sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Aton-kultti - osa 11: Milesialaiset


Päivitetty 4.9.2016.

Irlannin historiassa on merkittävä käännekohta, jota kutsutaan "milesialaiseksi invaasioksi". Niin sanotut milesialaiset olivat Kuningas Milen johdolla Irlantiin saapunut "kelttiläinen" valloittajakansa. Sana kelttiläinen on hieman kyseenalainen termi, koska tutkijat ovat sen merkityksestä kaikkea muuta kuin yksimielisiä. Termi kelttiläinen tarkoittaa Britteinsaarten yhteydessä lähteestä riippuen muun muassa skyyttejä, gaeleja, brittejä, belgejä ja piktejä. Selkeyden vuoksi tässä kirjoituksessa pyritään välttämää termiä kelttiläinen.

Termi milesialainen ei ole etnistä alkuperää kuvaava nimi. Milesialaiset olivat valloittajakansa, joita alettiin kutsua Britteinsaarilla gaeleiksi (Gaels, Goidelic Celts). "Milen lapset" olivat etniseltä alkuperältään hyvin todennäköisesti sekalainen seurakunta, joka koostui pääasiallisesti skyyteistä. Milesialaisten tarinaan liittyy paljon valheellista propagandaa, jolla on pyritty peittelemään milesialaisten atonistista taustaa.


Kuningas Mile


Tarina alkaa Hyksos-kuninkaiden aikaisesta Egyptistä. Atonismin synnyttäneet Hyksos-kuninkaat olivat läheisessä liittolaissuhteessa skyyttien kanssa. Joidenkin arvioiden mukaan hyksot olivat osittain skyyttiläistä alkuperää. Poliittisten liittoumien merkiksi solmittujen avioliittojen kautta osalla Hyksos-aatelistosta oli varmasti skyyttiläisiä esi-isiä.





Hyksos-kuninkaiden jälkeläisenä Faarao Akhenaton oli myös läheisissä väleissä skyyttien kanssa. Hänen ja Kuningatar Nefertitin tytär Meritaten naitettiin skyyttiläiselle aateliselle, Milelle, josta tuli myöhemmin oman "heimonsa" kuningas. Mile asui ja eli Akhenatonin hovissa ja oli osa faaraon perhettä. Kun amenistien ja atonistien välinen sisällissota oli ohi, Mile oli luonnollisesti tuon Egyptistä karkotetun "israelilaisten" (atonistien) mukana.

Egyptistä pois potkittujen atonistien joukko oli kaikkea muuta kuin yhtenäinen, kuten esimerkiksi ns. israelilaisten / juutalaisten varhaisista vaiheista voi päätellä. Atonisteilla oli varmasti useita liittolaisia ympäri Välimerta, joten osa atonisteihin kuuluneista aatelisista varmasti haki turvapaikkaa heille tutuista hoveista.

Skyyttiläinen Mile ja hänen skyyttiläis-hyksolainen seurueensa päätti syystä tai toisesta lähteä kohti Irlantia.

Egyptiläiset olivat hyvin tietoisia, että Irlanti oli arkadialaisen viisauden ja egyptiläisen korkeakulttuurin synnyttäneiden muinaisten viisaiden "kotipaikka". Atonistien arkkiviholliset, amenistit, olivat läheisissä väleissä irlantilaisten druidien kanssa. Amonin papit, Tähdistö-kultin käärmepapit, olivat muinaisten viisaiden henkisiä jälkeläisiä, jotka ylläpitivät arkadialaisten mysteerikoulujen perinteitä. Luonnollisesti he olivat pitäneet yhteyttä irlantilaisiin druideihin jo tuhansia vuosia.

Esimerkkejä Egyptin ja Irlannin välisestä yhteydestä ovat muutamat egyptiläisten kuninkaallisten haudat Irlannissa. Esimerkiksi ensimmäisen dynastian ensimmäisen faaraon, Menesin, tiedettiin matkustaneen Irlantiin. Hän sattui kuolemaan tuon matkan aikana (ilmeisesti ampiaisen pistokseen), minkä takia hänet on haudattu Pohjois-Irlantiin (Knockmanyn hauta). Egyptissä on kyllä Menesin kunniaksi pystytetty hauta, mutta sinne ei koskaan haudattu ketään. Toinen Irlantiin haudattu egyptiläinen kuninkaallinen on lähelle Taraa haudattu kuningatar Tea Tephi.


Faarao Menesin hauta Knockmanyssa


Irlanti edusti Milelle ja hänen seurueelleen myyttistä esi-isien maata, josta skyytitkin olivat alunperin kotoisin. Irlannin valloittamisessa saattoi olla myös aimo annos kostonhimoa, koska irlantilaisten druidien tiedettiin olevan atonistien arkkivihollisten, amenistien, liittolaisia. Atonistit halusivat "korvauksen" menetetystä valtakunnastaan ja näkivät Irlannin sopivana kohteena. Valtakunta valtakunnasta.

Tie Irlantiin vei Espanjan kautta, jossa ilmeisesti hallitsi Milelle sukua oleva skyyttiläinen kuningas. Monissa lähteissä kerrotaan, että milesialaiset tulivat Espanjasta. Tämä on ilmeisesti totta, mutta Espanja oli heille vain välipysäkki. Milesialaisten yhteyttä egyptiläisiin atonisteihin on pyritty peittelemään "virallisessa historiankirjoituksessa" mahdollisimman paljon.

Erään teorian mukaan milesialaisten Irlantiin lähtemisen syy olisi ollut se, että Meritatenilla oli irlantilaiset sukujuuret. Tämän teorian mukaan Meritatenin äiti, Nefertiti olisi ollut sukujuuriltaan irlantilainen. Näkemykset Nefertitin etnisestä alkuperästä vaihtelevat, mutta siitä tutkijat tuntuvat olevan yhtä mieltä, että hän ei ollut kotoisin Egyptistä.


Nefertiti =  "kaunis ihminen on saapunut"


Akhenatonin tytär (ja Milen vaimo), Meritaten, tunnettiin lempinimellä Scota. Vanhoissa historiallisissa lähteissä kerrotaan, että milesialaiset nimesivät Irlannin saaren kuningattarensa Scotan mukaan. Irlanti tunnettiin pitkään nimellä Scotia. Vielä yli tuhat vuotta myöhemmin roomalaiset historioitsijat käyttivät Irlannista nimeä Scotia. Meritaten/Scota on myös nimen Skotlanti takana. Irlannista Skotlantiin tapahtuneen muuttoliikkeen myötä Britteinsaarten pohjoisiin osiin muuttaneet alkoivat kutsua uutta kotiaan "Scotan maaksi", Scotland.


"After the fall of Akhenaton (1400 BC), Scythian-Hyksos-Atonists made their way Westward to later invade Spain and Ireland. These conquerors - known in Irish mythology as the Milesians - were responsible for the destruction of the Druids. One of their elite members was Atonist Princess Meritaten, daughter of Akhenaton and Nefertiti. She was also known as Scota, a name derived from Scuti or Scut, by which Scythians were originally known. After the Milesian-Atonist invasion, Ireland was given the name Scota. Later, the Irish took their princess's name to Scotland ("Land of Scota" or "Land of the Scots or Scythians"). The Scythian-Hyksos-Atonists were none other than the "Israelites" and "Judites" of the Old Testament. A study of their symbolism leaves us in no doubt of this." - Michael Tsarion (Irish origins of civilization)


Meritaten / Scota


Vapaamuurariuden tunnetuin muoto on Skottilainen riitti. Nimi viittaa eksoteerisella tasolla Skotlantiin, mutta esoteerisella tasolla Meritateniin.


Skottilainen riitti


Juuri Meritatenin läsnäolo milesialaisten valloittajien joukossa tarjoaa kiinnekohdan aikajanalla myös irlantilaisesta mytologiasta löytyvälle tarinalle milesialaisten saapumisesta. Irlantilaisen mytologian mukaan viimeiset Tuatha De Danannin jälkeläiset (arkadialaiset, Irlannissa asuneet Muinaiset viisaat) joutuivat jättämään Irlannin milesialaisvalloittajien takia. Jos milesialaisten mukana oli Akhenatonin tytär Meritaten, milesialaisten Irlannin valloitus on tapahtunut noin 1300 - 1200 eaa.

"What interests us is that these Milesians, the descendants of Celts from Scythia, have been linked with the Israelites whose exodus from Egypt occurred after the fall of Akhenaton around 1300 BC. Historians date the Milesian invasion of Ireland to approximately 1000 BC, but we believe it to have occurred at a few hundred years earlier. This is because a daughter of Akhenaton, named Scota, is believed to have accompanied the Milesians on their journey to Ireland. Her real name was Meritaten and she (or a namesake daughter) is buried in Country Kerry. It is from the time of the Milesian invasion from the Eastern lands that Ireland's so-called "Historical Cycle" begins. According to records and accounts the Milesians regarded their predecessors, the Tuatha De Danann, as nothing less than gods." - Michael Tsarion (Irish Origins of Civilization)


"The Tuatha de Danann were the ancient inhabitants of Ireland who were forced to give way to the Gaels and to become the gods of Celtic imagination, the lords of the subterranean world. There is no doubt that the name Tuatha de Danann was given to the pre-Celtic inhabitants of Ireland and that it must have been they who built the megaliths. Their uncertain origins combined with their curious stone constructions give them a cloak of mystery." - Jean Markale (The Celts)

Milesialaisten valloitettua Irlannin (ja myöhemmin ympärillä olevat Britteinsaaret) alkoi tuhansia vuosia kestänyt druidien ja arkadialaisen kulttuurin hävitystyö, jossa on ollut monia vaiheita. Muinaisirlantilaisen kulttuurin hävittämiseen ja irlantilaisväestön sortamiseen ovat vuorollaan osallistuneet roomalaiset (atonistien liittolaisia), katolinen kirkko ja englantilaiset monarkiat. Tavallaan nykypäivän Irlannin pankkijärjestelmän kautta toteutettu talouden romahduttaminen ja irlantilaisten velkavankeus on sitä samaa Irlannin "kurittamisen" jatkumoa, joka alkoi jo tuhansia vuosia sitten. Atonistit saivat kostonsa - korkojen kanssa.

"There has been maintained a smoke screen around Ireland since the English invasion and the consequent looting of the island with the destruction of her sacred shrines, which was meant to obscure her great past and her contribution in letters, science, culture, true religion, and civilization. It goes without saying that we owe more to ancient Ireland (Eire) for these blessings than to any other people or nation." - Conor MacDari (Michael Tsarionin lainaus teoksessa Irish Origins of Civilization)


4 kommenttia:

  1. Jos atonistit hävisivät sisällissodan amenisteja vastaan, niin miksi amenisteja ei enää näe missään, vaikka raamatussa rukoukset yhä päättyvät sanaan amen.

    Voisiko olla niin että, todellinen kristinusko oli alkujaan amenistien kansanliike, koska se korostaa epäitsekkyyttä ja riippumattomuutta yhteiskuntajärjestelmästä, joka on ilmeisesti atonistien luomus.

    Jos jeesus oli oikea historiallinen henkilö, niin eikö olisi loogista että, atonistit halusivat hänet hengiltä ennenkuin amenistinen liike alkaisi uhkaamaan heidän egyptin ulkopuolelle luomaansa yhteiskunnallista hallintajärjestelmää.

    Jotenkin roomalaiskatolisen kirkon rooli ja asema atonistien hallintakoneistona, joka tuhoaa säälimättömästi sen valta-asemaa uhkaavat liikkeet, saisi järkevän kontekstin olemassaololleen, jos todellinen, knostilainen kristinusko ( joilla sanottiin olevan "tieto") olisikin perustunut amenistien mysteerikoulujen opetukseen.

    Amenistien on varmasti täytynyt seurata sivusta atonistien levittäytymistä ympäri eurooppaa ja varmasti suurimpana saavutuksenaan roomanvaltakunnan perustaminen ja senaikaisen maailman valloittaminen egypti mukaanlukien.

    Kristinuskon alkuperäinen sanoma edelleen on nähtävissä raamatussa, mutta sen todelliset "tietäjät" on hävitetty roomalaiskatolisen kirkon toimesta satojen vuosien vainojen tuloksena.

    Itse uskon että noiden amenistien "tietäjien" sanoma on koodattu raamattuun, ja ne jotka osaavat lukea rivien välistä voivat sisäistää jonain päivänä sen oikean "tiedon", jonka voi saavuttaa vain kulkemalla ahtaasta portista, josta vain harvat pääsevät sisälle.

    Mahdanko olla aivan väärässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymyksistäsi saa sellaisen kuvan (toki voin olla väärässä), että omaa uskomusjärjestelmääsi ohjaa (mahdollisesti tiedostamattomalla tasolla) jonkinasteinen kristinuskoon pohjautuva maailmankuva. (Puhut "todellisesta kristinuskosta" ja sen "alkuperäisestä sanomasta".) Jos näin on, se tekee tämän aihealueen tutkimisesta jokseenkin vaikeaa, koska se johtaa ennen pitkää kognitiiviseen dissonanssiin, jossa vastakkain ovat tosiasiat ja omat uskomukset. Mieli yrittää mielummin saada tehdyt havainnot jollakin selittävällä tekijällä mahtumaan osaksi omaa uskomusjärjestelmää kuin joutua luopumaan omista uskomuksista. Kysymyksistäsi ja kommenteistasi välittyy juuri tällainen kuva.

      Olen usein nähnyt miten kristinuskon sinänsä positiivisen arvomaailman ja maailmankuvan omaksuneet, mutta kuitenkin institutionaalisen kristinuskon korruptioon havahtuneet ihmiset, joutuvat hankalaan valintatilanteeseen: Mitä uskoa? Hyvin monet valitsevat tässä tilanteessa ajattelumallin, jossa oma kristillinen uskomusjärjestelmä suojataan ajatuksella, että aikoinaan olisi ollut joku hyvyyttä edustava korruptoitumaton "alkuperäinen" tai "todellinen" kristinusko, joka sitten myöhemmin korruptoitui siksi "Eliitin" valtakoneistoksi jota se nykyään on. Ja se oma usko edustaa tietenkin sitä "todellista kristinuskoa".

      Usein tämä malli rakentuu sen käsityksen varaan, että vanha gnostilainen versio kristinuskosta olisi ollut se "alkuperäinen" ja "aito" kristinusko, joka tuhottiin katolisen kirkon toimesta aiheuttaen kristinuskon korruption. Että olisi ollut "hyvä kristinusko" ja "paha kristinusko", joista paha olisi tuhonnut hyvän. Se on niin arkkityyppinen tarina, että siihen on helppo uskoa. Tässä mallissa on se kätevä piirre, että sen avulla on mahdollista jollain tasolla säilyttää uskomus Jeesuksen olemassolosta - siitäkin huolimatta, että Raamatussa (tai gnostilaisissa teksteissä) kuvatun opettaja-Jeesuksen olemassaololle ei löydy historiallista pohjaa.

      http://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.fi/2015/11/aton-kultti-osa-29-historiallinen-jeesus.html

      http://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.fi/2015/07/astro-teologia-osa-22-kristus.html

      Valitettavasti tämä malli ei vastaa todellisuutta. Tiedän, että moni tämän blogin lukija kavahtaa kun sanon tämän ääneen: Gnostilaisuus oli vain yksi atonismin haara. Se ei ehkä ollut niin läpimätä versio kristinuskosta kuin katolilaisuus, mutta se oli ihan yhtälailla atonistien kehittelemä uskonto. Toki siinä oli paljon enemmän piirteitä druidismista (amenismi oli egyptiläinen versio druidistisesta koulukunnasta) ja vanhoista mysteerikoulujen opetuksista, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että gnostilaisuus oli silti yhtä kaikki atonismia.

      ... jatkuu

      Poista
    2. ... jatkoa

      Atonismin sisällä on aina ollut valtataisteluja. Katolisen kirkon ja gnostilaisten kirkkojen välinen konflikti muistuttaa melko paljon toista Aton-kultin sisällä tapahtunutta kuuluisaa konfliktia, jossa Vatikaanin (tai oikeammin silloisen paavin) ja temppeliritarien välit tulehtuivat. Kiistan taustalla oli tietyt poliittiset ristiriidat, mutta kyse oli myös ideologisesta kiistasta. Vatikaanin näkökulmasta temppeliritarit olivat liian druidistisia. (Baphomet = Cernunnos http://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.fi/2015/02/aton-kultti-osa-13-baphomet-ja-cernunnos.html) Vatikaani pyrki hakemaan pesäeroa druidismiin, joten oli vain luonnollista, että näiden kahden atonistisen organisaation välille synty konflikti - aivan kuten tuossa gnostilaisten tapauksessa.

      Ironista tässä on se, että kristinusko on aina ollut ja on edelleen niin niin täynnä druidistisia elementtejä, että sen on mahdotonta tehdä täydellistä pesäeroa druidismiin. Aiheesta on lukuisia esimerkkejä: http://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.fi/p/muinaiset-viisaat.html

      Se mihin kukin uskoo on jokaisen oma asia. Jos Jeesukseen uskominen (kirkon mallilla tai gnostilaisella mallilla) tuo jollekin turvallisuudentunnetta, lohtua tai motivaatiota elää moraalisesti ja eettisesti hyvää elämää, sehän on vain hyvä asia. Se ei ole keneltäkään pois - yhtään sen enempää kuin joulupukkiin uskominen. Mutta jos ihminen haluaa kasvaa ulos tästä lapsenuskoisesta satumaailmasta ja alkaa itse ottaa vastuuta omasta ajattelustaan ja omista valinnoistaan ilman isähahmon asemassa olevaa uskontoa tai uskonnollista instituutiota, on pakko käydä läpi se aikuistumisprosessi, jossa uskomukset korvaantuvat tosiasioilla. Se ei tarkoita sitä, että täytyisi ryhtyä ateistiksi tai nihilistiksi, eikä varsinkaan sitä että siirtyisi uskonnosta toiseen. (Tässä tapauksessa luokittelen "uskonnoksi" myös poliittiset ideologiat, erilaiset ismit, henkilökultit ja kaikki joukkokäyttäytymiseen perustuvat liikkeet.) Riittää kun selvittää itselleen mikä on totta, mikä ei ja mitä emme voi tietää.

      Poista