Olen itä olen länsi

Helsingin Talinrannassa on Pekka Jylhän veistos Olen itä olen länsi. Helsingin kaupungin taidemuseo kertoo:

Olen itä olen länsi rakentuu suuresta, lehtikullatusta pronssilinnusta, joka on siivestään kiinnitetty punaiseksi maalattuun pylväsmäiseen teräsputkeen. Veistoksen korkeus on noin 5,5 metriä ja linnun siipien väli noin 2 metriä.

Taiteilija itse kuvailee teostaan seuraavasti:

”Ympäristötaideteos on syntynyt ja on kehittynyt sen tilanteen ympärille millaista on elää kahden kulttuurin rajalla. Lapsuuteni Pohjanmaalla elin itse kahden voimakkaan uskonlahkon välissä jolloin Lestijoki muodosti luonnollisen rajan. Välillä elämä tuntui kuin olisi joutunut elämään kahden erilaisen mielen kanssa. Rajavyöhyke oli toisaalta nollapiste jossa molemmat uskonnot neutralisoituvat ja elämä oli siellä vapaampaa ja iloisempaa. Aikaisempi versioni tästä teoksesta on veistos nimeltään Hyökkäys (Galleria Anhava 1992), jossa lähtökohtana oli Eetu Iston maalaus Hyökkäys vuodelta 1899. Siinä musta, kaksipäinen lintuaihe lähinnä käsittelee uhkaa ja pelkoa. Olen länsi olen itä, korkealla taivaalla lentävä kultainen lintu (24 karaattia!) ilmentää uutta mahdollisuutta luoda omaa itsenäistä kulttuuria niin kuin linnun lento, joka piirtää persoonallista viivaa kahden voimakkaan kulttuurin välissä. Teokseen liittyy tärkeänä elementtinä Itämereen laskeva kanaali jonka äärelle lintu on laskeutumassa.”

Veistoksen julkistamistilaisuus oli 27.5.1999.

Olen itä olen länsi

Tuota taidemuseon esittelytekstiä lukiessa tulee sellainen olo, että ihan kuin siinä välteltäisiin käyttämästä termiä kaksipäinen kotka? Kyseessä on päivänselvä kaksipäinen kotka, mutta jostain syystä sanaa kotka ei mainita kertaakaan. Kumma juttu.

"Eliitin" symboliikkaa tutkiva ei voi välttyä näkemästä kaksipäistä kotkaa. Teemaa on käsitelty tämän sivuston kirjoituksissa useasti aiemmin. Parhaiten se tunnetaan vapaamuurariprinssien, eli kahden korkeimman vapaamuurariasteen tunnuksena.

Skottilaisen riitin 33. asteen tunnus

Olen itä olen länsi on tiettyssä mielessä sisarteos toiselle kaksipäisen kotkan veistokselle, Keisarinnan kivelle. Näiden kahden veistoksen välillä on mielenkiintoinen yhteys, joka liittyy aiemmassa kirjoituksessa esiteltyyn "Eliitin" harjoittamaan ns. "geomagneettiseen akupunktioon". Kun kartalle piirtää näiden kahden kaksipäisen kotkan kautta kulkevan linjan, paljastuu jotain mielenkiintoista. Samalle linjalle osuu julkivapaamuurarin presidentti Risto Rytin patsas, Urho Kekkosen muistomerkki, Ilmatar ja Sotka, kartalla näkyvien vapaamuurarityökalujen "leikkauspiste" ja Aleksis Kiven patsas.

Olen itä olen läsi - Keisarinnan kivi

Erikoisin linjalle osuva kohde ei kuitenkaan ole "Eliitin" käsialaa. Linjalle osuu myös Meilahden pronssikautinen hauta, joka sattuu olemaan lähes täsmälleen näiden kaksipäisten kotkien puolivälissä. (Kotkien välinen etäisyys: 6,97 km. Haudan etäisyys Keisarinnan kivestä: 3,54 km. Haudan etäisyys keskipisteestä on noin 55 metriä - eli mahtuu noin prosentin virhemarginaalin sisään.)

Pronssikautinen hauta Meilahdessa

Pronssikautinen hauta - pienten obeliskien ympäröimänä.

Tämä hauta ei ole ihan mikä tahansa hauta. Ei ainakaan samalla tavalla "hauta", kuin miten me tämän termin nykyään ymmärrämme. Tästä kiviröykkiöstä ei löydetty kokonaista ruumista, vaan poltettuja ihmisen luita. Ruumis oli siis ensin poltettu ja sen jälkeen haudattu kiviröykkiöön. Tällaiset haudat oliva paljon muutakin kuin vain "viimeinen leposija". Oikeastaan termin "hauta" käyttämisen voi asetaa hyvällä syyllä kyseenalaiseksi.

Muinaiset viisaat rakensivat monumenttinsa aina tarkasti harkittuihin paikkoihin. Heillä oli kyky lukea Maan luontaisia energialinjoja. Tällaisten linjojen risteyskohtiin syntyy energiakeskuksia, joista muodostui pyhiä paikkoja. Näihin pyhiin paikkoihin rakennettiin pyhiä monumentteja ja rituaalipaikkoja. Kaikki vanhat suomalaiset kirkot on rakennettu vanhojen pakanauskontojen pyhille paikoille. Suomi on täynnä ns. jätinkirkkoja ja hautaröykkiöitä, joissa on muinaisten viisaiden kädenjälki. Parhaana esimerkkinä on Kastellin jätinkirkko, joka on rakennettu astronomisen tarkasti kesä- ja talvipäivänseisausten mukaisesti. 1800-luvulla jotkut johtavat suomalaiset tutkijat ihan tosissaan väittivät Kastellin rakennelman olleen vain karja-aitaus.

Se että tuhansia vuosia vanhasta kiviröykkiöstä löytyy poltettuja ihmisen luita, tai muita ihmisten jäänteitä, ei tarkoita automaattisesti sitä, että röykkiö olisi rakennettu haudaksi. Entäpä jos se onkin toisin päin? Entäpä jos monumentit olivat pyhiä paikkoja ja sinne haudattiin sen takia kuolleita? Kumpi oli ensin, muna vai kana? Kuolleiden jäänteitä on aina haudattu pyhille paikoille.

Tuhansia vuosia vanhoja pyhien paikkojen kiviröykkiöitä löytyy ympäri Suomea.

Historiantutkijat tekevät hyvin usein automaattisen oletuksen, että jos monumentti on tuhansia vuosia vanha, sen täytyy olla hauta. Monumenttien rakentamiselle ei edes haluta miettiä muita tarkoitusperiä. Tämän olettamuksen tarkoitus on peitellä muinaisten viisaiden kykyjä ja tietoja, joista nykypäivän ihmisillä ei "Eliittiä" lukuunottamatta ole mitään käsitystä.

Muinaisten viisaiden huikean korkeista kyvyistä käyttää astronomian, pyhän geometrian ja geomagnetismin tuntemustaan monumenttien rakentamisessa on valtavat määrät kiistattomia todisteita ympäri maailman. Siitäkin huolimatta "virallinen historiantutkimus" haluaa edelleen epätoivoisesti pitää yllä myyttiä, että muinaiset ihmiset olisivat olleet primitiivisiä ja kehittymättömiä. Jokainen joka uskaltaa väittää muuta tuomitaan "vääräuskoiseksi". Historiantutkimus muistuttaa välillä enemmän uskontoa kuin tiedettä.

Kastellin jätinkirkon pohjakaavat

Jos joku löytää liian merkittäviä todisteita siitä, että historiankirjat ovat pahasti pielessä, alkaa armoton vastustus- ja mustamaalauskampanja uutta todistusaineistoa ja sen esittäjää kohtaan. Erittäin hyvä esimerkki tästä on Bosnian Visokosta joitakin vuosia sitten löydetyt maakerroksen alle peittyneet pyramidit tai pyramidin kaltaiset rakennukset. Suurin pyramideista on huomattavasti Gizan pyramideja suurempi - ja huomattavasti vanhempi.

Pyramid of the Sun on samalla tavalla ilmansuuntien mukaisesti rakennettu kuin kaikki muutkin pyramidit. Pyramidin ulkopinta on päällystetty materiaalilla, joka on todettu laboratoriokokeissa ihmisen tekemäksi betoniksi. Lujuusarvoltaan kyseinen materiaali on huomattavasti korkeampaa kuin yksikään moderni betonilaatu. Nykyihminen ei kykene tekemään näin lujaa betonia.

Tästäkin huolimatta löytö on julistettu "virallisen historiantutkimuksen" mukaan huijaukseksi ja Visokon arkeologisia kaivauksia vastustetaan raivokkaasti. "Se on vain luonnon muovaama mäki!" Sen sijaan, että historiantutkijat suhtautuisivat löytöön neutraalisti ja pyrkisivät objektiiviseen ja kiihkottomaan tutkimukseen, Visokossa ei edes haluta tehdä tarkempaa arkeologista tutkimusta. Arkeologisissa piireissä Visokosta on tullut kirosana, jota tutkimusyhteisö välttelee kuin ruttoa. Köyhässä Bosniassa rahaa ei ole, joten alueen arkeologinen projekti pyörii hyvin pitkälti kansainvälisen vapaaehtoistyön voimin.

"Ei voi olla pyramidi! Huijausta! Ei tarvitse tutkia!"

Kaikkein kiusallisinta "viralliselle historiankirjoitukselle" on Visokon suurimman pyramidin pinnalta löydetty orgaaninen materiaali, jonka avulla pystytään määrittämään radiohiiliajoituksella pyramidin vähimmäisikä: 25 000 vuotta.

Olisihan se kiusallista, jos jouduttaisiin myöntämään, että kaikki muinaisista ihmisistä tähän asti tehty tutkimus on ollut enemmän tai vähemmän pielessä. Helpompaa vain huutaa: "Huijausta!"