Miten tutkimusta tehdään? Miten tieteelliset teoriat rakentuvat?
Aihetta voisi avata yksinkertaistetusti näin: Ensin tehdään havainto jostain asiasta. Esimerkiksi tilanne, kun omena tippuu puusta maahan. Seuraavaksi tehty havainto pyritään selittämään jotenkin. Luodaan selittävä malli, jota kutsutaan hypoteesiksi. Newtonin tapauksessa havainto tippuvasta omenasta synnytti painovoimateorian. (Hypoteesi ja teoria ovat kaksi eri asiaa, mutta tässä tekstissä ne ovat selkeyden vuoksi enemmän tai vähemmän synonyymejä.)
Kun hypoteesi on vastasyntynyt, se ei vielä edusta totuutta. Mikään syntynyt hypoteesi ei ole automaattisesti totta. Se, edustaako hypoteesi totuutta vai ei, selviää vasta kun hypoteesi on testattu. Tieteellinen prosessi etenee niin, että kun havainnosta tehty hypoteesi on syntynyt, se pyritään kaikin keinoin kumoamaan - siis todistamaan virheelliseksi. Näin toimittiin myös Newtonin gravitaatioteorian kohdalla. Hänen kolleegansa tutustuivat hypoteesiin, ja pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin kumoamaan sen.
Hypoteesin testaaminen, eli yritys saada esitetty selitysmalli kumottua loogisilla argumenteilla, on normaali ja välttämätön osa tieteellistä prosessia. Jos sitä ei tehdä, hypoteesi ei ole tieteellisesti pätevä. Tieteellisiä teorioita ovat vain ne hypoteesit, jotka on testattu, ja jotka kestävät testauksen. Kyse ei ole siitä, että hypoteesin esittänyttä henkilöä vastustettaisiin, tai että häntä ei haluttaisi uskoa. Kyse on totuuden selvittämisestä.
Näin ollen jokainen tiedettä arvostava ihminen osaa arvostaa kritiikkiä - varsinkin silloin kun on kyse omasta teoriasta. Kun Newton loi gravitaatioteorian, hän ei julistanut maailmalle "The science is settled!", vaan altisti näkemyksensä kritiikille, ja katsoi miten käy. Vasta kun hypoteesia/teoriaa oli riittävästi testattu, eikä sitä pystytty kumoamaan, sen todettiin edustavan totuutta. Jos teoria ei kestä kritiikkiä ja se pystytään kumoamaan, teoriaa pitää joko korjata, tai se pitää hylätä.
Jos teoria kestää testauksen, selviää mikä on totta. Tämä on tieteen voitto. Jos teoria ei kestä testausta, selviää mikä ei ole totta. Tämäkin on tieteen voitto. Tiede ei voi koskaan hävitä, jos teoriaa testaaan. Jos vastustaa minkä tahansa teorian testausta, eli kumoamisyritystä, vastustaa tiedettä.
Testaaminen on laadunvarmistusta. Suomessa on valtava määrä IT-alalla työskenteleviä ihmisiä, joten moni varmasti ymmärtää asian, jos otetaan esimerkki ohjelmistokehityksestä. Kun luodaan sovellus, se vaatii käsittääkseni karkeasti ottaen kolme vaihetta: Ensimmäisessä vaiheessa luodaan dokumentaatio, joka määrittelee miten sovelluksen tulee toimia. Toisessa vaiheessa ohjelmoija koodaa sovelluksen määrittelyjen mukaisesti. Kolmannessa vaiheessa testaaja pyrkii selvittämään toimiiko koodi niin kuin sen pitäisi toimia.
Testausvaiheessa koodaajan tuottama koodi pyritään kaikin keinoin osoittamaan virheelliseksi, eli testaaja etsii kaikin keinoin mahdollisia bugeja. Jos testaaja saa aikaiseksi virhetilanteen, koodissa on virhe, joka pitää korjata. Sovellus (tai sen osa) on valmis vasta kun se on todettu kestävän kaikki yritykset saada virhetilanne aikaiseksi. Tämä on se prosessi, joka mahdollistaa toimivat sovellukset. Sitä laitetta, jolla luet tätä tekstiä, ei olisi olemassa ilman tätä prosessia.
Kuvitelkaa miten absurdia se olisi, jos edellä mainittussa prosessissa kävisikin näin:
Testaaja: "Mä sain testattua sen sun koodin. Sieltä löyty virhe..."
Koodaaja: "EI!!!"
Testaaja: "Anteeksi?"
Koodaaja: "Ei siinä ole virhettä!!!"
Testaaja: "Ööö... Niin siis mä testasin sen, ja sieltä löytyi virhe. Mä voin näyttää..."
Koodaaja: "Ei! Et näytä mitään! Se koodi toimii, mä olen siitä ihan varma!"
Testaaja: "Mutta siis..."
Koodaaja: "Kaikki on mun kanssa samaa mieltä! Sä olet DENIALISTI!"
Näettekö mihin ollaan menossa?
Keskustelu ilmastonmuutoksen ympärillä on saanut juuri näin absurdeja piirteitä. Asia herättää ihmisissä niin voimakkaita tunteita, että tieteellinen prosessi on heitetty kokonaan romukoppaan.
On siis tehty havainto (lämpötilojen nousu), josta on tehty hypoteesi/teoria (nousu johtuu ihmisen aihettamasta hiilidioksidista), mutta sitä ei saa kritisoida? Näinkö tiede toimii?
Jos jokin esitetty hypoteesi/teoria saavuttaa sellaisen aseman, että sitä ei saa kritisoida, ollaan siirrytty tieteen maailmasta uskontojen maailmaan. Näin syntyy
"tiedeuskonto", joka on tieteeksi naamioitunut uskonto. Se väittää olevansa tiedettä, mutta sille on tyypillistä samat piirteet, jotka ovat uskonnoissa: Pyhät opinkappaleet, joita ei saa kyseenalaistaa, karismaattiset johtajat ja messiashahmot, tunteisiin vetoava retoriikka ja joukkohurmio.
Jos poliitikkojen päätöksentekoa ohjaa tieteen sijaan tieteeksi naamioitunut uskonto, millaisia seurauksia sillä on? Loogisia ja rationaalisia ratkaisuja todellisiin ongelmiin? Hieman epäilen.
 |
| "Lisää veroja, koska uskontoni mukaan se on ainoa tapa pelastua." |
Jokainen tiedettä arvostava osaa arvostaa tieteellistä prosessia, johon kuuluu teorian testaaminen. Se tarkoittaa sitä, että teoriaa kritisoidaan ja siitä etsitään virheitä. Tiedettä arvostava ottaa tämän kritiikin ilolla vastaan, koska tällainen ihminen ymmärtää testauksen arvon. Toimivatko hiilidioksiditeorian kannattajat tällä tavalla? Miten sannamarinit suhtautuvat hiilidioksiditeoriaa kyseenalaistaviin kannanottoihin?
Miettikää miten hullua se on, että jos joku uskaltaa kyseenalaistaa vallalla olevan hiilidioksiditeorian, hänet leimataan tieteen vastaiseksi. Asiahan on juuri päin vastoin. Kyseenalaistaminen on kiinteä osa tieteellistä prosessia. Jos vastustaa jonkin tieteellisen teorian kyseenalaistamista, SE on tieteen vastaisuutta. Tieteen kannattamista on jatkuva teorioiden testaaminen, jotta varmistetaan, että teoriat vastaavat totuutta.
Kaikkien tieteellisten teorioiden tulee aina olla avoimia kritiikille. Mikään teoria ei ole niin kiveen hakattu, että sitä ei voisi haastaa. Jos jonain päivänä joku löytää todistusaineistoa, joka osoittaa gravitaatioteorian virheelliseksi, se on tieteellistä edistystä - ei tieteen vastustamista. Al Goren käyttämä lause "The science is settled!" on karmea esimerkki epätieteellisestä ajatusmallista.
Usein kuulee tämän argumentin:
"97% tutkijoista on sitä mieltä, että ilmastonmuutos johtuu ihmisen aiheuttamasta hiilidioksidista." Tiedettä arvostavan reaktio tähän on:
"Miten se 3% sitten argumentoi näkemyksensä?" (Huvittavasti tuo väite 97%:sta
ei muuten sekään oikein kestä tieteellistä tarkastelua.) Jos ei ole kiinnostunut kuin yhdestä mielipiteestä, ei voi perustella omaa näkemystään tieteelliseksi. Jos uskot ihmisen tuottaman hiilidioksidin aiheuttavan ilmastonmuutosta, minun kysymykseni sinulle on: Oletko perehtynyt tätä näkemystä haastavaan argumentaatioon? Eli toisin sanoen, oletko päätynyt näkemykseesi tieteellisen prosessin mukaisella tavalla?
Joitain vuosia sitten hiilidioksiditeoriaa kannattavat ilmastotieteilijät jäivät kiinni mittausdatan vääristelystä. Episodi tunnetaan nimellä
Climategate. Herää kysymys, että millainen tiedemies väärentää mittaustuloksia? Haluaako tällainen ihminen selvittää totuuden, vai pyrkiikö hän johonkin muuhun? Herää myös kysymys, että miksi tämä mittausdatan väärentäminen on lähes kokonaan unohdettu julkisesta keskustelusta? Jos Newton olisi väärentänyt tutkimustuloksiaan, olisiko se painettu villaisella?
Jos yhtään jaksaa perehtyä aiheeseen, voi nopeasti huomata, että teoria ihmisen aiheuttaman hiilidioksidin yhteydestä ilmastonmuutokseen on monellakin tapaa ongelmallinen. Se ei yksinkertaisesti kestä sitä tieteellisen prosessin vaihetta, jossa teoria testataan. Aiheesta löytyy valtavat määrät informaatiota, jos vain on halukas siihen perehtymään. Suosittelen mm. sellaisia sivustoja kuin
The Corbett Report ja
Myytinkertojat.
Alla oleva video on erittäin hyvä dokumentti siitä miten ilmastonmuutoksen ympärille on syntynyt uskonto, jolla ei ole enää mitään tekemistä tieteen kanssa:
On ihan ymmärrettävää, että tämä joukkopsykoosia muistuttava tilanne aiheuttaa ahdistusta niissä, jotka katsovat tätä hulluutta sivusta. Paras lääke tuohon ahdistukseen on nauraa sille. Hulluuden kanssa ei voi käydä rationaalista keskustelua, mutta sille voi nauraa.
Narrilla on kautta aikojen ollut aina tärkeä yhteiskunnallinen rooli.
