tiistai 31. maaliskuuta 2015

Aton-kultti - osa 20: Illuminati saapuu Suomeen


Suosittelen lukemaan ensin kirjoituksen Illuminatin synty.

Miten Illuminati saapui Suomeen?

Kysymykseen on tällä hetkellä mahdotonta antaa mitään absoluuttisen varmaa vastausta. Historiasta löytyy kuitenkin yksi hahmo, joka on hyvin varteenotettava kandidaatti suomalaisen vapaamuurariliikkeen "illuminatisoitumisen" arkkitehdiksi - Yrjö Maunu Sprengtporten.


Georg Magnus (Yrjö Maunu) Sprengtporten


Tämä kirjoitus on todella pitkä, monimutkainen, monitasoinen ja joiltain osin avoimen spekulatiivinen. 

Tarina alkaa vuodesta 1772. Edellisenä vuonna Ruotsi-Suomen valtaistuimelle noussut kuningas Kustaa III (Ehrensvärdin haudan suunnittelija) kaappasi vallan Ruotsin säädyiltä. Ennen vallankaappausta kuninkaalla oli hyvin vähän valtaa. Ruotsin poliittinen tilanne oli sekava, eikä armeijan upseeristo ollut tyytyväinen valtiopäivien toimintaan. Kustaan oli helppo puhua laiminlyöty armeija puolelleen, mikä mahdollisti sotilasvallankaappauksen. Suomenlinnan joukkoja vallankaappauksessa johtivat suomalaiset Sprengtportenin veljekset Jakob ja Yrjö.

Seuraavana vuonna Yrjö Sprengtporten sai Kustaalta everstin arvon. Sprengtportenin ja Kustaan välit kuitenkin viilenivät muutama vuosi myöhemmin. Jostain syystä Kustaa alkoi tuntea epäluuloa Sprengtportenia kohtaan. Kustaa jätti Sprengtportenin kutsumatta vuoden 1778 valtiopäiville, vaikka tavan mukaan kaikki sotilasjohtajat saivat kutsun.


Kustaa III


Kustaan päätös oli julkinen nöyryytys. Sprengtporten reagoi asiaan pyytämällä lupaa "opintomatkalle" Eurooppaan. Lupa myönnettiin ja Sprengtportenin matka suuntautui Venäjän, Puolan ja Preussin kautta Ranskaan.

Kustaan myöntämät matkarahat olivat riittämättömät, eikä Kustaa Sprengtportenin pyynnöstä huolimatta suostunut myöntämään lisäavustusta. Ranskassa Sprengtportenin rahat olivat loppumaisillaan. Matkarahoissa pihtaaminen oli Kustaalta jo toinen nöyryytys lyhyen ajan sisään. Turhauduttuaan tilanteeseensa hän erosi Ruotsin armeijan palveluksesta vuonna 1780.

Sprengtporten vietti seuraavat kaksi vuotta Pariisissa. Tuona aikana hän tutustui herraan nimeltä Benjamin Franklin. (Suosittelen lukemaan kirjoituksen Founding Fathers.) Joidenkin historioitsijoiden mukaan ensimmäiset ajatukset Suomen itsenäisyydestä syntyivät juuri näiden kahden herran keskusteluista.


Benjamin Franklin


Pysäytetään tarina hetkeksi tähän kohtaan. Katsotaan tilannetta, jossa Sprengtporten oli.

"Eliitin" sisäisessä valtataistelussa Ludvig XVI:a vastustaneet atonistien aatelissuvut olivat alkaneet suunnitella Ludvigin syrjäyttämistä jo Ludvigin vuoden 1774 valtaannoususta asti. Ludvigin uudistukset eivät miellyttäneet kaikkia. Tähän tarkoitukseen luotiin organisaatio nimeltä Baijerin valaistuneet, eli Illuminati. Virallisesti Illuminatin johdossa toimi jesuiitta Adam Weishaupt, mutta todelliset arkkitehdit ja hankkeen rahoittajat olivat vaikutusvaltaiset aatelissuvut Charles de Lorrainen johdolla.

Kun Sprengtporten saapui Ranskaan, Pariisi oli Illuminatin pääoperaation polttopisteessä. Virallisesti Illuminati perustettiin vuonna 1776, jonka jälkeen se strategiansa mukaisesti alkoi soluttautua lukuisiin vapaamuurarilooseihin erityisesti Ranskassa ja saksalaisissa kuningaskunnissa. Tarkoitus oli kylvää Ludvig XVI vastustavia vallankumousaatteita vaikutusvaltaisten ranskalaisten joukossa, jotka käytännössä olivat kaikki tavalla tai toisella tekemisissä vapaamuurariliikkeen kanssa. Adam Weishaupt on itse todennut:
"The great strength of our Order lies in its concealment; let it never appear in any place in its own name, but always covered be another name, and another occupation... Non is fitter than the three lower degrees of Freemasonry; the public is accustomed to it, expects little from it and therefore takes little notice of it." - Adam Weishaupt

Ranskan vallakumouksen ihmisoikeusjulistus vuodelta 1789 ja kaikennäkevä silmä


Sprengtporten vietti siis kaksi vuotta Pariisissa juuri silloin, kun Illuminati valmisteli vallankumousta. Hän vietti todistettavasti aikaa jakobiinipiireissä (Illuminatin luoma poliittinen liike) ja ystävystyi merkittävän amerikkalsen Illuminatin voimahahmon Benjamin Franklinin kanssa. Sprengtporten oli oman kuninkaansa hyljeksimä ja nöyryyttämä - ja varmasti katkeroitunut.

Mitä tästä asetelmasta voi päätellä? Tämä on tietenkin spekulatiivista, mutta kumpi on todennäköisempää: a) Sprengtporten muuten vain vietti aikaa Illuminatin jäsenten kanssa kaksi vuotta, vai b) Sprengtporten rekrytoitiin Illuminatiin, joka etsi tuohon aikaan aktiivisesti uusia jäseniä Pariisissa? Uskallan väittää, että näistä kahdesta vaihtoehdosta jälkimmäinen on todennäköisempi. Toki ei voi sulkea pois sitäkään mahdollisuutta, että Sprengtporten olisi kuulunut Illuminatiin jo ennen Pariisiin saapumistaan. On mahdollista, että Pariisi oli juuri tästä syystä hänen "opintomatkansa" määränpää.

Sprengtporten oli Illuminatin näkökulmasta ihanteellinen rekrytointikohde. Hän oli korkea-avoinen sotilas, jolla oli kokemusta hoveista ja seurapiireistä niin Ruotsissa, Preussissa kuin Venäjälläkin. Lisäksi hänellä oli hyvät suhteet erityisesti Venäjään ja Katariina Suureen.

Sprengtporten palasi Suomeen vuonna 1782. Hän muutti Nastolan Seestan kartanoon ja oli käytännössä työtön. Tästä ajasta Kansallisbiografia kertoo:
Näihin aikoihin Sprengtporten ryhtyi kehittämään mielessään ajatusta Suomen irrottamiseksi Ruotsista Venäjän avulla. Alkusysäyksenä ajatuksille lienee ollut katkeroituminen hallitsijaan, jonka Sprengtporten katsoi pahasti pettäneen hänet. Toisaalta virkaheitto eversti oli matkoillaan nähnyt Venäjän mahtavuuden ja joutunut ajattelemaan, ettei Ruotsi kuitenkaan saisi enää pitkään pidettyä Suomea vallassaan; olihan Suomi ollut jo kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä Venäjän miehittämä. Ulkomaanmatkallaan Sprengtporten oli tutustunut myös Yhdysvaltain vapaussotaan ja amerikkalaisten pyrkimyksiin vapaan valtiomuodon luomiseksi. Kaikki tämä yhdessä sai aikaan ajatuksen itsenäisestä tai puoli-itsenäisestä Suomen valtiosta, joka olisi Venäjän suojeluksessa ja pelkällä olemassaolollaan ehkäisisi Ruotsin ja Venäjän ainaisen vihamielisyyden. Koska Sprengtportenilla oli paljon ihailijoita suomalaisessa upseerikunnassa, hänen oli helppoa levittää ajatuksiaan sen keskuuteen. Hänellä oli pian kannattajajoukkonsa, jonka johtavia miehiä olivat Carl Henrik Klick ja Jan Anders Jägerhorn.

Sprengtporten oli Jan Jägerhornille suuri esikuva. Jägerhorn oli ollut mukana Kustaa III vallankaappauksessa Sprengtportenin veljesten alaisuudessa. Lisäksi Jägerhorn oli opiskellut sotataitoa Sprengtportenin luomassa uuden sodankäyntimuodon sotilasakatemiassa Ristiinassa.

"In like manner we must try to obtain an influence in the military academies (this may be of mighty consequence) the printing-houses, booksellers’ shops, chapters, and in short in all offices which have any effect, either in forming, or in managing, or even indirecting the mind of man: painting and engraving are highly worth our care." -Adam Weishaupt

Jägernhorn oli opiskellut Berliinissä ja Tukholmassa vuonna 1779. On mahdollista, että Jägernholm oli saanut ensikosketuksensa Illuminatiin jo Berliinissä. Illuminatin strategiaan kuului Weishauptin omien sanojen mukaan rekrytointi sotilasakatemioissa. On melko oletattavaa, että Berliinin sotilasakatemia on ollut yksi tärkeimmistä rekrytointikohteista.

Tukholmantulijaisina Jägerhorn toi Suomeen ruotsalaisen La Constance -vapaamuurariloosin. Suomeen perustetun sivuloosin nimi oli Rutger Ingessonin -loosi, joka perustettiin vuonna 1781. Loosin nimi vaihdettiin vuonna 1783 muotoon Valhalla-seura, joka toimi Suomenlinnassa. Loosiin kuului paljon suomalaisia upseereja. Samainen seura on Helsingin Kaisaniemen Vapaamuurarin hauta -muistomerkin pystyttäjä.


Vapaamuurarin hauta


Valhalla-seuran toisena perustajana oli suomalainen sotilas ja valtiomies Gustav Adolf Reuterholm, joka toimi myöhemmin muutaman vuoden Ruotsin sijaishallitsijana. Reuterholm oli tunnettu kiinnostuksestaan okkultismiin, oli aktiivinen vapaamuurari ja erittäin läheisissä väleissä kuninkaan veljen Kaarle-herttuan kanssa. Kaarle oli myös tunnettu kiinnostuksestaan mystiikkaan ja okkultismiin ja johti  ruotsalaista vapaamuurariliikettä.


Reuterholm ja vapaamuurarien "käsi piilossa"

Kaarle-herttua


Sprengtporten, Jägerhorn ja Reuterholm olivat kaikki vapaamuurareita ja Valhalla-seuran ydinryhmä. Näiden kolmen henkilön taustat antavat vahvoja viittauksia yhteydestä Illuminatiin. Sprengtportenin Pariisin vuodet, Jägerhornin Berliinin aika ja Reuterholmin kiinnostus okkultismiin eivät tietenkään todista varmuudella mitään, mutta näiden kolmen miehen yhteistoiminta Valhalla-seurassa antavat syyn epäillä, että Valhalla-seurasta tuli tavalla tai toisella osa Illuminatia. Valhalla-seura "illuminatisoitui" viimeistään siinä vaiheessa, kun suomalaisupseerien suuresti kunnioittama Sprengtporten palasi Ranskasta Suomeen.

Valhalla-seuran Illuminati-yhteys näkyi vuoden 1788 tapahtumissa. Vuotta aiemmin, 1787, Sprengtporten astui Venäjän armeijan palvelukseen. Hänellä oli hyvät suhteet Venäjälle ja Katariina Suureen, joka osasi arvostaa Sprengtportenia - toisin kuin Ruotsin kuningas Kustaa III.

Kesällä 1788 Kustaa III sai kaipaamansa tekosyyn hyökkäyssodan aloittamiseen Venäjälle. Vuoden 1772 hallitusmuodon mukaan kuninkaalla ei ollut oikeutta aloittaa hyökkäyssotaa. Sota saatiin aikaiseksi (tulkinnasta riippuen) false flag -iskulla maiden rajoilla. Jostain kumman syystä Ruotsin kuninkaallisen oopperan räätäliltä tilattiin vuonna 1788 Venäjän armeijan univormuja. Vähän myöhemmin Puumalassa kesäkuun lopulla Ruotsin puolelle "eksyi" "venäläinen" partio, jonka seurauksena syntyi "aseellinen kahakka".

Sota voitiin aloittaa. Kustaa oli valmistellut sotaa jo keväästä asti yleisellä liikekannallepanolla ja joukkojen siirtämisellä Suomen ja Venäjän rajan läheisyyteen. Tavoitteena oli nopea hyökkäys Pietariin ja Katariina Suuren vallasta syökseminen.


Katariina Suuri


Sota oli Ruotsin armeijan upseeriston näkökulmasta turha, läpinäkyvän laiton ja tavoitteiltaan epärealistinen. Upseeriston haluttomuus sotaan johti niin sanottuun Anjalan liittoon, joka oli käytännössä upseeriston avoin kapina kuningasta vastaan. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, että suomalaisten upseerien joukossa suurta arvostusta ja kunnioitusta nauttinut Valhalla-seurassakin vaikuttanut Sprengtporten oli samaan aikaan vastapuolella Venäjän palveluksessa.

Epäilemättä Sprengtportenilla oli kulissientakainen rooli Anjalan liiton tekemässä Liikkalan nootissa, joka oli Venäjän keisarinnalle Katariina Suurelle lähetetty kirje. Anjalan liitto oli Valhalla-seuran upseerien masinoima kapina. Nämä upseerit kirjoittivat Katariina Suurelle, että he pitivät sotaa oikeudettomana ja toivoivat rauhaa. Jotta kirje ei vaikuttaisi liian suoralta maanpetokselta, he lisäsivät kirjeeseen kohdan, jossa he vaativat Katariinalta aiemmassa sodassa Venäjän valtaamien suomalaisalueiden palauttamista.

Tosiasiassa sekä kirjeen kirjoittajat että vastaanottaja tiesivät, että esitetty vaatimus alueiden luovuttamisesta ei ollut todellinen, vaan kirjeen todellinen tarkoitus oli vain ilmoittaa Katariinalle upseeriston haluttomuudesta sotaan. Kirjeen laati Sprengtportenin "oppipoika" Jägerholm, joka lähti toimittamaan kirjettä Katariinalle henkilökohtaisesti elokuun alussa.

Kustaa III sai kuulla upseeristonsa kirjeestä Katariinalle melko pian. Hän reagoi tilanteeseen vaatimalla joukkojen komentajalta Carl Gustaf Armfeltilta uskollisuudenvalaa kuninkaalleen ja keräämään siihen kapinoivilta upseereilta allekirjoitukset. Armfelt teki työtä käskettyä, mutta lopputulos oli enemmän tai vähemmän kuninkaalle haistatteleva. Anjalan liittokirjaksi kutsutussa dokumentissa upseerit "vakuuttivat uskollisuuttaan", mutta ilmoittivat samalla tukevansa Liikkalan nootin allekirjoittaneita, pitävänsä hyökkäyssotaa oikeudettomana ja vaativat rauhaa, valtiopäivien koollekutsumista ja armeijan kotiuttamista. Tämänkin kirjeen laati Jägerholm.


Allekirjoituksia Anjalan liittokirjassa. Keskeltä erottuu selkeästi nimi Mannerheim. Kyseessä on Carl Erik Mannerheim, marsalkka Mannerheimin isoisän isä.


Kustaan oli pakko luopua sotaretkestään Venäjälle. Hän sai syyn "kunniallisen perääntymiseen" Tanskasta, jonka epäiltiin valmistelevan sotaa Ruotsia vastaan. Kustaa palasi Ruotsiin valmistelemaan puolustusta tanskalaisten hyökkäyksen varalta.

Menestys sodassa Tanskaa vastaan kasvatti hetkellisesti Kustaan suosiota ja vuonna 1789 yleinen mielipide Ruotsissa tuomitsi Anjalan liiton kapinoivat upseerit. Anjalan liittoon osallistuneet pidätettiin samana vuonna ja kymmeniä tuomittiin kuolemaan. Vain yksi tuomiosta johti todella teloitukseen - loput tuomiot muutettiin vankeusrangaistuksiksi. Armfelt kuoli vankeudessa vuonna 1792. Jägerholm pakeni odotetusti Sprengtportenin luo Venäjälle ja jatkoi sieltä Pariisiin keskelle Ranskan vallankumousta. Epäilemättä hänellä oli siellä "valaistuneita veljiä", joiden luo mennä.


Johan Hästesko ja vapaamuurarien "käsi piilossa". Hästesko oli ainoa Anjalan liiton teloitettu jäsen.


Kustaa pyrki siirtämään valtaa pois aatelistolta itselleen vuoden 1789 hallitusmuodon lisäyksellä, joka tunnetaan nimellä Yhdistys- ja vakuuskirja. Muutos paransi kyllä talonpoikien asemaa, mutta johti täydelliseen välirikkoon kuninkaan ja aateliston välille. Välirikko johti salaliittoon, joka onnistui murhaamaan Kustaan keväällä 1792.


Jacob Anckarström - kuninkaan murhaaja


Anjalan liitto oli osa suurempaa kokonaisuutta, jonka ymmärtäminen vaatii hieman historiankirjoituksen rivien välien lukemista. "Eliitin" sisällä käytiin 1700-luvun loppupuolella kovaa kulissientakaista valtataistelua. Moni kuningas ja keisari pääsi hengestään, aatelisluokissa taisteltiin jatkuvasti vallasta, käytiin lukemattomia sotia, nähtiin vallankaappauksia ja vallankumouksia ja uusia salaseuroja syntyi kuin sieniä sateella. Suomen, Ruotsin, Ranskan, Venäjän ja Saksan tapahtumien irrallisilta vaikuttavat tapahtumat nivoutuvat yhteen, kun ymmärretään Kustaan veljen Kaarle-herttuan rooli eräänlaisena kulissientakaisena nukkemestarina vuosien 1772 ja 1792 välillä.

Kaarle oli Ruotsin vapaamuurarien johtaja. Hän oli tunnettu kiinnostuksestaan mystiikkaan ja okkultismiin - mikä oli tyypillistä Illuminatin jäsenille. Kaarle meni naimisiin vuonna 1774 saksalaisen aatelisnaisen Hedwig Elisabeth Charlotte of Holstein-Gottorpin kanssa, joka oli myös kiinnostunut okkultismista. Charlotte liittyi vapaamuurareihin 2. toukokuuta 1776 puolisonsa vihkimänä.


Charlotte Holstein-Gottorp


Illuminatin perustuskirja laadittiin Ingolstadissa, Baijeirissa 1. toukokuuta 1776. Viikkoa myöhemmin 8. toukokuuta 1776 Tukholmassa laadittiin uuden naisille tarkoitetun vapaamuurariloosin perustuskirja. Charlottesta tuli tämän loosin johtaja.

Loosin perustusta varten paikalle oli saapunut Ranskasta kaksi kunnianarvoisaa vierasta: Orleansin herttua Louis Philippe Joseph, Ranskan vapaamuurarien johtaja ja hänen siskonsa prinsessa Bathilde d'Orléans, Ranskan naisten vapaamuurariloosin johtaja.


Philippe d'Orleans - Ranskan vapaamuurarien johtaja


Ranskan vapaamuurarien ja Ruotsin vapaamuurarien johtajat tapasivat siis samaan aikaan, kun Baijerissa laadittiin Illuminatin perustuskirjaa. Jos Illuminatin tastalla olleiden aatelisten tarkoitus oli syöstä Ranskan kuningas vallasta soluttautumalla ranskalaisiin vapaamuurarilooseihin muuttaen ne vallankumossoluiksi, Ranskan vapaamuurarien johtaja oli hyvin suurella todennäköisyydellä ollut mukana suunnitelmassa jo alusta asti - eli jo vuosia ennen Illuminatin perustuskirjan laatimista.

Myöhemmin Philippe tuki julkisesti jakobiineja ja vallankumousta. Jakobiinit pitivät päämajaansa juuri Philippen omistamassa Palais-Royalissa. Kaikesta päätellen Philippe oli yksi Ranskan vallankumouksen keskeisistä hahmoista. Voidaan siis hyvällä syyllä epäillä, että Philippe d'Orleans oli yksi Illuminatin taustalla olleista arkkitehdeistä. Weishauptin rekrytoinut Charles de Lorrainen äiti oli Orleansin suvusta, mikä ei ainakaan vähennä näitä epäilyksiä.


Palais Royal


Philippe tuskin saapui Tukholmaan toukokuussa 1776 vain tullakseen todistamaan naisten vapaamuurariloosin perustuskirjan laatimista. Matkan todellinen syy on hyvin suurella todennäköisyydellä liittynyt suunnitteilla olevaan Ranskan vallankumoukseen ja sitä varten perusteilla olevaan Illuminatiin. Näin maanpetoksellisten ajatusten vaihtaminen oli kirjeiden ja viestinviejien välityksellä liian riskialtista.

Philippe tuli Tukholmaan hakeakseen liittolaisia Ruotsin vapaamuurareista. Kuvaavaa on, että hän ei hakenut tukea Ruotsin kuninkaalta Kustaalta, vaan Ruotsin vapaamuurarien johtajalta Kaarlelta. Philippe tiesi varsin hyvin missä todellinen valta on. Vallan ulkoiset merkit, kuten kuninkaan tai keisarin titteli, eivät välttämättä merkinneet mitään. Todellinen valta oli jotain ihan muuta.

Kaarlen rooli Illuminatin jäsenenä käy ilmi 1780-luvun loppupuolelta alkaneesta tapahtumaketjusta. Valhalla-seuran ydinhahmoihin kuulunut Reuterholm oli Kaarlen läheinen ystävä. Kun Vanhalla-seurassa vaikuttaneet upseerit ryhtyivät Anjalan liiton kapinahankkeeseen vuonna 1788, Kaarle oli vapaamuurarien johtajana varmasti tilanteen tasalla ja tuki kapinaa salaisesti.

Ruotsin valtionarkiston dokumentin mukaan Anjalan liiton taustalla oli suunnitelma tehdä Kaarlesta uusi kuningas. Kustaan epäonnistuminen sodassa oli salaliittolaisille ehdottoman tärkeää. Sotaa ei saanut voittaa, mutta ei myöskään hävitä. Tilanne piti jäädyttää ja saada sota loppumaan mahdollisimman pienillä vahingoilla. Kaarle ja Anjalan liittoon kuulunut eversti Robert Montgomery tapasivat niihin aikoihin Loviisassa. Voidaan siis syystä epäillä, että Kaarle oli koko Anjalan liiton taustalla ollut salainen "kummisetä".

Teoriaa tukee myös heinäkuun 1788 tapahtumat Suomenlahdella. Kustaan aloittaman sodan tarkoitus oli tehdä nopea isku Pietariin. Suunnitelman onnistumisen kriittisin kohta oli Venäjän laivaston lyöminen Suomenlahdella. Heinäkuun 17. päivä 1788 Ruotsin ja Venäjän laivastot ottivat yhteen Suursaaren edustalla. Taisteluun osallistui yhteensä noin 40 alusta. Kustaan toivomaa kriittistä voittoa merellä ei tullut. Taistelu päättyi ratkaisemattomaan, ja molemmilta puolilta upposi vain yksi alus. Herää kysymys, kuinka innokkaasti Ruotsin laivasto tuohon taisteluun osallistui - laivaston johdossa kun sattui olemaan juuri Kaarle-herttua.


Suursaaren taistelu


Suraavana vuonna, 1789,  Kaarlen ystävä ja Valhalla-seuran voimahahmo Reuterholm suunnitteli Kaarlen vaimon Charlotten ja toisen veljen Frederick Adolfin kanssa Kustaan syrjäyttämistä ja Kaarlen nostamista kuninkaaksi. Frederick oli ajautunut pahaan välirikkoon Kustaan kanssa ja kuului kuninkaan vastaiseen oppositioon, joka koostui pääasiassa aatelisista, jotka olivat raivoissaan helmikuussa 1789 Kustaan väkisin läpi runnomasta Yhdistys- ja vakuuskirja -uudistuksesta.

Kaarle ei kuitenkaan halunnut toteuttaa vaimonsa, veljensä ja ystävänsä laatimaa vallankaappaussuunnitelmaa. Tämä oli puhtaan strateginen päätös, joka perustui varsin järkevään kokonaistilanteen arvioon. Kaarle ymmärsi, että hänen ei tarvinnut kaapata valtaa saadakseen veljensä pois valtaistuimelta. Aatelistossa oli kasvamassa kuningasta kohtaan niin syvä viha, että Kaarlen tarvitsi vain odottaa. Lisäksi Kaarle osasi katsoa pidemmälle tulevaisuuteen. Kustaalla oli alaikäinen poika, joka oli kruununperimysjärjestyksessä hänen edellään, mikä tulisi väistämättä olemaan jossain vaiheessa ongelma. Vallankaappaukseen sisältyi turhia riskejä, joita ei kannattanut ottaa.


Kustaa III:n poika, Kustaa Aadolf


Kuningas Kustaa III murhattiin lopulta vuonna 1792. Mikä oli Kaarlen rooli tuossa salamurhassa, on epäselvää. Voi olla, että hänen ei tarvinnut olla aktiivisesti mukana, koska Kustaalla oli runsaasti vihamiehiä aatelistossa. Selvää kuitenkin oli, että Kaarle oli tuon salamurhahankkeen tukija ja suurin hyötyjä.

Kustaan kuoltua kruununprinssi ja tuleva kuningas Kustaa IV Aadolf oli vasta 13-vuotias. Kaarlesta tuli väliaikainen valtion päämies siihen asti kunnes kuningas tulisi täysi-ikäiseksi. Välttääkseen pahat puheet veljessurmasta ja antaakseen vaikutelman, että hän ei ollut kiinnostunut vallasta, Kaarle delegoi valtion päämiehen tehtävät suomalaiselle okkultistiystävälleen ja Valhalla-miehelle Reuterholmille. Käytännössä tämä oli vain silmänkääntötemppu. Reuterholm toimi vain kulissina ja todellinen vallankäyttäjä oli Kaarle.

Vuonna 1793 Kaarle ja hänen okkultismista kiinnostunut vaimonsa Charlotte tutustuivat vapaamuurari Karl Adolf Bohemaniin, joka oli perehtynyt mystiikkaan ja okkultismiin. Boheman nousi nopeasti Kaarlen ja Charlotten suosioon ja toimi monta vuotta Kaarlen henkilökohtaisena sihteerinä.


Karl Boheman


Nuori Kustaa Aadolf tuli täysi-ikäiseksi 1796 ja sai täydet valtaoikeudet kuninkaana. Hänellä oli hyvin viileät välit sekä setäänsä Kaarleen että valtionhoitajana toimineeseen Reuterholmiin. Ensi töikseen kuninkaana Kustaa IV Aadolf haukkui Reuterholmin pystyyn ja teki selväksi, että häntä ei kaivattu enää Tukholmassa. Reuterholm asui loppuelämänsä ulkomailla.


Kustaa IV Aadolf


Vuonna 1802 Kaarlen okkultistisihteeri Boheman perusti Ruotsiin uuden miehille ja naisille avoimen vapaamuurariloosin nimeltä Keltainen Ruusu (Gula Rosen/Yellow Rose). Loosi oli epäilemättä "illuminoitunut" ja harjoitti kyseenalaista okkultismia, jota joku voisi kutsua satanismiksi. Jäseniksi vihittiin hyvin korkea-arvoisia aatelisia, kuten kuningattaren äiti Amalie Hesse Darmstadt (jonka toinen tytär Louise oli Venäjän keisari Aleksanteri I:n puoliso), kreivi Erik Ruuth ja puolisonsa Charlotta Wahrendorff, kreivi Magnus Fredrik Brahe ja puolisonsa Katariina Koskull sekä tietenkin herttuapari Kaarle ja Charlotte.

Seuraavana vuonna, 1803, tapahtui kriittinen käänne Kaarlen ja nuoren kuninkaan suhteissa. Boheman lähestyi kuningasta ja tiedusteli hänen kiinnostustaan liittyä Keltaiseen Ruusuun. Ilmeisesti tarkoitus oli saada nuori kuningas Keltaiseen ruusuun, jotta häntä voitaisiin sitä kautta ohjailla. Kustaa Aadolfin suomalainen luottohenkilö ja Kustaa III:n pojalleen kuolinvuoteellaan nimeämä huoltaja kenraali Gustaf Mauritz Armfelt kuitenkin varoitti kuningasta Bohemanista ja Keltaisesta ruususta.


G.M. Armfelt


Armfelt tiesi mitä oli meneillään ja kertoi kuninkaalle Bohemanin kuuluvan Illuminatiin ja suunnittelevan kuninkaan syrjäyttämistä. Nuori kuningas uskoi isähahmon asemassa olevaa kenraaliaan ja ryhtyi vastatoimiin. Boheman pidätettiin ja Kaarle ja Charlotte joutuivat kuulusteluun. Kustaa Aadolf pakotti ensin Kaarlen erottamaan Bohemanin vapaamuurareista ja lopulta karkotti hänet maanpakoon.

Bohemanin karkotus oli Kaarlelle isku vasten kasvoja. Boheman oli Ruotsin vapaamuuraripiireissä ilmeisesti jonkinasteinen guru ja okkultististen rituaalien "ylipappi". Tämä tapaus aiheutti Kaarlen ja Kustaa Aadolfin välille välirikon, joka maksoi lopulta Kustaan Aadolfille Ruotsin valtaistuimen.

Bohemanin karkottaminen oli sodanjulistus Illuminatille. Kustaa Adolfin lähtölaskenta valtaistuimelta alkoi alkuvuodesta 1808, kun Venäjä aloitti hyökkäyksen Suomeen. Onnistuneen hyökkäyssuunnitelman laatija oli vanha tuttu, kuninkaan isän aikanaan hyljeksimä Sprengtporten, joka palveli edelleen Venäjän armeijassa. Suomi vallattiin muutamassa kuukaudessa.

Suomen sotaan liittyy mielenkiintoinen yksityiskohta. Suomenlinnan linnoituksen omituisen helppo antautuminen on herättänyt paljon ihmettelyä. Jos tuntee sotaa edeltävät taustat, asiaa ei tarvitse ihmetellä.

Virallisen historiankirjoituksen mukaan Viaporissa toiminut Valhalla-seura lakkautettiin Anjalan liiton kapinan jälkeen, mutta tätä väitettä on syytä epäillä. Salaseuroja ei lakkauteta ulkopuolelta tulevilla käskyillä. Valhalla-seura tuskin katosi mihinkään - se vain joutui pitämään matalaa profiilia.

Viaporin komentajana toimi Kustaa Aadolfin kanssa 1801 riitaantunut Carl Olof Cronstedt lähimpämä alaisenaan pikkuserkkunsa eversti Fredrik Adolf Jägerhorn - Valhalla-seurasta ja Anjalan liitosta tutun Jan Jägerhornin veli. Kumma juttu, että Viapori antautui niin helposti.


C. O. Cronstedt

Viaporissa Cronstedtin alaisuudessa palvellut majuri Johan Olander ja vapaamuurarien "käsi piilossa".


Ruotsi menetti Suomen Venäjälle ja tappio laitettiin täysin Kustaa Aadolfin kyvyttömyyden piikkiin. Armeijan sisällä syntyi salaliitto, joka Carl Johan Adlercreutzin johdolla pidätti ja vangitsi kuninkaan perheineen 13. maaliskuuta 1809. Kuningas ajettiin maanpakoon Sveitsiin ja valta siirrettiin väliaikaiselle hallitukselle, jonka johtajana toimi - kukas muukaan - Kaarle-herttua.


C.J. Adlercreutz ja vapaamuurarien "käsi piilossa"


Kaarle valittiin kesäkuussa 1809 uudeksi kuninkaaksi, jonka jälkeen hänet tunnettiin nimellä Kaarle XIII. Kohtalon ivasta Kaarlen aika kuninkaana jäi kovin lyhyeksi. Hän sai saman vuoden syksyllä halvauskohtauksen, ja vammautui pysyvästi. Kaarle eli vielä vuoteen 1818 asti, mutta halvauksen jälkeen kuninkaan tehtäviä hoiti käytännössä Ranskasta valittu uusi kruununprinssi Jean-Baptiste Bernadotte, jonka Kaarle adoptoi pojakseen.

Kuten edelllä kuvatusta tarinasta voi nähdä, vapaamuurarien ja Illuminatin veljien välinen uskollisuus oli (ja on edelleen) paljon suuremmassa arvossa kuin mitkään uskollisuudenvalat kuninkaille tai valtioille. Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I seurasi tätä Euroopassa käytävää valtataistelua ja vapaamuurarilooseissa tapahtuvaa juonittelua huolestuneena. Onko ihme, että hän kielsi vapaamuurariloosien toiminnan Venäjän keisarikunnassa vuonna 1822?


Aleksanteri I


3 kommenttia: