lauantai 20. helmikuuta 2016

Nina Kokkinen ja Totuudenetsijä


Vajaa vuosi sitten Ylen uutisissa julkaistiin juttu Akseli Gallen-Kallelan Juseliuksen mausoleumin freskojen luonnoksissa esiintyneestä mystiesestä hahmosta, joka syystä tai toisesta jäi pois lopullisista maalauksista.

Gallen-Kallela poisti Juselius-freskoistaan mystisen hahmon 

Juseliuksen mausoleumi on keuhkotautiin 11-vuotiaana kuolleen Sigridin muistomerkki Porin Käppärän hautausmaalla. Sen freskot teki Akseli Gallen-Kallela. Taiteilijan freskoluonnoksiin tutustumalla tutkija Nina Kokkinen löysi oudon hahmon, joka lopullisista teoksista häipyi. Tutkijalla on poistamiselle oma tulkintansa.

...

Satakunnan museoon sijoitettuihin freskoluonnoksiin tutustui perusteellisesti myös Turun yliopiston tutkija Nina Kokkinen. Hän analysoi teosten kuva-aiheita. Esityöt ja luonnokset ovat toimineet johtolankana taiteilijan tarinan hahmottamisessa.

– Huomioni kiinnitti, kun isokokoisesta hiilipiirroksesta oli pyyhitty jotain pois. Lopulta helposti tunnistettava hahmo löytyi lähes jokaisen teoksen luonnoksista.

Valtavasta määrästä luonnoksia hän löysi monta samantyylistä hahmoa, jotka luonnostyön edistyessä pikkuhiljaa häviävät.

– Tyyppi kulkee aluksi mukana kaikissa isoissa teoksissa Keväästä Paratiisiin. Hahmolla on kaapu ja sauva. Kutsun häntä Totuudenetsijäksi, kertoo Kokkinen.

Taiteilijan luonnoksista lopulta hahmo häviää.

Tutkijan mukaan yhteen valmiiseen teokseen hahmo jäi - mutta muuttuneena.

Tuonelan joella –freskossa on taiteilijan omakuva, joka luonnoksissa oli vielä kaapuun ja sauvaan sonnustautunut Totuudenetsijä.

Koko juttu: http://yle.fi/uutiset/gallen-kallela_poisti_juselius-freskoistaan_mystisen_hahmon/7904849


Juseliuksen mausoleumi


Myös Satakunnan kansa kiinnostui Kokkisen löydöistä:
Tutkija Nina Kokkinen avaa uuden näkökulman Juséliuksen mausoleumiin. Hautamuistomerkkiä täyttävät erikoiset symbolit, jotka eivät edusta perinteistä kristillistä linjaa. Akseli Gallen-Kallela luonnosteli mausoleumin seinille muun muassa avaruusmaisemia, tuonelan virran, egyptiläisen Ankh-ristin ja muurauslastan.

Kokkinen sukelsi taitelijan henkiseen aatemaailmaan. Gallen-Kallela oli vapaamuurari, mutta Kokkinen varoittaa tulkitsemasta Juséliuksen mausoleumin symboleita ja maalauksia yksioikoisesti tästä näkökulmasta. Taiteilijan suhde henkisyyteen oli hyvin monimutkainen.

Väitöskirjaa tekevä Turun yliopiston tutkija Nina Kokkinen on tehnyt aiheesta ansiokasta tutkimusta. Seuraavassa otteita hänen julkaisemastaan artikkelista Totuudenetsijä.


Kuvaohjelman tärkein hahmo on pyyhitty seiniltä pois. Havahdun ajatukseeni arkiston hämärässä nojautuessani lähemmäs Kevään luonnosta, jonka Akseli Gallen-Kallela teki luonnolliseen kokoon hahmottaakseen sen avulla millaiselta teos näyttäisi hautamausoleumin seinällä. Rullalle käärityn paperin keskelle on jäänyt muisto poispyyhityistä piirroista. Ne muodostavat kaapuun kietoutuneen hahmon, joka nousee ylös mäenrinnettä sauvaansa tukeutuen. Kutsun hahmoa totuudenetsijäksi ja uskon, että hän kantaa mukanaan tärkeää avainta koko hautakappelin kuvaohjelman tulkitsemiseksi. Termi on peräisin vuosisadanvaihteen aikalaislähteistä, joissa totuuden etsimisestä kirjoitettiin muun muassa August Strindbergin ja Eino Leinon kaltaisten taiteilijoiden yhteydessä. Lähden etsimään hahmon visuaalisia ilmaisuja Gallen-Kallelan taiteesta tukeutumalla Kevään poispyyhityn totuudenetsijän piirteisiin: kaavun ja sauvan tunnusmerkkeihin sekä vaeltamisen mielikuviin. Poispyyhittynä, muunneltuna ja erilaisiin naamioihin verhottuna hahmo jatkaa taivallustaan läpi hautamausoleumin oikeanpuoleisen seinän päätyen viimein Paratiisiin. Hänen jäljissään kulkeminen tarjoaa mahdollisuuden nähdä hautakappelin maalaukset uudessa valossa.

...

Paratiisi, luonnos
Aloitetaanpa sieltä, minne jäljet päättyvät. Totuudenetsijän vaellus johtaa lopulta Paratiisiin – kuorin oviaukon ylle maalattuun teokseen, joka tuonpuoleisen maisemana muodostaa luontevan jatkon oikeanpuoleisen seinän maalliselle taivallukselle. Vaikka teos on totuudenetsijän (tilallisen) vaelluksen päätepiste, mausoleumin kuvaohjelman ajallisen kehittymisen näkökulmasta se sijoittuu kuitenkin alkuun. Juuri Paratiisin maisemiin totuudenetsijä ilmestyy ensimmäisenä. Teoksen kuva-aihe kiinnittyi jo projektin varhaisessa vaiheessa. Gallen-Kallela luonnosteli ensimmäiset versiot siitä syksyllä 1901, jolloin suurin osa mausoleumin muusta kuvaohjelmasta eli vielä vahvasti Stenbäckin ehdottaman kuolemantanssiteeman ympärillä ja muuttui jatkuvasti.

...


Paratiisin aiempien luonnosten tarkasteleminen paljastaa valkoasuisen ”pyhiinvaeltajan” totuudenetsijän muunnelmaksi. Kun hahmo ensimmäisen kerran ilmestyi luonnoksiin talven aikana, hän taivalsi ilotarhan polkua selkeämmin kaapuun pukeutuneena ja sauvaansa tukeutuen.


...

Juselius-mausoleumin kuvaohjelmassa kaapuun kiedottu totuudenetsijä ilmestyykin seuraavaksi Tuonelan joelle – taiteilijana itsenään.


Tuonelan joella, luonnos

...

Kyseinen luonnos vahvistaakin edelleen käsitystäni siitä, että hautamausoleumin kuvaohjelmassa vaeltavalla totuudenetsijällä on hallussaan korkeampaa, henkistä viisautta. Kuoleman edessäkään hän ei hätkähdä, vaan jatkaa matkaansa kenties uuden tiedon toivossa.

...

Kallela-kirjan lukua, josta kyseinen tunnustus löytyy, kuvittaa teos, jossa kaapuun sonnustettu hahmo kulkee sauvaan tukeutuen tuonpuoleiseen viittaavassa maisemassa. Se on selvästikin hyvin läheistä (kuvallista) sukua mausoleumin seinillä vaeltavalle totuudenetsijälle.


...
Totuudenetsijän kaavun alta näyttäisikin siten olevan kuorittavissa esiin kuva ”henkisemmän” taiteen tekijästä. Tämä muutos konkretisoituu myös luonnoksissa, joiden myötä Tuonelan joella saa viimein lopullisen muotonsa. Prosessin aikana Gallen-Kallelan uhmakas, kaapuun puettu omakuva muuntuu hiljalleen taitelijamuurariksi essuineen ja lastoineen.

Tuonelan joella

...

Sen jälkeen, kun Gallen-Kallela oli toteuttanut kaavunkääntönsä totuudenetsijästä ”henkisemmän” taiteen tekijäksi Tuonelan joella, hän sovitti hahmoa vielä yhteen teokseen: Kevääseen, jonka äärellä ensi kerran havahduin pohtimaan sen merkitystä. Totuudenetsijä ilmestyy rinteeseen verrattain myöhäisessä vaiheessa, todennäköisesti loppuvuodesta 1902, jolloin teoksen sommitelma nuorine neitoineen, jousiampujineen ja lapsineen oli käytännössä jo valmis.  


Kevät, luonnos

Gallen-Kallela kaavussa Tarvaspäässä 1928


Kaikesta päätellen Nina Kokkinen on älykäs ja ammatissaan pätevä tutkija. Julkaisussa on kuitenkin yksi erikoinen piirre. Kokkinen analysoi hahmoa, joka on kaapuun puettu, sauvaan tukeutuva ja vaeltava mies, jolla on hallussaan korkeaa viisautta. Kokkinen jopa nimeää hahmon Totuudenetsijäksi. Erikoista Kokkisen kattavassa ja korkealuokkaisessa analyysissä on se, että hän ei mainitse kertaakaan sanoja tarot tai Erakko.


Erakko


Herää kysymys: Miksi?

Miksi symboliikkaa, taidehistoriaa ja okkultismia tutkinut asiantuntija jättää mainitsematta, että vapaamuurari Gallen-Kallelan kaapuun pukeutunut Totuudenetsijä on viittaus tarotin Erakkoon?

Ehkä hän ei vain tunne tarotia?

Tuntee. Totta kai tuntee. Ajatus, että ammattitaitoinen symboliikkaa tutkiva taidehistorian asiantuntija ei tuntisi tarotia, on naurettava.

Kokkinen tuntee tarotin varsin hyvin. Omien sanojensa mukaan hänellä on tarot-pakka työpöydällään.


Ote Kokkisen haastattelusta ESSWE-lehdessä


Jos Kokkinen siis tietää, että Gallen-Kallelan kaapuun pukeutunut mies on tarotin Erakko, miksi hän tekee tietoisen valinnan ja jättää kertomatta näin oleellisen tiedon? Eikö hän halua kertoa koko totuutta - vai eikö hän voi?

Oli vastaus kysymykseen kumpi tahansa, lopputulos on sama. Kokkisen tutkimus ei pyri totuudellisuuteen - siis koko totuuden kertomiseen. Eikö valikoiva totuus ja totuuden kertomatta jättäminen ole valehtelun läheisiä sukulaisia?

Nina Kokkisen Totuudenetsijää koskeva tutkimus on valitettavan kuvaava esimerkki akateemista tutkimusmaailmaa vaivaavasta sensuurista. Asioita jätetään tietoisesti kertomatta, koska on olemassa tiettyjä rajoja, joita tutkijat eivät voi (tai halua) ylittää.

Sama ilmiö näkyy suomalaisten museoiden toiminnassa. Suomesta löytyy kymmeniä tarot-patsaita, mutta yksikään museo ei kerro tästä ilmiöstä mitään. Kyse ei ole tietämättömyydestä. Kyse on valinnasta.

Lue myös aiheeseen liittyvä kirjoitus Hyvä veli.

Erakko-kortin symboliikasta kiinnostuneille suosittelen Michael Tsarionin videoluentoa The Hermit:





Lisäys 4.5.2016:

Nina Kokkinen vieraili 3.5.2016 Perttu Häkkisen radio-ohjelmassa (Yle Puhe) kertomassa työstään. Ohjelmassa käytiin seuraava keskustelu:

Perttu Häkkinen: Millaista palautetta sinä sitten olet saanut?
Nina Kokkinen: Oikeastaan laidasta laitaan. (naurahdus) Se on kiinostavaa. Mä itse asiassa viime viikollakohan löysin sellaisen blogikirjoituksen, jossa tota... joku analysoi mun artikkelia, missä siis puhuttiin Akseli Gallen-Kallelan esoteerisuudesta.

PH: Se oli tämä Eliitin Esoteeriset Symbolit -blogi.
NK: Se muuten varmaan oli se... Jossa epäiltiin ja mietittiin sitä, että olenko minä jotenkin estynyt kertomasta sitä, että näillä kuvilla jota siinä analysoin on myös yhteys tarot-kortteihin. Naureskelin siinä itsekseni, että noh, hän ei varmaan ole kirjoittanut koskaan artikkeleita. Niillä on tietty määrä mitä niihin voi oikeasti kertoa asioita. Toisaalta kannattaa ehkä säästää jotain myös väitöstutkimukseen.
PH: Eli et tahallasi jättänyt tätä Erakko-kortin yhteneväisyyttä pois?
NH: Juu ei. Ei. Se oli... Tai no, jätin tahallisesti. Siitä syystä, että sivutila loppuu kesken. Et en voi avata kaikkea... mutta tota... Tavallaan se oli hauska... hauska tota niin niin... tämmönen, minkä itse nyt vasta tässä löysin... Mut on todella niinkun... Hyvin semmosta niinkun voimakasta agressiota tullu. Ja sitten myöskin... myöskin niinkun... tavallaan otetaan niin voimakkaasti todesta se mitä minä olen sanonut, että... Että tota... Kehotetaan, et älkää enää menkö Juselius-mausoleumiin katsomaan näitä kuvia, koska ne ovat saatanasta, mikä on hyvin outo reaktio minusta myöskin.

"Sivutila loppui kesken." Että sellainen selitys.

Ohjelman voi kuunnella kokonaisuudessaan täällä: http://areena.yle.fi/1-3419868



3 kommenttia:

  1. Päivitetty 4.5.2016. Nina Kokkinen kertoo miksi hän ei maininnut artikkelissaan tarotia.

    VastaaPoista
  2. Tulipa tästä artikkelista mieleeni:

    Ordo Templi Orientis
    "asteet on jaettu kolmeen luokkaan tai "triadiin": Maan ihminen (0º – P∴I∴), Rakastaja (Vº – VIIº), ja Erakko (VIIIº – IXº)."
    Suora lainaus OTO suomenkielisiltä kotisivuilta oto(piste)fi.

    Käy hyvin selväksi, että "Erakko" on siis melko korkealla tämän erittäin sairastakin historiaa omaavan järjestön hiearkiassa.
    En väitä, että Akseli Gallen-Kallelalla olisi ollut tuon salaseuran kanssa jotain tekemistä, mutta pisti vaan silmään. Kannattaa käydä tsekkaamassa nuokin sivut jos asia kiinnostaa.

    "Korkeimpien asteiden (Vº – IXº) rituaalit ja opetukset liittyvät siis elämisen taitoon; ne sisältävät opetusta Hermeettisessä Filosofiassa, Kabbalassa, Magiassa ja Joogassa.
    Näiden kaikkien tarkoituksena on valmistaa vihkiytynyt yhden Suurimman Salaisuuden paljastamiseen ja valjastamiseen."
    (lainaus sivuilta)

    Mm. tällaisiakin "voimia" Suomessa siis toimii. Ihan jo yleissivistävääkin tämä ihmisten tiedostaa. En ole blogiasi niin tarkkaan lukenut, saattaa olla, että olet jo aihetta käsitellytkin. Mutta näin pienenä kertauksena tai vinkkinä edes sitten jos sallitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. En ainakaan muista että olisin varsinaisesti käsitellyt OTO:a, mutta on siitä mainittu ainakin tässä kirjoituksessa:

      http://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.fi/2015/05/aton-kultti-osa-24-skull-and-bones.html

      Poista