Kalevala - osa 9: Sampsa Pellervoinen

Kalevalan luomismyytin jälkimmäisessä osassa on tarina puiden ja kasvillisuuden synnystä. Kun Väinämöinen on syntynyt maailmaan, hän saa ajatuksen kasvien luomisesta. Apuun kutsutaan Sampsa Pellervoinen.

Nousi siitä Väinämöinen
jalan kahen kankahalle
saarehen selällisehen,
manterehen puuttomahan. 

Viipyi siitä vuotta monta,
aina eellehen eleli
saaressa sanattomassa,
manteressa puuttomassa.

Arvelee, ajattelevi,
pitkin päätänsä pitävi:
kenpä maita kylvämähän,
toukoja tihittämähän?

Pellervoinen, pellon poika,
Sampsa poika pikkarainen,
sep' on maita kylvämähän,
toukoja tihittämähän!

Runossa on hyvin paljastava yksityiskohta. Maailmaan syntynyt Väinämöinen viettää ensimmäiset vuotensa saaressa, jossa ei kasva mitään. Runo jatkuu Sampsan kylvötyöllä:

Kylvi maita kyyhätteli,
kylvi maita, kylvi soita,
kylvi auhtoja ahoja,
panettavi paasikoita.

Mäet kylvi männiköiksi,
kummut kylvi kuusikoiksi,
kankahat kanervikoiksi,
notkot nuoriksi vesoiksi.

Noromaille koivut kylvi,
lepät maille leyhke'ille,
tuomet kylvi tuorehille,
raiat maille raikkahille,
pihlajat pyhille maille,
pajut maille paisuville,
katajat karuille maille,
tammet virran vieremille.

Läksi puut ylenemähän,
vesat nuoret nousemahan.
Kasvoi kuuset kukkalatvat,
lautui lakkapäät petäjät.
Nousi koivupuut noroilla,
lepät mailla leyhke'illä,
tuomet mailla tuorehilla,
katajat karuilla mailla,
katajahan kaunis marja,
tuomehen hyvä he'elmä.

(Lue myös: Pyhät puut)

Tässäkin runossa näkyy Kalevalan yhteys muinaisirlantilaiseen mytologiaan ja arkadialaiseen kulttuuriin. (Lue myös: Arkadialainen Suomi) Irlantilaista mytologiaa tutkinut Ella Young (1867-1956) kuvaa teoksessaan Kelttien jumaltarut (Celtic Wonder Tales, 1910) muinaisirlantilasia kansantaruja. Maailman luomisen yhteydessä tapahtuva kasvillisuuden luominen kuullostaa suomalaiseen korvaan epäilyttävän tutulta.

Tuatha De Danann, jumalten heimo, on juuri saapunut maailmaan. He ovat laskeutuneet "taivaista" saarelle, jossa ei kasva mitään (aivan kuten Kalevalan Väinämöinen), ja joka saa myöhemmin nimen Irlanti. Kasvillisuus saa alkunsa Dagdan padasta:

Dagda upotti molemmat kätensä Runsauden Pataan (Dagda's cauldron):
- Oi Runsauden Lähde, jokaiselle annat hänelle sopivimman lahjan. Anna nyt minulle lahja, joka kuuluu Maalle.  

Hän ammensi Padasta vihreää tulta ja kylvi tuota vihreyttä ympärilleen niin kuin kylväjä kylvää siementä. Angus (nuorin jumalista) kumartui ja siirteli Maan vihreyttä; hän kauhoi laaksoja ja pinosi kumpuja ja leikki kuin lapsi hiekalla. (Ella Young: Kelttien jumaltarut, suom. Ursula Järvi Bindler)

Dagdan pata on yksi neljästä Tuatha De Danannin aarteesta. Nämä neljä aarretta (Nuadan miekka, Lughin keihäs, Kohtalon kivi ja Dagdan pata) ovat alkuperä tarotin neljälle maalle miekat, sauvat, lantit ja maljat. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Tarot ja Irlanti.