torstai 30. heinäkuuta 2015

Nukkemestarit


Tyhmyri kirjoittaa blogissaan:
Yksi hämmästyttävimpiä Paavo Väyrysen euroaloitteeseen liittyviä vastustavia näkemyksiä on se, että Suomen on lähtökohtaisesti parempi olla osana jotain suurempaa. Tämä on minulle erittäin epämiellyttävä ajattelutapa, joka kertoo halusta palvella suurta herraa. Se herra voi olla Tukholmassa, Berliinissä tai Moskovassa. Pääasia, että on jokin herra, jota palvoa ja jonka puolesta toimia.
Voidaankin, mielestäni aivan perustellusti, väittää euron puolustajien olevan aatteellisesti samaa sarjaa kuin Neuvostoliiton selkärangattomien nuoleskelijoiden. Suomalaiseen orjakansamentaliteettiin liittyy saumattomasti tahto ja halu siihen, että olemme osa jotain meitä itseämme suurempaa.
Sekä Suomen toiminta Neuvostoliiton aikana että nykyisenä EU-jäsenyyden ja erityisesti euron olemassaolon aikana kertoo mielestäni täysin kiistattomasti, että Suomessa ei ole itsenäisyyttä kannattavia poliittisia johtajia. Suurin osa Suomen poliittisesta eliitistä haluaa palvella jotain suurempaa herraa, joka palkitsee palveluksista.
Neuvostoliiton aikana monet kumarsivat Moskovaan. Nyt monet kumartavat Brysseliin ja ovat valmiita myymään oman maansa henkilökohtaisten etujen takia. Kieltämättä Neuvostoliiton aika oli rehellisempää, siinä ei ollut oma tilipussi ensimmäisenä vaan pelättiin Neukkulan hillittömän sotakoneiston voimaa.
Jostain käsittämättömästä syystä johtuen Suomen poliittiseen johtoon on jo vuosikymmeniä päätynyt henkilöitä, joille jonkin isännän palveleminen on tärkeämpää kuin Suomen ja suomalaisten palveleminen.
Jatka lukemista... 


Johtuisiko tuo ilmiö siitä, että kyseessä on yksi ja sama herra - "Eliitti" - jota on aina palveltu?

Se, onko palveltavan herran ulkoiset ilmentymät Moskovassa, Tukholmassa, Berliinissä, Brysselissä tai Washingtonissa, on "Eliitille" täysin yhdentekevää. Nukketeatterissa on monta nukkea, jotka ovat kaikki saman nukkemestarin luomuksia.





Hyvin moni ihminen on huomannut, että maailmassa on jotain pielessä. Hyvin moni kykenee näkemään epäkohtia ja on havahtunut maailmassa lisääntyvään epäoikeudenmukaisuuteen. Ongelma ei ole se, etteikö epäkohtien seurauksia osattaisi nähdä. Ongelma on se, että meidän on hyvin vaikea nähdä epäkohtien todellisia syitä. Moni tekee aivan oikeita havaintoja (kuten Tyhmyri edellä olleessa esimerkissä), mutta ei näe havaintojen taustalla vaikuttavaa todellisuutta - isoa kuvaa "Eliitistä" monine kasvoineen. Näemme nuket - emme nukkemestaria.

Monella on myös ideoita tai näkemyksiä, joilla näitä havaittuja epäkohtia voisi korjata. Joku on sitä mieltä, että ongelmat ratkeaa äänestämäällä puoluetta A - toinen taas näkee puolueen B tarjoaman ratkaisun paremmaksi. Joku on sitä mieltä, että ideologia X on ratkaisu - toinen taas kannattaa ideologiaa Y. Tästä seuraa väittelyä siitä, että kumpi on parempi - yleensä tunnepitoisella kiihkolla. Kun se toinen osapuoli "ei vaan tajua" tai on muuten vaan tyhmä, koska ei ole kanssamme samaa mieltä, ollaan pattitilanteessa, jossa alkaa leimakirveen heiluttelu ja muu vastaava vähemmän rakentava toiminta. Ja kuka tästä hyötyy? Riitelemään ajautuneet, vai nukkemestarit, joiden luomuksia puolueet A ja B sekä ideologiat X ja Y ovat?

Asiaa pahentaa vielä näkökulmaeroista johtuvat väärinkäsitykset, joissa yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Jos muistellaan esimerkiksi taannoista avioliittolakikeskustelua, kuinka moni suomalainen ymmärsi mistä siinä lakiesityksessä oli oikeasti kyse? Lakia kannattaneet katsoivat avioliittoa juridisena sopimuksena - lakia vastustaneet uskontoon sidoksissa olevana pyhänä rituaalina. Kuinka moni kiihkeisiin väittelyihin osallistunut kysyi väittelykumppaniltaan, että mitä hän ymmärtää käsitteellä avioliitto? Kuinka moni tuli varmistaneeksi, että nyt puhutaan samasta asiasta?





Sama ilmiö näkyy viime päivien maahanmuuttokeskustelussa. Jos ihminen kannattaa monikulttuurisuutta, kannattaako hän täysin kontrolloimatonta maahanmuuttoa, jossa rajat avataan kaikille halukkaille? Jos ihminen kannattaa rajoitettua maahanmuuttoa, tarkoittaako se sitä, että hän on natsimielinen rasisti? Kuinka moni näihin tunnepitoisiin väittelyihin osallistunut haluaa oikeasti tutustua väittelykumppaninsa ajatusmaailmaan, jotta tulisi ymmärtäneeksi mitä vastapuoli argumentoinnillaan oikeasti tarkoittaa, ja mistä näkökulmasta hän asiaa katsoo?


Voima ei ole sitä, että pystyy huutamaan muita kovemmin, heiluttelemaan leimakirvestä tai keksimään nokkelimmat tavat eri mieltä olevien nolaamiseksi tai nujertamiseksi. Voima on oman mielen ja kielen hallintaa, kykyä hallita egonsa ja säädellä omaa toimintaansa toisia ja itseään kunnioittaen. 


Asiaan liittyy myös erikoinen psykologinen ilmiö. Kun ihmisen mieli kiinnittyy johonkin aatteeseen, ideologiaan tai ihan vain mielipiteeseen, siitä on hyvin vaikea päästää irti. Siitä tulee osa identiteettiämme tai persoonaamme - ikään kuin osa minuuttamme. Jos joku uhkaa mielipidettämme olemalla eri mieltä, hän on uhka minuudellemme. Eriävät mielipiteet tuntuvat vaarallisilta hyökkäyksiltä, joita vastaan täytyy puolustautua. Mieli kaivautuu poteroon ja aloittaa joskus raivoisankin taistelun - suojellakseen "itseään".

Kyse on kuolemanpelosta - mielen tasolla. Taistelun häviäminen olisi yhtä kuin oman persoonan tai identiteetin tuhoutuminen. Se, mikä on faktaa ja mikä ei, on poteroonsa kaivautuneelle selviytymistaistelua käyvälle mielelle täysin yhdentekevää. Uhkaa vastaan on puolustauduttava.


Hirtetty uhraa egonsa ja kohtaa "kuolemansa" hymyillen.


"Eliitti" osaa käyttää tätä ihmismielen piirrettä erittäin tehokkaasti hyväkseen. On olemassa monia "kuumia perunoita", kuten uskonnolliset kysymykset, seksuaalivähemmistökysymykset, maahanmuuttokysymykset, tai muut vastaavat jyrkästi tunnepitoisia mielipiteitä jakavat kysymykset, joilla saadaan "Eliitin" hallitseman median avulla tasaisin väliajoin ihmiset riitelemään ja meuhkaamaan keskenään. Ja kuka siitä hyötyy? Meuhkaajat vai nukkemestarit?

Hajota ja hallitse.

Niin kauan kun ihmiset käyttävät aikaansa ja energiaansa mielummin väittelemiseen, "oikeassa olemiseen" ja tunnepitoiseen meuhkaamiseen kuin tosiasioiden selvittämiseen ja haluun ymmärtää todellisuutta, nukkemestarina toimiva "Eliitti" nauraa kulissien takana partaansa. Niin kauan kun näemme vain nuket, nukkemestarit pitävät meitä otteessaan.

Lue myös Kummajuttu-blogin ajatuksia aiheesta.


nethupi.com



3 kommenttia:

  1. Lisätty Kummajuttu-linkki 21.8.2015.

    VastaaPoista
  2. http://www.sott.net/article/315872-Combatting-the-elite-rulers-divide-and-conquer-tactics

    VastaaPoista