivivuori sanoo olevansa hyvinvointivalmentaja. Minun mielestä hyvinvoinnin peruspilareihin kuuluu kaksi asiaa: kehosta huolta pitäminen ja hyvät elämänhallintataidot. Ilman niitä hyvinvointi ei ole mahdollista. Tämä dokumentti näyttää karulla tavalla sen, että Kivivuorella itsellään ei ole näistä kahdesta peruspilarista kumpikaan kunnossa. Hieman ihmetyttää, että millainen hyvinvointivalmentaja ei osaa pitää edes oman hyvinvoinnin perusasioista huolta? Herää väkisinkin kysymys, että onko tässä Kivivuoren hyvinvointivalmentajan roolissa kyse narsisteille tyypillisestä valheellisesta kulissista?
Dokumentin viimeisen osan viimeisessä kuvassa ennen lopputekstejä on aika erikoinen lähikuva Pia Toivasen käsivarresta, jossa on uudelta näyttävä tatuointi tekstillä "I am that i am". Kyseinen sanayhdistelmä on vapaamuurarien termi, jolla tarkoitetaan vapaamuurarien jumalaa Suurta Arkkitehtiä (The Great Architect). Termistä käytetään myös toista versiota "I am who I am". Aiheesta enemmän kirjoituksessa Chet Hanks ja symboliikka.
 |
| Tatuointi Toivasen käsivarressa |
 |
| http://masonic.wikidot.com/i-am-that-i-am |
Dokumentin ensimmäisessä jaksossa näkyy kohtaus, joka on kuvattu kesällä 2021. Siinä Toivasen käsivarresta puuttuu tuo vapaamuurariaiheinen tatuointi. Toisin sanoen, tuo tatuointi on otettu tämän kaksivuotisen dokumenttiprojektin aikana.
Jännä ajoitus.
 |
| Pia Toivanen kesällä 2021 ilman vapaamuurariaiheista tatuointia |
Narsistit haluavat aina huomiota muilta ihmisiltä. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko se huomio negatiivista vai positiivista - tai mitä seurauksia sillä huomion hakemisella on muille ihmisille. Kunhan vain saa huomiota.
Vaikka tämän dokumentin katsominen onkin aika tuskallinen kokemus, se kannattaa silti katsoa. Ihan vain sen takia, että ymmärtää, miten taitavasti vastapuoli osaa käyttää hyväkseen narsistisesti vammautuneiden ihmisten tarvetta päästä julkisuuteen.
Oli kyllä kieltämättä tuskallinen kokemus, kiitos varoituksesta. Onneksi on tuo pikakelausmahdollisuus, muuten olisi pitänyt jättää kesken.
VastaaPoistaVastapuolen leirissä ollaan kyllä saamarin tehokkaita: taitavalla ranneliikkeellä läimästään monta kärpästä yhdellä iskulla ja aina vanhoja kaavoja ja temppuja toistaen, ikinä yllättämättä. No, mitäpä sitä uusia vaivautua keksimään kun vanhat ne toimii aina vaan.
Taitavalla psykologialla jokaiselle luodaan yhtenäinen taustanimittäjä: kaikki ovat tämän narratiivin mukaan yksinäisiä, onnettomia koulukiusattuja, ikuisia lapsia, joiden ainoa päämäärä elämässä on saada vielä joskus kavereita. Samalla kun heitä räikeästi pilkataan, katsoja johdatellaan "ymmärtämään" heitä: 'Eihän me tällaiselle marginaaliselle reppanalle voida olla edes vihaisia, vaikka hupsuihin salaliittoteorioihinsa uskookin'.
Nousee sekin kysymys, että onko tämä vastapuolen pussiin pelaaminen oikeasti pelkästään tahatonta?
Antero on puhunut meille usein Sankarin matkasta, kuinka se on elämän keskeisin matka, myytti ja henkilökohtaisen kasvutarinamme raami. Sain nyt luettavakseni Joseph Campbellin 'Sankarin tuhannet kasvot', joka puhuu samasta matkasta.
PoistaKirjan äärellä muistui erikoisella tavalla mieleen ao. 'Tämä on totuuteni' ja tajusin miten tässä ohjelmassa sankarin matkan rakennetta sovelletaan käänteisesti: henkilöhahmot ovat paikallaanpysyviä tai taantuvia antisankareita - omiin narsistisiin kupliinsa eksyviä höppänöitä. Esimerkiksi, siinä missä Sankarin matka on usein ja monella tapaa väistämättä yksinäinen, kaukana katseista ja parrasvaloista, nämä narsistiset antisankarit hakeutuvat kaikin tavoin toisten _ja vanhempiensa_ huomion kohteiksi.
Kun samaan aikaan ihmisiä yhteiskuntana pyritään jatkuvasti ja kaikin tavoin ohjaamaan narsistiseen henkisen kehittymättömyyden tilaan ja yksilöä henkilökohtaiseen antisankaruuteen, vaatiikin erityisen hienovireistä viilausta tehdä yleisesti tavoiteltavaksi asetetusta normista poikkeuksellisesti luotaantyöntävää, paheksuttavaa ja noloa - groteskilla tavalla ansiokas suoritus siis.
Omiin helvetteihinsä aikanaan laskeutuneet ja sieltä voittajina palanneet Antero, Tsarion, Campbell ja kumppanit rohkaisevat meitä Sankarin matkalle.
On hyvin luonnollista useinkin kokea, että tuo vaikea, yksinäinen ja loputtoman raastava matka on syvyyksistä, ellei suorastaan perseestä itsestään ja helpommalla pääsisi, kun unohtaisi moisen, toisinaan turhalta tuntuvan ponnistelun ja sen sijaan yksinkertaisesti taantuisi henkisesti, kuten muutkin ympärillä taantuu - mitä välii?
Jos tällaiset ajatukset alkavat Sankaria tai Sankaritarta vainoamaan, voisi hieman toisenlaisena kannustimena toimia tämän antisankaruus-dokumentin katsominen muistiinpanoja, reunamerkintöjä ja huomioita tehden?
Ainahan ei ole helppoa tietää mitä elämältään haluaa, jolloin valinnoissa voi auttaa, kun alkaa kirkastua mitä ainakaan EI halua.
Käyttämässäsi terminologiassa on pieni ongelma. Termin 'antisankari' käyttö on niin laveaa, että oikeastaan se on tähän sinun kirjoitukseen vähän huono valinta. Se, miten tuota termiä yleisesti käytetään, pitää sisällään oikeastaan kaikki sankarihahmot, joista löytyy joku rosoinen puoli, tai joku muu normeja rikkova puoli. Jos katsot tätä antisankarien listaa, ymmärrät varmaan mitä tarkoitan: https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_fictional_antiheroes
PoistaOtetaan yksi esimerkki tuolta antisankarilistalta: Batman. Voiko joku väittää, että hän olisi Sankarin matkaa välttelevä pelkuri, joka etsii muiden hyväksyntää? Ei tietenkään, mutta silti hänestä käytetään termiä antisankari - ihan vain sen takia, että hän ei ole se perinteinen ylevä sankari, joka on puhtoinen ja täydellinen. Jopa Sherlock Holmes luokitellaan antisankariksi, mikä kertoo jo aika paljon kyseisen termin käytöstä.
Antisankari ei ole hyvä termi Sankarin matkaa välttelevälle narsistille. Sille pitäisi löytää joku ihan muu termi. Pohdin joskus vuosia sitten, mikä se voisi olla. Pyörittelin silloin mielessäni termiä 'joukkoihminen'. Minun mielestäni Sankarin ja sen vastakohdan erottava tekijä on nimenomaan heidän suhtautumisensa joukkoon.
Joukkoihminen etsii aina jonkun joukon hyväksyntää ja huomiota. Hän mittaa itseään ja omaa arvoaan sen mukaan, miten paljon hän saa suosiota tai huomiota siltä joukolta, jonka osa hän haluaa olla. "Kattokaa miten paljon mä sain tykkäyksiä tolle mun videolle!"
Sankari toimii juuri päinvastaisella tavalla. Sankaria ei joukon miellyttäminen kiinnosta, koska Sankari tietää, että Sankarin matkalle lähdetään yksin. Sankarin matka ei ole mikään hiihtokilpailu, jonka varrelle tulee yleisöä hurraamaan ja kannustamaan. Päin vastoin Sankarin matkalle lähteminen tarkoittaa hyvin usein sitä, että saa muiden vihat niskoilleen. Joukko ei koskaan katso hyvällä niitä, jotka jättävät joukon taakseen. Sankari joutuu usein kohtaamaan vihaa, väheksyntää, mitätöintiä, pilkkaa ja kaikkea mahdollista vastustamista niiltä ihmisiltä, joiden oma rohkeus ei riitä Sankarin matkalle lähtemiseen - eli lähes koko yhteiskunnalta. Se on se hinta, jonka Sankari joutuu matkastaan maksamaan.
Teknisesti ottaen Sankarin vastakohdasta voisi käyttää termiä 'psykologinen sadomasokisti', koska sadomasokistit ovat juuri niitä, jotka tarvitsevat toisia ihmisiä, joiden kanssa voi vältellä oman minuuden rakentamista. Mutta se ei ole terminä kovinkaan kuvaava, koska keskimäärin ihmisillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä psykologinen sadomasokismi on:
https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2022/06/aton-kultti-osa-254-sadomasokistinen.html
Toisaalta tämän dokumentin yhteydessä voisi ehkä käyttää myös termiä 'pseudo-sankari'. Se tarkoittaa joukkoihmistä, joka esittää Sankaria saadakseen joukon hyväksyntää. Jos nyt mietitään vaikka tuota Slim Milliä, niin hänhän ihan selkeästi yrittää esittää jollain tavalla sankarillista hahmoa, mutta se on hyvin keinotekoista ja päälleliimattua - siis Sankarin näyttelemistä. Usein juuri politiikkaan lähtevät ovat pseudo-sankareita. Tällainen pseudo-sankari sanoo: "Äänestä minua! Minä teen maailmasta paremman paikan!" Aito Sankari sanoisi: "Ketä kukin äänestää ei kuulu minulle."
Siinä jollekin ilmainen vaali-slogan. Saa käyttää.
Tähän liittyen. Ote Annika Saarikon keväällä 2021 pitämästä puheesta:
Poista"Ystäväni kertoi pari päivää sitten rokotekokemuksestaan. Rokotteen saatuaan hän jäi penkille odottamaan vartiksi ohjeiden mukaan. Siinä istuessaan hän kertoi kokeneensa samanlaista tunnetta kuin äänestämisen jälkeen. Että olen osa jotain suurempaa, minusta huolehditaan, olen tärkeä. Kuulun joukkoon.
Rokotteesta tulee olo, että on turvassa. Äänestämisestä tulee olo, että on osallinen."
https://www.ess.fi/uutissuomalainen/4120342
Yli 90% suomalaisista aikuisista otti yhden tai useamman koronapiikin. Ja saivat sen ihanan tunteen, että kuuluu joukkoon.
Mutta miten suhtauduttiin niihin, jotka eivät tuohon joukkoon halunneet kuulua?
Aivan! Totta totta.
PoistaMietin kyllä hetken, että mitähän ihmeen termiä käytetään sankarin vastakohdasta ja paremman puutteessa valitsin tuon - mutta eihän se ole lähellekään sisällöllisesti oikea, todellakaan.
Erinomainen kiteytys tuo joukkoon suhtautuminen vedenjakajana: siitähän niin monella tavalla on pohjimmiltaan kyse.
Itselleni jää nyt ainakin oman sisäisen sanaston käyttöön tuo 'pseudo-sankari', on niin erinomaisen osuva ja looginen sekä hienosti samassa linjassa pseudo-selfin kanssa.
Kiitos!
Muistui mieleen yksi mielenkiintoinen lainaus, joka liittyy tähän keskusteluun.
PoistaKuten aiemmin todettu, sosialismi on psykologisten sadomasokistien ja joukkoihmisten kannattama aate, koska sosialismi ei kollektivistisena ideologiana voi sietää yksilöllisyyttä. Näin ollen sosialismi ei voi myöskään sietää sankaruutta. Lenin sanoi tämän ihan suoraan:
"All our lives we fought against exalting the individual, against the elevation of the single person, and long ago we were over and done with the business of a hero, and here it comes up again: the glorification of one personality. This is not good at all. I am just like everybody else." - Vladimir Lenin
https://libquotes.com/vladimir-lenin/quote/lbp7n3e
Sosialismi eri haaroineen haluaa maailmasta joukkoihmisten maailman, josta yksilöllisyys ja aito sankaruus on hävitetty kokonaan. Sellainen maailma ei ole ihmisten maailma - se on oman inhimillisyytensä murhanneiden orjien ja orjuuttajien maailma.
Irvokasta?
VastaaPoistaHS10 | Näitä tv-sarjoja HS:n kriitikot suosittelevat juuri nyt: Loistava dokumentti rokotekriitikoista, oudon koukuttava sarja keski-ikäisyydestä ja 8 muuta: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009931332.html