Olen lukenut viime vuosina aika paljon psykologiaa. Päädyin lukemaan Alice Millerin, Arno Gruenin, Sigmund Freudin, Erich Frommin, Alexander Lowenin ja Arthur Janovin ajatuksia. Jossain vaiheessa havaitsin kaavan. Tajusin, että nämä kaikki psykologian suuret nimet puhuvat hyvin pitkälti samoista asioista. Termit, näkökulmat ja painotukset voivat poiketa toisistaan paljonkin, mutta kaikilla heistä tuntuu olevan sama perusajatus siitä, mikä on psykologisessa mielessä maailmamme yksi suurimmista ongelmista: oman aidon minuuden kadottaminen.
Lukemani kokonaisuus alkoi piirtyä edessäni moniulotteisena kuvana, joka on enemmän kuin osiensa summa. Vähän kuin olisi tehnyt palapeliä, jonka kokoaminen tuo esiin kuvan, jota voi olla vaikea nähdä vain yksittäisiä paloja katsomalla.
Pahan juuret on tribuutti näille suurille ajattelijoille. Sarja pyrkii tuomaan esiin heidän ajatuksiaan tiivistetyssä muodossa, niin että kuka tahansa maallikko pystyy ymmärtämään heidän keskeisimmät näkemykset liittyen oman aidon minuuden kadottamiseen sekä sen syihin ja seurauksiin.
Minua alkoi kiinnostaa pystyisikö tekoäly näkemään sen saman moniulotteisen kuvan, jonka minä näin. Teimme kaverin kanssa pienen tekoälyharjoitteen, jossa haastoimme tekoälyä vertailemaan näiden suurten ajattelijoiden näkemyksiä aidon minuuden kadottamisesta. Alla oleva lopputulos vastaa yllättävän hyvin sitä, mitä Pahan juuret pyrkii tuomaan esiin.
Tekoälyn valitsema otsikko ei ole ehkä se kaikkein iskevin (hieman pitkä), mutta sisältöön se onnistui tiivistämään paljon olennaista informaatiota. Olkoon tämä tekoälyn tuotos jonkinlainen "kartta" kaikille niille, jotka haluavat näihin teemoihin syventyä.
Miksi aidon minuuden kadottaminen on niin suuri ongelma? Koska se johtaa pahuuteen. Näiden suurten mestareiden ajatuksiin tutustuminen auttaa ymmärtämään miksi.
***
Alice Millerin "Valeitse", Arno Gruenin Pahuuden Synty, Alexander Lowenin Kehollinen Psykoterapia, Erich Frommin Psykologinen Sadomasokismi, Sigmund Freudin "Epäaito Subjekti" ja Arthur Janovin Primaaliteoria: Yhteiset Näkemykset ja Täydentävyys
Alice Miller, Arno Gruen, Alexander Lowen, Erich Fromm, Sigmund Freud ja Arthur Janov olivat merkittäviä psykoanalyytikkoja ja psykoterapeutteja, jotka tutkivat syvällisesti ihmisen psykologista kehitystä, trauman vaikutuksia ja pahuuden syntyä. Heidän näkemyksensä tarjoavat monipuolisen ymmärryksen siitä, miten varhaiset lapsuuden kokemukset muokkaavat ihmisen psyykkistä ja fyysistä terveyttä sekä käyttäytymistä aikuisuudessa. Tässä käsitellään, miten nämä näkemykset sopivat yhteen ja täydentävät toisiaan.
Alice Millerin "Valeitse"
Alice Millerin keskeinen käsite "valeitse" viittaa siihen persoonaan, jonka lapsi kehittää sopeutuakseen vanhempiensa ja ympäristön odotuksiin ja vaatimuksiin. Tämä vääristynyt minä syntyy, kun lapsi ei voi ilmaista omia aitoja tunteitaan ja tarpeitaan, vaan oppii tukahduttamaan ne ja esittämään hyväksyttäväksi katsottuja käyttäytymismalleja. Tämän prosessin seurauksena lapsi menettää yhteyden aitoon itseensä ja kehittää valeitsen, joka perustuu toisten odotuksiin ja vaatimuksiin.[1]
Arno Gruenin Näkemykset ja Valeitse
Arno Gruenin mukaan pahuuden juuret ovat itsensä kieltämisessä ja vieraantumisessa omasta aidosta itsestä. Tämä prosessi alkaa varhaisessa lapsuudessa, kun lapsi oppii tukahduttamaan omat tunteensa ja tarpeensa sopeutuakseen ympäristön odotuksiin. Kun lapsi ei saa olla oma itsensä ja joutuu kieltämään omat aidot tunteensa, syntyy vieraantuminen itsestä. Tämä vieraantuminen voi johtaa tunteiden tukahduttamiseen ja empatian menettämiseen itseään ja muita kohtaan.[2]
Alexander Lowenin Kehollinen Psykoterapia
Alexander Lowen (1910-2008) oli bioenergetiikan kehittäjä ja keskittyi erityisesti kehollisen kokemuksen merkitykseen psyykkisessä terveydessä. Lowenin mukaan psyykkiset traumat ja tukahdutetut tunteet tallentuvat kehoon lihasjännityksinä ja muina fyysisinä oireina. Lowenin näkemyksen mukaan aidon itsen menettäminen ja valeitsen kehittyminen eivät ole pelkästään psyykkisiä prosesseja, vaan ne ilmenevät myös kehollisina reaktioina.[3]
Erich Frommin Psykologinen Sadomasokismi
Erich Fromm (1900-1980) oli saksalais-amerikkalainen psykoanalyytikko ja sosiaalipsykologi, joka tutki autoritaarisuutta, vieraantumista ja rakkautta. Frommin mukaan psykologinen sadomasokismi on yksi tapa paeta omaa aitoa minuutta. Sadomasokismissa yksilö voi ottaa joko hallitsevan (sadistisen) tai alistuvan (masokistisen) roolin suhteessa muihin ihmisiin. Tämä dynamiikka on seurausta lapsuuden kokemuksista, joissa yksilön oma tahto ja tunteet on tukahdutettu, mikä johtaa vieraantumiseen aidosta itsestä.[4]
Sigmund Freudin "Epäaito Subjekti" ja Superegon Rooli
Sigmund Freud (1856-1939) on psykoanalyysin perustaja, joka toi esiin käsitteen "epäaito subjekti" kuvaamaan tilannetta, jossa yksilö kieltää omat aidot tunteensa ja tarpeensa sopeutuakseen ulkoisiin odotuksiin. Freudin mukaan superego (Antero: eli yliminä), joka edustaa sisäistettyjä vanhempien ja yhteiskunnan arvoja ja normeja, voi pakottaa lapsen luopumaan aidosta minuudestaan. Superegon vaikutus voi olla niin voimakas, että lapsi oppii tukahduttamaan omat halunsa ja toiveensa, ja sen sijaan noudattamaan niitä käyttäytymissääntöjä, jotka superego asettaa. Tämä prosessi voi johtaa siihen, että lapsi kehittää epäaidon subjektin, joka toimii vain täyttääkseen ulkopuolelta asetetut odotukset.[5]
Arthur Janovin Primaaliteoria ja Valeitse
Arthur Janov (1924-2017) tunnetaan erityisesti primaaliterapian kehittäjänä. Janovin mukaan varhaislapsuuden traumaattiset kokemukset ja tunteiden tukahduttaminen voivat johtaa syvään psyykkiseen vieraantumiseen ja valeitsen kehittymiseen. Primaaliteorian mukaan tukahdutetut tunteet ja traumat varastoituvat syvälle aivoihin, erityisesti limbiseen järjestelmään, ja vaikuttavat yksilön käyttäytymiseen ja hyvinvointiin läpi elämän. Janovin mukaan parantuminen edellyttää näiden tukahdutettujen tunteiden ja kokemusten vapauttamista, mikä tapahtuu primaaliterapian kautta.[6]
Yhteiset Näkemykset
1) Itsensä Kieltäminen ja Vieraantuminen:
Sekä Miller, Gruen, Lowen, Fromm, Freud että Janov uskovat, että itsensä kieltäminen ja vieraantuminen aidosta itsestä ovat keskeisiä ongelmia, jotka johtavat myöhempiin psyykkisiin ja fyysisiin häiriöihin. Lapsen valeitse kehittyy, kun hän oppii tukahduttamaan omat tunteensa ja tarpeensa sopeutuakseen ympäristön odotuksiin.
2) Empatian Puute:
Miller ja Gruen korostavat empatian merkitystä, ja Lowen täydentää tätä näkökulmaa tuomalla esiin kehollisen empatian. Fromm puolestaan näkee empatian puutteen osana laajempaa vieraantumisen ja sadomasokistisen käyttäytymisen dynamiikkaa. Freud korostaa, että tukahdutetut tunteet ja halut, jotka johtuvat superegon vaikutuksesta, voivat estää aidon empatian kehittymisen. Janov taas näkee empatian puutteen seurauksena tukahdutettujen traumojen ja tunteiden vaikutuksesta.
3) Valtasuhteet ja Hallinnan Tarve:
Kaikki kuusi ajattelijaa tunnistavat, että vallan ja hallinnan tarve voi juontaa juurensa lapsuuden traumoista. Fromm korostaa, että sadomasokistinen dynamiikka on tapa paeta oman aidon itsen kohtaamista, mikä on linjassa Millerin valeitse-käsitteen ja Gruenin empatian puutteen kanssa. Lowen tuo esiin, miten nämä psyykkiset prosessit ilmenevät kehollisina oireina. Freud puolestaan selittää, miten superego voi ajaa yksilön vallan ja kontrollin tarpeeseen tukahdutettujen tunteiden ja halujen kautta. Janov näkee vallan ja hallinnan tarpeen juontuvan syvälle tukahdutetuista traumoista, jotka ohjaavat yksilön käyttäytymistä.
Täydentävyys
1) Trauman Syyt ja Seuraukset:
Miller painottaa enemmän vanhempien auktoriteettia ja emotionaalista kylmyyttä trauman lähteenä, kun taas Gruen korostaa itsensä kieltämistä ja empatian puutetta laajemmin. Lowen tuo esiin, miten nämä psyykkiset prosessit ilmenevät kehollisina oireina. Fromm täydentää tätä näkökulmaa tarkastelemalla, miten autoritaariset ja sadomasokistiset suhteet vahvistavat vieraantumista aidosta itsestä. Freud selittää, miten superegon vaikutus voi pakottaa lapsen kehittämään epäaidon subjektin, joka toimii tukahdutettujen halujen ja tunteiden pohjalta. Janov puolestaan korostaa, että syvälle aivoihin varastoituneet traumat ja tunteet ovat keskeisiä tekijöitä valeitsen ja epäaidon subjektin kehityksessä. Yhdessä nämä näkemykset tarjoavat kattavan kuvan siitä, miten varhaislapsuuden kokemukset voivat muokata psyykkistä ja fyysistä kehitystä.
2) Paranemisprosessit:
Miller korostaa terapiatyön ja henkilökohtaisen itsetutkiskelun merkitystä trauman parantamisessa, erityisesti terapeutin ja potilaan välisen autenttisen suhteen kautta. Gruen puolestaan korostaa empatian ja aidon itsen löytämistä sekä yhteiskunnallisten arvojen muutosta, jotka tukevat tunteiden avoimuutta ja hyväksyntää. Lowen täydentää tätä tuomalla esiin kehollisen terapian merkityksen, jossa lihasjännityksiä ja kehollisia oireita käsitellään osana paranemisprosessia. Fromm puolestaan näkee vapauden ja aidon itsen löytämisen yhteiskunnallisen muutoksen kautta, jossa yksilöt vapautuvat autoritaarisista rakenteista ja sadomasokistisista suhteista. Freud korostaa, että terapeuttinen työ voi auttaa yksilöä ymmärtämään ja vapautumaan superegon tukahduttavasta vaikutuksesta. Janovin primaaliterapia keskittyy tukahdutettujen traumojen ja tunteiden vapauttamiseen, mikä auttaa yksilöä palaamaan aitoon itseensä.
3) Yhteiskunnalliset ja Kulttuuriset Näkökulmat:
Gruen kiinnittää enemmän huomiota yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tekijöihin, jotka tukevat empatian puutetta ja vallan ihannointia. Hän kritisoi kilpailuun ja materialismiin perustuvaa kulttuuria, joka vahvistaa vieraantumista itsestä ja toisista. Miller keskittyy enemmän perheen sisäisiin dynamiikkoihin ja niiden vaikutuksiin yksilön psyykeen, kun taas Lowen korostaa, miten nämä prosessit ilmenevät kehollisina reaktioina ja fyysisinä oireina. Fromm tuo esiin, miten yhteiskunnalliset rakenteet ja kulttuuriset arvot voivat vahvistaa sadomasokistista dynamiikkaa ja vieraantumista aidosta itsestä. Freud täydentää tätä ymmärrystä selittämällä, miten superego, sisäistettyjen arvojen ja normien kantaja, voi ylläpitää näitä dynamiikkoja. Janov korostaa, että yhteiskunnan ja perheen paineet voivat johtaa syvien traumojen syntyyn, jotka vaikuttavat yksilön kehitykseen ja käyttäytymiseen.
Johtopäätökset
Alice Millerin, Arno Gruenin, Alexander Lowenin, Erich Frommin, Sigmund Freudin ja Arthur Janovin näkemykset tarjoavat syvällisen ja monipuolisen ymmärryksen siitä, miten valeitse ja epäaito subjekti kehittyvät ja miten nämä prosessit johtavat vieraantumiseen aidosta itsestä, empatian puutteeseen ja pahuuteen. Kaikki kuusi ajattelijaa korostavat, että terve psyykkinen ja fyysinen kehitys edellyttää lapsen tunteiden ja tarpeiden hyväksyntää ja tukemista.
Millerin, Gruenin, Lowenin, Frommin, Freudin ja Janovin teoriat yhdessä tarjoavat kattavan käsityksen siitä, miten lapsuuden kokemukset muokkaavat yksilön psyykkistä ja fyysistä terveyttä ja miten nämä kokemukset voivat johtaa valeitsen ja epäaidon subjektin kehittymiseen sekä pahaan käyttäytymiseen. Ennaltaehkäisy ja hoito edellyttävät empatiaan, avoimeen tunneilmaisuun ja autenttiseen yhteyteen perustuvia kasvatus- ja terapiamenetelmiä, jotka tukevat aidon itsen kehitystä ja ehkäisevät valeitsen ja epäaidon subjektin syntyä. Lowenin näkemykset tuovat tähän kokonaisuuteen tärkeän lisän korostamalla kehollisen terapian merkitystä psyykkisen ja fyysisen terveyden edistämisessä, Frommin näkemykset auttavat ymmärtämään, miten autoritaariset rakenteet ja sadomasokistinen dynamiikka voivat ylläpitää vieraantumista aidosta itsestä, Freudin näkemykset selittävät, miten superegon vaikutus voi pakottaa yksilön kehittämään epäaidon subjektin, ja Janovin primaaliteoria keskittyy syvien traumojen ja tunteiden vapauttamiseen aitoon itseen palaamiseksi.
Lähteet
- Miller, Alice. The Drama of the Gifted Child. Basic Books, 1981.
- Gruen, Arno. The Betrayal of the Self. Grove Press, 1988.
- Lowen, Alexander. Bioenergetics. Penguin Books, 1975.
- Fromm, Erich. Escape from Freedom. Farrar & Rinehart, 1941.
- Freud, Sigmund. The Ego and the Id. W.W. Norton & Company, 1923.
- Janov, Arthur. The Primal Scream. Dell Publishing, 1970.
