keskiviikko 3. joulukuuta 2014

"Se on vain sattumaa" - osa 2: Lions Club Karstula


Karstulan Lions Club rakennutti Karstulan Kirkkovuorelle näkötornin:
"LC Karstulan 50-vuotistaipaleen juhlistamisesta alkunsa saanut Kirkkovuoren näkötorni on valmistunut Karstulan Pääjärvenmäelle. Tornin suunnittelussa mukailtiin arkkitehti W.G. Palmqvistin vuonna 1920 piirtämän hirsisen näkötornin luonnosta. Tämä näkötorni on tiettävästi maailman korkein, hirsirunkoinen rakennus, käsittäen 100 hirsivarvia. Yli 20 metriä korkeasta näkötornista avautuu hulppeat näkymät Pääjärven yli Karstulan keskustaan. Näkötorni avattiin matkailijoiden käyttöön 28.6.2008. Näkötornille johtaa 350 m luontopolku ja sen juurella on kalliolaavu ja luontokirkko."

Kirkkovuoren näkötorni

 Näkötornille käydään tämän portin läpi:


Portti

"Siis että Lions Club olisi muka jotenkin kytköksissä vapaamuurareihin? Pöh, roskaa!"

Hmm... Niinkö?

Erikoinen portti

Jännästi tämä portti päätettiin kuitenkin muotoilla niin, että siihen syntyy piilotettu vapaamuurarien logo.

Mutta se on vain sattumaa, eikö?


"Not sure..."

5 kommenttia:

  1. Lions Clubille 2017 on satavuotisjuhlavuosi ja sen vuoksi ovat olleet mediassa esillä + mm. Punainen sulka- kamppanjan.
    Jäi kutkuttamaan mikä järjestö Lionsklubi todellisuudessa on ja mihin se oikeasti tähtää.
    En jaksa uskoa, että kyseessä on pelkkä hyväntekeväisyyttä harrastava järjestö, joka koostuu paikallisista vapaaehtoisista vaikuttajista.
    Eli mikä on Lionsklubin perimmäinen tarkoitus ja millä tavalla se palvelee "Eliitin" päämääriä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rekrytointi- ja verkostoitumiskanava. Käytännössä se on osa sitä samaa veljeskuntaverkostoa mihin myös vapaamuurarit kuuluvat.

      Poista
  2. https://www.sotkamolehti.fi/artikkeli/vuoden-hyvantekija-2022-tunnustus-sotkamon-koronarokottajille-248044239/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä voisi mennä ehdolle Vuoden irvokkain uutinen -kisaan.

      Poista
    2. Jos ei olisi niin traagista, olisi täyttä Kummelia: "hyväntekijä" saa tunnustuksen, mutta esittely- ja kuvatekstissä nostetaan keksipisteeseen "tunnustuksen" antaja. Symbolisestikaan ei ole jätetty mitään sattuman varaan.
      Kaikinpuolin irvokas otanta, suorastaan irstas.

      "Päivää! Olen Sotkamolehden kuvaaja, tulin katsastamaan etukäteen paikkaa kuvausta varten. Teillehän myönnetään "Vuoden hyväntekijä" -tunnustus ahkerasta rokottamisesta. Olettekos jo kuulleet?"
      "Apua! Eii! Ihan totta?? Mä en kestä...!" (Onnenkyyneleitä valuu.)
      "Kyllä vain! Torstaina tänne saapuu nimekkäitä henkilöitä ojentamaan teille kunniakirjan, jonka voitte ripustaa vaikka tuohon sisääntuloaulaan! Myös me mediasta tulemme paikalle, joten teidän kuvanne tulee lehteenkin."
      "Voi eiiii! Hihihihi!"
      "Lehtikuvaa varten olisi hyvä, jos teillä olisi yhteneväiset asut, sanotaan nyt vaikka mustavalkoiset. Tuo punainen sohva onkin kivan pirteä niiden taustalla. Kuitenkin olisi tärkeää, että kuva ei olisi mitään turhaa pönötystä, vaan olette siinä rennosti työpäivän keskellä, sanotaan nyt, että pidätte vaikka avainnauhat ja kulkukortit kaulassa - kunhan niissä on sitten samat sävyt, musta ja valkoinen."
      "Hih, jännittävää! Eiköhän se onnistu, hihihihi."
      "Hienoa! Siinä kun sitten on tärkeitä ihmisiä paikalla ei enää tietenkään pysty käymään kaikkea läpi, niin jutellaan jo vähän kuvausasennostakin: voisitte seisoa tässä näin ja pitää kuvan tasapainoisuuden vuoksi käsiä selän takana tällä tavalla."
      "Voi apua - enhän mä voi muistaa tätä kaikkea!"
      "Ei mitään hätää: harjoitellaan nyt pikaisesti ja jos unohtuu, minä toki sitten muistuttelen! Otan varmuudeksi vaikka omalta työpaikalta sopivansävyiset avainnauhatkin mukaan!"
      "Ai tällee kädet? Hih..."

      Poista