torstai 1. tammikuuta 2015

Astro-teologia - osa 6: Ristin alkuperä


Päivitetty 10.4.2016.

Kristinuskon astro-teologinen tausta nousee vahvasti esiin, kun katsotaan sen tärkeintä symbolia - ristiä. On jokseenkin ironista, että kristinuskon keskeisin symboli on alkuperältään niin puhdasta astrologiaa kuin vain ikinä voi olla.

Kauan ennen kristinuskoa maailman monissa kolkissa tunnettiin symboli nimeltä aurinkoristi.


Aurinkoristi


Mutta miksi tätä kutsutaan juuri aurinkoristiksi? Aurinkohan on kirkas pallo - ei siinä näy mitään ristiä?

Muinaiset viisaat, Tähdistö-kultin mestariastronimit, tarkkailivat auringon liikettä taivaalla ja huomasivat sen vuotuisessa syklissä neljä käännekohtaa. Kesäpäivän seisauksena aurinko nousee korkeimmilleen ja päivä on pisin. Talvipäivän seisauksena aurinko on matalimmillaan ja päivä on lyhyin. Kevät- ja syyspäiväntasauksessa aurinko on taivaanekvaattorissa (celestial equator) ja päivä on yhtä pitkä kuin yö.

Kun tämä esitetään piirroksena, syntyy ympyrä ja risti, jonka keskellä on aurinko.




"Horus and Osiris with the Pharaoh. The Pharaoh was, like Jesus, a god made
flesh. He was a personification of Horus. Osiris was the name of the sun after
it sank beneath the horizon into the underworld. When it was reborn every
morning, it was known as Horus - the "Risen One." When the sun annually
reached the Winter Solstice point it was known as Osiris. When it rose above
the Spring Equinox it was again Horus. When the sun reached an equinox
point it was "on the cross," or "crucified."
(Michael Tsarion, Irish origins
of civilization)


Onko siis ihme, että atonistinen kristinusko on valinnut symbolikseen juuri ristin? Kun tarkastellaan kristillistä symboliikkaa, nähdään miten Kirkko painottaa ristin ja auringon välistä yhteyttä.


Risti ja aurinko

Risti ja aurinko

Risti ja aurinko

Risti ja aurinko

Risti ja aurinko


Kristinuskon historiaa tutkimalla risti-symbolista paljastuu yllättävä yksityiskohta. Kristillinen krusifiksi, jossa on risti ja kärsivä Jeesus, ratifioitiin virallisesti kirkollisena symbolina vasta kuudennessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 680. Kirkon "logoksi" se otettiin vasta Paavi Hadrianus I:n kaudella 700-luvun lopulla. Kirkollisessa taiteessa ristillä kärsivä Jeesus alkoi yleistyä vasta 800-luvulta alkaen. Siis yli 800 vuotta raamatullisen Jeesuksen kuoleman jälkeen.

"It was not until the 6th synod of Constantinople that it was decided that the symbol of Christianity, which was confirmed by Pope Adrian I, would be represented from that time on as a man crucified on the cross. In fact, the earliest instances of any artwork that illustrates Jesus on the cross can be traced back only to the eighth or ninth century. Thus, the Christians adopted the crucifixion as a symbol from the pagans." (Stephen Knapp, Christianity and the Vedic Teachings Within It)
"By the Sixth Synod of Constantinople (Canon 82), it was ordained that instead of the ancient symbol which had been the lamb, the figure of a man nailed to a cross should be represented. All this was confirmed by Pope Adrian I."  (Charles Morris, Aryan Sun Myths)
"The symbol of the cross originated as part of an ancient Egyptian initiatory rite, and eventually found its way into Christianity. The church stated that in its history, ‘there is no proof of the use of a cross until much later’ than the Sixth Century. It is recorded in Christian archives that the general use of the crucifix was ratified at the Sixth Ecumenical Council in 680… The Council decreed that ‘the figure of a man fastened to a cross be now adopted’ and the new church logo was later confirmed by Emperor Hadrian I (772-95). About a century later, the first pictures of Jesus Christ standing against a cross slowly started to appear." (Tony Bushby, Secret in the Bible)

Jeesuksen aikakauden historiankirjoittajista (Philo, Tacitus, Pliny, Suetonius, Epictectus, Cluvius, Rufus, Quintus, Curtis Rufus, Josephus, Plutarch ja Publius Petronius) kukaan ei mainitse ristiinnaulitusta Jeesuksesta mitään. Herää kysymys, että oliko Jeesusta historiallisena hahmona olemassa ollenkaan? Tai jos oli, kuinka paljon Raamatun kertomukset hänestä pitävät historiallisessa mielessä paikkaansa? Itse veikkaan, että Jeesuksen tarina perustuu yhteen tai useampaan lähi-idän alueella vaikuttaneeseen opettajaan, mutta hyvin löyhästi.

Asiasta voi väitellä loputtomiin, mutta mitään varmuutta emme tule siitä koskaan saamaan. Varmaa on kuitenkin se, että ristin astrologiselle taustalle on paljon enemmän todisteita, kuin tarinalle ristillä kuolleesta miehestä nimeltä Jeesus. Ristiinnaulittuja jumalhahmoja tunnettiin antiikin aikakaudella useita. Erään arvion mukaan niitä olisi ollut reilusti toistakymmentä. Antiikin ajan ihmisille ei tullut mieleenkään, että tarina aurinkojumalan ristiinnaulitsemisesta voisi olla jotain muuta kuin astrologinen vertauskuva.

"The Jesus story is, like most of the bible, an Astro-Theological story first composed by astrologers who noticed the passage of the sun through the heavens. This knowledge is what led the scribe John to alter the dates of Jesus' crucifixion. He contradicts Mark, Luke, and Matthew, and places the crucifixion of Jesus on the eve of the Passover and not one day after it. This mythmaker at least knew the sun's astrological birthday and wanted his character's death and resurrection to correspond to the sun's transition and renewal. Astrology is where we are to look for origins concerning the life and death and rebirth of this character Jesus and not the history of men." (Michael Tsarion, Irish origins of civilization)

Kirkko on todennäköisesti ottanut "Jumalan pojan" ristiinnaulitsemistarinan sellaisenaan vanhemmasta Mithras-kultista, joka oli melko suosittu Roomassa. Mithras oli aurinkojumala, joka ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin - ja nousi kolmantena päivänä kuolleista.


"Hetkonen... Missä olen kuullut tämän tarinan aiemmin?"

"Many Deities have been crucified. Christ was preceded by Christna, Prometheus, Esculapius, Wittoba, and Buddha. They were all crucified Redeemers long before Jesus of Nazareth was born. They were all sons of virgins." (Hargrave Jennings, The Masculine Cross and Ancient Sex Worship, 1874) 
"In the solar mythology, the sun god is regularly "crucified" as he crosses over the equinoxes and when he wanes towards the end of the year." (D. M. Murdock, Christ in Egypt)
"The non-Christians possessed crosslike sacred objects and revered their idols of gods in the shape of a cross or in cruciform. In fact, Tertullian is very insistent on this point, stating of the Pagans, "your religion is all cross" and "your gods in their origin have proceeded from this hated cross"" (ibid)
"Osiris and Horus were crucified as 'saviors' and 'redeemers;' the sufferings, death, and resurrection of Osiris forming the great mystery of the Egyptian religion." (William W. Hardwicke, The Evolution of Man)
"Prometheus, of Greece, was with chains nailed to the rocks of Mount Caucasus, 'with arms extended,' as a savior; and the tragedy of the crucifixion was acted in Athens 500 years before the Christian era." (ibid)
"Osiris was represented as being stretched on the immense cross formed by the junction of the meridian and the equator. This deity was suspended in the Phrygian mysteries to a cruciform tree." (Arthur Dyott Thompson, On Mankind: Their Origin and Destiny)
"The attention of the writer having been called to the fact that all Indo-Germanic nations have worshipped crucified Saviours, an investigation of the subject was made. Overwhelming proof was obtained that the sun-myths of the ancient Aryans  (lue: Alkuperäiset arjalaiset) were the origin of the religions in all of the countries which were peopled by the Aryans. The Saviours worshipped in these lands are personifications of the Sun, the chief god of the Aryans. That Pagan nations worshipped a crucified man, was admitted by the Fathers of the early Christian Church. The holy Father Minucius Felix, in his Octavius, written as late as A. D. 211, indignantly resents the supposition that the sign of the cross should be considered as exclusively a Christian symbol ; and represents his advocate of the Christian argument as retorting on an infidel opponent thus: "As for the adoration of crosses, which you object to against us, I must tell you that we neither adore crosses nor desire them. You it is, ye Pagans, who worship wooden gods, who are the most likely people to adore wooden crosses, as being parts of the same substance with your deities." (Charles Morris, Aryan Sun Myths)

5 kommenttia:

  1. Siinä missä aurinkoristi kuvaa auringon vuotuista kiertoa, samaa kuvaa myös Pohjalaasten talojen ovissa, akkunoissa, huonekaluissa ym. oleva salmiakkikuvio, jonka kerrotaan tulleen "pohjalaisia" oopperan myötä jussipaitaan 1900-luvun alkupuolella ruotsinkielisen Korsnäsin villaneuleesta. Kuitenkin sattuvasti Korsnääsiä vanhempi ja alkuperäinen suomalainen nimi paikkakunnalle on "Ristitaipale", jossa mahdollisesti on ollut "ristikanta" ennen "hurrien" hivuttautumista vedenjättömaalle. Jussipaidan salmiakkikuviota kuvattiin Wikipediassa seuraavasti:

    "Punaisten jussipaitojen punaisuus hartioissa kuvaa peltojen tärkeyttä isännän verissä, "salmiakit" kuvaavat latoja, punaiset tasapaksuiset viivat "latojen" molemmin puolin, kuvastavat sarkaojia (2 kpl) ja peltotietä alimman "ojan" alapuolella. Jussipaidan alaosassa oleva paksu punainen viiva kuvastaa avo-ojaa. Harmaata aluetta leikkaavat tummanharmaat "leikkaukset" tekevät peltojen sarkamuotoisuuden. Paidan punainen lieve kuvastaa pellon päätyä."

    Minä muutin sen verran wikin tekstiä totuuden suuntaan, että otin "ladon" pois ja vaihdoin tekstin - "salmiakit" kuvaa auringonkiertoa talvipäivän seisauksesta kesäpäivän seisaukseen. Eipä mennyt pitkää aikaa, kun siellä oli herätty ja heti ronkittu koko symboliikka jussi-paidasta pois.

    http://www.sinikivi.com/media/kunena/attachments/423/salmiakki.jpg

    Linkin salmiakkikuvassa on esitetty talvipäivän ja kesäpäivän seisausten auringonnousun ja auringonlaskun suunnat Tampereen leveysasteella.

    Salmiakkikuvio kuvaa vuotuista auringonkiertoa, jolloin aurinko on korkeimmillaan kesäkuussa kesäpäivän seisauksen aikana ja matalimmillaan talvipäivän seisauksen aikana joulukuussa. Levein kohta salmiakkia kuvaa horistontin tasoa josta sitä katsotaan. Kuvion merkitys voidaan myös kertoa toisin, salmiakin horisontin yläosa kertoo kylvönajasta joka alkaa kevätpäivän tasauksesta. Korkein kohta on viljan kasvunaikaa, jolloin myös aurinko pysähtyy lähes kuukaudeksi korkeimpaan kohtaansa taivaalle kesäpäivän seisauksen aikana. Sen jälkeen kuvion seuraava syrjä kertoo elonkorjuusta jolloin sato korjataan maasta pois. Horisontin alapuolinen osa syyspäivän tasauksen jälkeen, kuvaa maan routaantumista ja kuolemaa. Kuvion matalin kohta kuvaa talvipäivän seisausta, kun maa lepää, lumi peittää maan ja mikään ei silloin kasva. Talvipäivän seisauksen jälkeinen aika kuviossa, kertoo lumen alla olevan maan heräämisestä, roudan sulamisesta ja miten se muokkaa sekä valmistaa maata seuraavaa satokautta varten.

    Sen verran kakarana tuli Ilmajoen alajoella heinätöissä ym. trampattua ja niskani auringossa poltettua, ettei etelä-pohjalaaselle (muinaiskainuulaiselle) viljelijälle ladot olleet sentään niin tärkeitä viljelyssä kuin aurinko ja sen vuotuinen kierto, joka kaikkein eniten merkitsi ja vaikutti vuosittaisen sadon onnistumiseen. Lato vaan on pelkkä varastopaikka heinälle josta sitä haettiin talviaikana, kun kotona olevat varastot alkoivat ehtymään. Jos niillä olisi kaiken elämän ylläpitäjää suurempi merkitys, latoja olisi viimeiseen saakka varjeltu tuhoutumiselta ja maisemasta häviämiseltä.

    Onko "kaimalla" salmiakkikuviosta ja sen synnystä enemmän tietoa? Mihin kulttiin se mahdollisesti liittyy? Samaa muotoa kuvastaa myös suomalaisten himmeliperinne ja rasojen symboliikka. Olen lukenut nautinnolla Atonista alkaen intona "eliitin" symboleista erinomaista historiikkia ja mitä se on nykyisin. Kummasti moni pala menneisyydestä nykyisyyteen loksahtaa kohdalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen aihe. Enpä ole tuota salmiakkikuviota aiemmin pohtinut. Kuullostaa noin ensivaikutelmaltaan ihan järkeenkäyvältä teorialta. Ainakin paljon järkevämmältä kuin nuo kaikenmaailman höpöhöpöselitykset wikipediassa.

      Mistä kultista on kyse? Vaikea sanoa varmuudella mitään, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä puhutaan "finneistä", eli arkadialaisesta kulttuurista, johon kuului yhtenä osana auringonpalvonta. Voidaan puhua Aurinko-kultista, mutta arkadialaisten tapauksessa se on vähän rajoittava nimike. Kulttuuriin kuului paljon muutakin, eikä sitä oikein voi verrata egyptiläisiin (paitsi ehkä varhaiseen Tähdistö-kulttiin) tai Välimeren alueen kultteihin, jotka maallistuivat aikojen saatossa myös taloudellispoliittisiksi organisaatioiksi.

      Salmiakkikuvio on sama kuin pelikorttipakan ruutu. Tämä vastaa tarotin lantteja, joissa on pentagrammi, feminiinisyyden, viidennen elementin ja Venuksen symboli. Arkadialainen kulttuuri oli matriarkaalinen, jossa tärkeimmät jumaluudet olivat aina naisia. Miesjumaliakin oli, mutta ne olivat tärkeimpien jumalattarien apureita tai lähettiläitä. Esimerkiksi aurinkojumala oli feminiininen. Tavallaan voidaan puhua yleisellä tasolla Jumalatar-kultista, johon kuului erilaisia alahaaroja, kuten vaikka Karhu-kultti (Iso Karhu = universaali äiti, arca = karhu).

      http://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.fi/2015/02/muinaiset-viisaat-osa-11-arkadialainen.html

      Poista
  2. Miksi salmiakkia syödään vain Suomessa ja miksi salmiakin muoto on tuo suunnikas, eikö sille ole muuta nimeä, kuin salmiakki?

    Suomalaiset ovat hyperborealaisia, joista kreikkalainen tarusto kertoo.

    Onhan Bockin saaga tuttu? http://paulapeterson.com/Bock_Saga.html

    VastaaPoista
  3. Vaimoni on Costa Ricasta ja yritin heille aikoinaan syöttää salmiakkia. Vaimon pikkuveli vei sitä paikalliseen kouluun ja tarjosi suomalaisena herkkuna, kaikki sylkivät salmiakin samantien suustaanja sanoivat suomalaisten makumieltymyksistä melko latteita mielipiteitä. Kaikki kansat eivät ilmeisesti pidä arkaadialaisten makumieltymyksistä.

    VastaaPoista
  4. Päivitetty 10.4.2016. Lisätty useita lainauksia.

    VastaaPoista