Pahan juuret – osa 16: Paholainen

Läheisriippuvuuden ja narsistisen vammautumisen dualistista mallia kannattaa tutkia useammasta eri näkökulmasta. Miellyttäjä-läheisriippuvaisen ja narsisti-läheisriippuvaisen välisen symbioottisen dynamiikan ymmärtää paremmin, jos asiaa katsoo frommilaisesta näkökulmasta, joka selittää saman ilmiön psykologisena masokismina ja psykologisena sadismina. Samaan asiaan on tarjolla myös kolmas näkökulma, johon tutustuminen syventää ymmärtämistä edelleen.

Vuonna 1909 julkaistiin A. E. Waiten suunnittelema ja Pamela Colman Smithin kuvittama Rider-Waite -tarot. Tämän tarot-pakan ison arkanan viidestoista kortti on nimeltään Paholainen, mutta mielestäni sen nimi voisi ihan yhtä hyvin olla Läheisriippuvuus. Korttiin on kuvattu niin hienosti narsistin ja miellyttäjän (tai sadistin ja masokistin) välinen symbioosi symboliikan kielellä.

Kortissa on suuri paholaishahmo, joka istuu jalustalla. Hänen allaan on kaksi ihmishahmoa, jotka ovat kahlittuna paholaisen jalustaan. Paholainen edustaa narsistia, tai frommilaisittain psykologista sadistia. Kahlitut ihmiset edustavat miellyttäjää, tai frommilaisittain psykologista masokistia. Paholainen haluaa alistaa ja hallita – kahleissa olevat ihmishahmot alistua ja tulla hallituksi. Kaikki saavat haluamansa. 

Eräs kortin yksityiskohta kuvaa täydellisesti masokistisen miellyttäjä-läheisriippuvaisen psyykeä. Jos korttia katsoo tarkemmin, voi nähdä miten ihmishahmojen kaulojen ympärillä olevat kahleet ovat niin löysällä, että he voisivat aivan hyvin ottaa kahleet itse pois. Mutta he eivät ota. Miksi? Koska masokistinen miellyttäjä-läheisriippuvainen haluaa olla kahleissa. Hän haluaa tulla alistetuksi ja hallituksi. Hän ei halua vapautta, koska hallittuna ja alistettuna hänen ei tarvitse olla yksin tai kantaa vapauden mukana tulevaa vastuuta itsestään. Mieluummin turvallinen vankila kuin vaarallinen vapaus. 

Juuri tämä on olennaista ymmärtää narsistisesti vammautuneiden läheisriippuvaisten mielenmaisemasta. He eivät halua vapautta. Päin vastoin he haluavat paeta vapautta symbioottisiin suhteisiin. He haluavat olla joko alistajia tai alistettuja, kunhan vain saa olla symbioottisessa suhteessa, eikä tarvitse olla yksin ilman alistajaa tai alistettavaa. Kahleet kaulassa (omassa tai toisen) on aina parempi vaihtoehto kuin pelottava vapaus, jossa kukaan ei kahlitse ketään, ja jokainen joutuu ottamaan vastuun itse itsestään. Kahlitut tarvitsevat paholaista – ja paholainen tarvitsee kahlittuja. 

Monesti ajatellaan, että miellyttäjä-läheisriippuvainen on hyväksikäyttäjänsä uhri. Puolisoaan toistuvasti hakkaava ja manipuloiva narsisti-sadisti on helppo nähdä roistona ja puoliso viattomana uhrina. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Jos miellyttäjäpuoliso haluaa tällaisessa suhteessa jäädä alistujan rooliin, samalla tavalla kuin Paholais-kortin hahmot haluavat olla kahleissa, hän ei todellisuudessa ole uhri. Alistetuksi jääminen on hänen oma valintansa, koska hän ei halua elää ilman symbioottista suhdetta, joka antaa hänelle suojan yksinäisyyttä vastaan. 

On helppoa nähdä, miten narsistit ovat paholaismaisia hyväksikäyttäjiä, jotka manipuloivat uhrejaan. Mutta todellisuudessa miellyttäjät osaavat olla aivan yhtä manipulatiivisia kuin narsistit. (Kuvaavasti Paholais-kortissa pirunsarvet ovat myös kahlituilla.) Molemmat ovat tässä suhteessa samanlaisia. Molempien narsistinen vammautuminen saa heidät käyttäytymään manipulatiivisesti, jotta he saisivat pitää kiinni symbioottisesta suhteestaan. Keinot voivat tietenkin olla erilaisia, ja asema suhteessa on erilainen. 

Yksi tyypillisimmistä manipulatiivisuuden muodoista on uhriutuminen. Sekä narsistit että miellyttäjät ovat mestareita uhriutumaan ja käyttävät sitä hyvin usein manipulatiivisena aseena. Molemmat näkevät itsensä uhrina tilanteissa, joissa he eivät oikeasti ole uhreja. Narsisti voi puolisoaan hakatessaan ajatella, että minähän tässä se uhri olen, kun minua on loukattu niin syvästi. Miellyttäjä voi iskuja vastaanottaessaan ajatella, että minähän tässä se uhri olen, kun minua taas lyödään. Kumpikin näistä marttyyreista on väärässä. Missä se uhri on, jos kerran molemmat saavat haluamansa? Molemmat haluavat suhteen, jossa toinen alistaa ja toinen alistuu. Ei sellaisessa suhteessa ole uhreja. 

Tämä uhriutumisilmiö perustuu kuitenkin sen verran todellisuuteen, että molemmat ovat olleet lapsena huonon kohtelun uhreja. Ehkä heitä nöyryytettiin, alistettiin, mitätöitiin tai painettiin alas. Ehkä heiltä kiellettiin omien aitojen tunteiden ilmaisu. Ehkä heidän tarpeistaan ei pidetty huolta. Ehkä heidät hylättiin jollain tavalla. Ehkä heitä pahoinpideltiin kasvatuksen nimissä. Ehkä heitä ei kunnioitettu. Ehkä heihin suhtauduttiin kuin he olisivat arvottomia. Lasta voi kohdella huonosti lukemattomilla eri tavoilla. Jos TÄSTÄ huonosta kohtelusta puhuu muille, SE ei ole uhriutumista. Se on ruman totuuden esiin tuomista. Valitettavasti vain yhteiskunnassamme oleva asenneilmapiiri on sellainen, että se tulkitaan usein uhriutumiseksi. Vanhempia kun ei edelleenkään saa kritisoida tai arvostella.

Seuraava osa: Narsisti pelkää nöyryytystä

Sarjan aiemmat osat:

1. Esipuhe
2. Ego ei ole vihollisesi
3. Valeminän vangit
4. Anteeksianto ja vihan tukahduttaminen
5. Vanhemmat ja kiitollisuudenvelka
6. Huonon kohtelun ylisukupolvinen ketju
7. Väkivalta traumatisoi lapsen
8. Lapset eivät ole vanhempiensa vanhempia
9. Totuus katkaisee pahuuden kierteen
10. Riippuvuus ei ole rakkautta
11. "Älä suututa isää!"
12. Yliminä ja omatunto
13. Hylkäämisellä pelottelu luo miellyttäjän
14. Läheisriippuvuuden juurisyy
15. Miellyttäjät ja narsistit

Extra: Vantaan tragedia