Runebergin patsas

Päivitetty 20.10.2016.

Keskellä Helsingin Esplanadin puistoa seisoo kansallisrunolijamme Johan Ludvig Runebergin patsas. Patsaan on suunnitellut hänen poikansa Walter Runeberg. Runebergin perhe oli oman aikansa "eliittiperheiden" aatelia. Kuten aiemmin todettu, vapaamuurareihin kuului useampikin Runeberg - ainakin tämän patsaan suunnittelija Walter ja tietenkin isänsä Johan. Kun miettii millaisessa asemassa perhe oli, en ihmettelisi, jos perheen kaikki miespuoliset jäsenet olisivat olleet vapaamuurareita.

J.L. Runeberg ja "käsi piilossa".

Walter Runeberg ja "leijonan tassu".

Tätä taustaa vasten ei ole kovin suuri ihme, että Runebergin patsas sisältää vapaamuurarisymboliikkaa. Kuten aina, patsaan muotokieli antaa ensimmäisen vihjeen. Jos katsoo monumenttia tarkemmin, huomaa katsovansa obeliskia. Patsaan jalusta on taitavasti tyylitelty, niin että sitä ei välttämättä ensisilmäyksellä huomaa obeliskiksi.

Patsaiden tulkitsemisen nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos katsoo obeliskia tai pyramidia, katsoo vapaamuurareiden esoteerista teosta. Usein liian selvät obeliski- tai pyramidi-muodot on pyritty peittelemään tyylittelyllä, niin että suuri yleisö ei kiinnitä niihin liikaa huomiota.

J.L. Runebergin patsas Esplanadin puistossa. Huomatkaa Runebergin asento ja "leijonan tassu" -käsimerkki.

Vilkaisu ilmakuvaan patsaasta kertoo myös paljon. Katsokaa tuota patsaan ympärille kiveyksillä ja istutuksilla tehtyä muotoa. Muistuttaako minkään logon muotokieltä?

Katsotaanpa mitä "virallinen historiankirjoitus" sanoo patsaan syntyvaiheista:

"Vuosi Runebergin kuoleman jälkeen Säätyjen asettama valtuuskunta, jonka sihteerinä oli Sakari Topelius, tilasi runoilijan Pariisissa työskentelevältä pojalta, kuvanveistäjä Walter Runebergilta, kansallisrunoilijan muistomerkin. " - Helsingin kaupungin taidemuseo 

Aa, yllättävää. Vapaamuurari J.L. Runebergin muistopatsaan tilasi vapaamuurari Sakari Topelius vapaamuurari Walter Runebergilta. Kuinkas sattuikaan!

J.L. Runeberg ja Sakari Topelius vapaamuurariposeerauksessa.

"Kuvanveistäjän luonnos hyväksyttiin 1882, ja se valettiin pronssiin Pariisissa. Jalustan Suomi-neito valmistui 1883. Runoilija Runeberg on kuvattu noin 55-vuotiaana luonteenomaisessa asussaan pukeutuneena papintakkiin, jota hän käytti toimiessaan Porvoon kymnaasin opettajana. Hänen oikea kätensä on rinnalla peukalo takin käänteen alla ikään kuin puheen alkaessa." - Helsingin kaupungin taidemuseo

Tämä on mainio: Hänen oikea kätensä on rinnalla peukalo takin käänteen alla ikään kuin puheen alkaessa. Aa, niinpä tietenkin!

Näinhän siinä usein käy, että kun joku vapaamuurariviittaus on liian ilmeinen, sille täytyy keksiä joku tekosyy, eli eksoteerinen selite. Toisaalta onhan se varmaan ihan totta, että tällainen asento Runebergilla usein oli aloittaessaan julkisen puheen pitämistä. Mutta eksoteerinen selitys ei tietenkään kerro mitään vapaamuurarien leijonan tassu -käsimerkistä.

"Karhuntaljaan pukeutuneen Suomi-neidon oikeassa kädessä on laakeriseppele ja jalkojen juuressa kirjapino. Neidon vasen käsivarsi nojaa tauluun, jossa on Maamme-laulusta (Vårt land) ensimmäinen ja kaksi viimeistä säettä. Ne ovat Vänrikki Stoolin tarinoista (1848)" - Helsingin kaupungin taidemuseo

Tamän monumentin varsinainen esoteerinen viesti liittyy juuri tähän ns. Suomi-neitoon. Harva on tullut tarkemmin ajatelleeksi, että mikä Suomi-neito oikeastaan on? Meille on koulussa tarjottu jotain huteraa selitystä Suomen rajojen muodoilla, mutta Suomi-neidon todellista taustaa meille ei koulussa opeteta. "Se on Suomen symboli" ja ei siitä sen enempää.

Symboliikan tutkijalle tuollanen "näin se nyt vaan on äläkä kysele enempää" selitys ei riitä. Aihetta voi lähteä purkamaan tutustumalla muiden maiden "kansallisiin henkilöitymiin". Voisiko olla, että Suomi-neidon edustama arkkityyppi ei olekaan ihan niin suomalainen? Katsotaanpa tämän arkkityypin muita inkarnaatioita "kansallisissa henkilöitymissä":

Suomi: Suomi-neito

Brasilia: Efígie da República

Iso-Britannia: Britannia

USA: Columbia

Bulgaria: Äiti Bulgaria

Saksa: Germania

Islanti: Fjallkonan

Italia: Italia Turrita

Romania: Romania

Ruotsi: Äiti Svea

Sveitsi: Helvetia

Joka maassa lapsille opetetaan koulussa, että "tässä on meidän maata symbloiva hahmo". Tämä nationalistinen aivopesu alkaa jo niin nuoresta, että edes aikuisena emme tule kyseenalaistaneeksi, että jos kerran tämä hahmo symbloi meidän maata, miten se sama hahmo voi samaan aikaan symboloida niin monia muitakin maita?

Niinpä. Onkohan meille kerrottu koko totuutta? Nationalismin luominen on ollut "Eliitin" yksi onnistuineimmista propagandaoperaatiosta. Hajoita ja hallitse. Nationalismin kautta on saatu luotua "me vastaan ne" -illuusio, jolla saadaan ohjattua ihmismassojen mieliä haluttuun suuntaan. Se on toiminut eräänlaisena silmänkääntötemppuna "Eliitin" kulissien takaisen toiminnan salaamiseksi. Mutta sekin on jo oma tarinansa.

Mikä näitä kaikkia kansallisia henkilöitymiä yhdistää?

Kreikka: Athene

Kaikki edellä mainitut kansalliset henkilöitymät juontavat juurensa antiikin kreikkaan ja Pallas Athena -jumalattareen, joka on edelleen Kreikan kansallinen henkilöitymä. (Tunnettiin myöhemmin Roomassa Minervana.) Pallas Athene kuvataan yleensä soturineitsyenä, joka kantaa joko miekkaa, keihästä, kilpeä tai seppelettä - yleensä jotain näiden yhdistelmää. Usein kansallisissa henkilöitymissä keihääseen on ripustettu lippu. Joskus antiikin patsaissa Pallas Athene kuvataan kannattelevan oikeassa kädessään Nike-jumalatarta, jolla on kädessään seppele. Nike oli kreikkalaisessa jumaltarustossa Atheneen hyvin kiinteästi yhdistetty kumppani, joka voidaan nähdä Athenen eri persoonana, tai saman arkkityypin toisena eri puolena.

Athenen symbolina käytetään usein myös pöllöä. Jos katsotte tarkkaan Hollywoodin TV-sarjoja ja elokuvia, voitte huomata niiden vilisevän pöllökuvia. Taulut, koriste-esineet, lasten piirustukset jääkaapin ovessa, kaikenlaiset lavastukselliset elementit sisältävät hyvin usein hienovaraisia pöllökuvia. Symbolina Athene, tai sen edustama arkkityyppi, on "Eliitille" yhtä pakkomielteinen kuin pyramidit ja obeliskit. Syy siihen on kuitenkin niin pitkä tarina, että sitä ei saa mahtumaan tähän tekstiin.

Palataan Runebergin patsaaseen. Kiinnittäkää huomiota hahmon oikeassa kädessä olevana seppeleeseen. Aikaisemmassa Keisarinnan kivi -kirjoituksessa mainitsin seppeleen tärkeydestä vapaamuurarien symboliikassa. Tässä patsaassa seppele viittaa seppelettä kannattelevaan Nikeen, joka antiikin Kreikan patsaissa on usein Athenen oikella kädellä vähän kuin keijuna. Jos Suomi-neito kannattelisi Nike-jumalatarta, se olisi vähän liian suora viittaus Atheneen. Niinpä tämä ongelma on ratkaistu siten, että Suomi-neito kannattelee tuota Niken seppelettä itse. Seppele on toteutettu vielä niin, että siinä on hautaseppeleistä tuttu nauha. Näin saadaan antiikkiin viittaava symboli mahdollisimman vähän huomiota herättäväksi.

Toinen jännä tapa viitata Pallas Atheneen on tämän hahmon karhuntalja. Pallas Athenella on antiikin patsaissa usein kypärä, joka on nostettu takaraivolle. Tässä Suomi-neidossa on hieman samaa kuvakieltä. Toisaalta tuossa karhuntaljassa on myös toinen erittäin selkeä viittaus Pallaksen ja Athenen tarinaan. Athene sai lisänimensä Pallas tapettuaan jättiläisen nimeltään Pallas. Tästä tarinasta on monta versiota, mutta yhdessä niistä Athene ensin tappaa Pallaksen ja sen jälkeen nylkee tämän. Tämän jälkeen Athene pukeutuu Pallaksen nahkaan suojatakseen itseään. Samalla tavalla tämä Runebergin patsaan hahmo on pukeutunut nyljettyyn (metsien) jättiläiseen.

Sitten tässä patsaassa on vielä nuo kirjat, jotka eksoteerisen selitteen mukaan kuvaavat Vänrikki Stoolin tarinoita. Ehkäpä tässä on vähän sama viesti kuin Elias Lönnrotin patsaassa? Mitähän lie esoteerisia salaisuuksia Vänrikki Stoolin tarinat sisältävät? Täytynee laittaa omalle lukulistalle ja tutustua tarkemmin.

Yksi asia minua tässä patsaassa ihmetyttää: Miksi patsaan naishahmo näyttää niin alakuloiselta? Hän on painanut katseensa maahan ja nojaa tauluunsa melko flegmaattisesti. Normaalisti nämä kansallisten henkilöitymien "Athenet" kuvataan voimaa uhkuvana ja ylevänä. Tämän patsaan versio on jostain syystä jotenkin alistuneen oloinen. Herää väkisinkin kysymys, että mitä tällä yritetään sanoa? Toki voihan se olla vain Waltterin omaa surua isänsä kuolemasta? En tiedä - ehkä se selviää vielä joskus.