Hyvä veli

Kaikki ovat varmasti joskus kuulleet termin Hyvä veli -verkosto. Vuonna 2009 Iltalehti teki jutun suomalaisesta hyvä veli -korruptiosta.

Termin Hyvä veli -verkosto merkitys määritellään Wikipediassa näin:

Hyvä veli -verkosto on termi, jolla viitataan korruptionomaiseen toimintaan, jossa korkeissa asemissa olevat käyttävät vaikutusvaltaansa vääristelyyn tai kiertääkseen virallisen päätöksenteon taatakseen muiden jäsenten edun.

Professori Pekka Viljasen mukaan hyvä veli -verkostolla on Suomessa vuosikymmenien pituiset perinteet. Hän mainitsee sen muun muassa näkyvän kaavoitusratkaisuissa ja esimerkiksi kun kunnalle ostetaan kovalla hinnalla puoluetovereilta kiinteistöjä, jotta tämä selviäisi talousvaikeuksista.

Esimerkiksi Urho Kekkosen johtaville virkamiehille lähettämät kirjeet alkoivat usein tervehdyksellä: "Hyvä veli". Kysymyksessä on aiemmin varsin yleinen kirjeen aloitustervehdys. (Wikipedia)

Vaikka Hyvä veli -verkosto on terminä hyvin tunnettu, jostain syystä sen alkuperä tunnetaan aika heikosti. Wikipedia jättää kertomatta jotain hyvin oleellista: "Hyvä veli" on veljeskuntatervehdys.

Ketkähän mahtaisivat kutsua toisiaan veljiksi?

Veljeskunnan veljet

Kun puhutaan "veljistä", puhutaan vapaamuurareista. Veli-termiä ja kirjeiden aloitustervehdystä "Hyvä veli" käyttävät (tai käyttivät) henkilöt, jotka kuuluvat samaan veljeskuntaan. Se oli tosiaan yleinen tapa - vapaamuurarien keskuudessa.

Esimerkkejä tunnettujen suomalaisten "veljittelystä" kirjeissä:

Elias Lönnrotin kirje Fredrik Cygnaeusille (lähde)

Fredrik Cygnaeus ja vapaamuurarien "käsi piilossa"

Elias Lönnrot ja vapaamuurarien "käsi piilossa"

Lönnrotin kirje August Ahlqvistille (lähde)

August Ahlqvist ja vapaamuurarien "leijonan tassu"

Lönnrotin kirje J.V. Snellmanille (lähde)

Snellmanin kirje Lönnrotille (lähde)

J.V. Snellman ja vapaamuurarien "leijonan tassu". Snellmanista enemmän kirjoituksessa Vuosi 1863.

Snellmanin kirje Sakari Topeliukselle (lähde)

Sakari Topelius ja vapaamuurarien "käsi piilossa"

Snellmanin kirje J.L. Runebergille (lähde)

J.L. Runeberg ja vapaamuurarien "käsi piilossa". Lue myös J.L. Runebergin koti

Snellmanin kirje Johan Palménille (lähde)

Johan Palmén ja vapaamuurarien "käsi piilossa"

Urho Kekkosen kirje J.K. Paasikivelle (lähde)

Urho Kekkonen ja vapaamuurarien "käsi piilossa"

Urho Kekkosen kirjeissä on monia tunnettuja suomalaisia, joita hän kutsuu veljikseen. Esimerkkejä:

• Mauno Koivisto, 
• Johannes Virolainen (pääministeri 1964-1966)
• Ahti Karjalainen (pääministeri 1962-1963 ja 1970-1971)
• K.A. Fagerholm (pääministeri 1948–1950, 1956–1957 ja 1958–1959)
• V.J. Sukselainen (pääministeri 1957 ja 1959–1961)
• Rafael Paasio (pääministeri 1966-1968 ja 1972)
• Kalevi Sorsa (pääministeri 1972–1975, 1977–1979, 1982–1983 ja 1983–1987)
• Paavo Kastari (Valpon päällikkö ja eduskunnan oikeusasiamies)
• Jouko Loikkanen (valtiovarainministeri ja Keskustan puoluesihteeri), 
• Juho-Eino Niemi (valtiovarainministeri)
• Kustaa Vilkuna (opetusministeri)
• Eero A. Wuori (ministeri, suurlähettiläs)
• Päiviö Hetemäki (valtiovarainministeri, STK:n toimitusjohtaja)
• Emil Skog (puolustusministeri)
• Erkki Huurtamo (puolustusministeri)
• Pentti Sorvali (Suomenmaa-lehden päätoimittaja)
• Ilmari Turja (Suomen Kuvalehden päätoimittaja)
• Veli Siikala (Pohjolan Sanomien päätoimittaja)
• Otso Kukkonen (Kainuun Sanomien päätoimittaja)
• Eero Petäjäniemi (Ilta-Sanomien ja Uuden Suomen päätoimittaja)
• Niilo Hämäläinen (SAK:n puheenjohtaja)

Ottaen huomioon miten paljon arkistoista löytyy tunnettujen ja vaikutusvaltaisten suomalaisten kirjeitä ja valokuvia, joissa on päivänselviä viittauksia henkilön yhteydestä vapaamuurareihin, onkin aika ihmeellistä, että aihe on akateemisessa tutkimuksessa täysin vaiettu. Esimerkiksi Lönnrotista, Runebergista, Snellmanista ja Kekkosesta on tehty valtavat määrät akateemista tutkimusta, mutta yksikään tutkimus ei koske tikullakaan näiden henkilöiden vapaamuuraritaustaan. Ei vaikka kyseessä olisi kuuluisa kuvanveistäjä, jonka keskellä Helsinkiä seisovassa patsaassa on vapaamuurarilogo.

Kyse ei ole siitä, etteikö akateemista tutkimusta tekevillä olisi älyä tai ammattitaitoa työnsä tekemiseen. Kyse on enemmänkin tabusta.

"Eliitin" ei edes tarvitse sensuroida akateemista tutkimusta - tutkijat tekevät sen aivan itse. Jokainen tutkija tietää, että vapaamuurarit on sellainen aihealue, jonne vakavastiotettava tutkija ei voi mennä. Jos akateeminen tutkija alkaa puhua vapaamuurareista, hän tekee ammatillisen itsemurhan. Itsesensuuri, kognitiivinen dissonanssi ja omassa tutkijayhteisössä ilmenevä ryhmäkäyttäytyminen pitää huolen siitä, että kukaan ei ryhdy "foliohatuksi" tai "salaliittoteoreetikoksi". Omassa vertaisryhmässä syntyy kollektiivinen maailmankuva, jossa on tiukat rajat. Jos tutkija ylittää nuo rajat, hän tekee itsensä naurunalaiseksi ja voi heittää hyvästit omalle akateemiselle uskottavuudelleen - apurahoista puhumattakaan.

Vaikutusvaltaisten henkilöiden yhteydet vapaamuurareihin ja heidän korruptoituneeseen kulissientakaiseen hyvä veli -järjestelmään sivuutetaan akateemissa tutkimuksessa kokonaan, koska se on lähtökohtaisesti "huuhaata". Jostain syystä akateeminen tutkijakunta ei näe siinä mitään ihmeellistä, että tämä käsitys ei perustu tutkittuun tietoon, vaan vallalla olevaan yleiseen uskomukseen. "Se on huuhaata, koska se on huuhaata."

Onkin melko ironista, että juuri tällä hetkellä se sama "Eliitti", jota akateemiset tutkijat tiedostaen tai tiedostamattaan vaikenemisellaan suojelevat, on parhaillaan ajamassa alas suomalaista akateemista tutkimusta. Hallituksen leikkausten takia korkeakouluista on katoamassa yli 3000 työpaikkaa.

Olisikohan jo aika rikkoa vanhat tabut ja alkaa puhua ääneen siitä läpimädästä korruptiosta, joka yhteiskuntaamme vaivaa? Vai vieläkö jatketaan "Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa" -illuusioon uskomista?