Nathaniel Branden ja joukkoihmisten järjettömyys

Viime vuosina moni ihmisten järjenvastaista käytöstä vierestä katsova on varmasti miettinyt kysymystä: "Miten ihmiset voi olla noin sokeita omalle järjettömyydelleen?!"

Vastaus:

Yllä olevassa luennossa Nathaniel Branden kuvailee ihmistä, josta minä käytän termiä joukkoihminen. Tällainen ihminen menee aina joukon mukana ja on aina samaa mieltä kuin muut. Hän ei ajattele itse. Hän ei harkitse asioita itse. Hän ei havainnoi todellisuutta itse. Hän ei punnitse asioita itse. Hänellä ei ole omaa mielipidettä mihinkään. Eikä hänellä ole omia arvoja. Hän on vain osa joukkoa, ja elää joukon kautta ilman minkäänlaista aitoa yksilöllisyyttä. 

Kun joukkoihmiseltä kysytään mielipidettä johonkin asiaan, hän ei mieti mitä mieltä hän itse on - hän miettii vain mitä muut ovat asiasta mieltä, ja muodostaa vastauksensa sen mukaan. Tällaisen ihmisen todellisuutta ei määritä tosiasiat tai objektiiviset havainnot todellisuudesta vaan joukon mielipide. Kun elää koko elämänsä muiden ihmisten kautta, voi ihanasti luopua oman yksilöllisyyden taakasta. Joukossa on hyvä olla, kun ei tarvitse vaivata päätään millään asialla.

Hyvä esimerkki joukkoihmisestä on alla oleva kuva:

Kuvan sateenkaari-ihmiset kannattavat Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa Palestiinaa. He tekevät näin, koska he kuuluvat vasemmistojoukkoon, jossa yleinen mielipide on Palestiinan puolella. Se, että Gazassa homoja vainotaan, kidutetaan ja suljetaan vankilaan, ei estä näitä joukkoihmisiä osoittamasta mieltä Palestiinan puolesta. Jos pitäisivät mielenosoitusta tuon lakanan kanssa Gazassa, heille kävisi todella huonosti. 

Kuten jokainen näkee, näiden ihmisten toiminta on täysin järjenvastaista, mutta he eivät kykene näkemään sitä itse. Syy tähän on se, että he ovat hylänneet objektiivisen todellisuuden ja oman rationaalisen ajattelun, ja toistelevat vain robottimaisesti oman joukkonsa iskulauseita. Heitä ei kiinnosta se, mikä on objektiivisesti totta - kuten esimerkiksi se, että Gazassa homoudesta saattaa joutua tapetuksi, tai että Israel on Lähi-Idän ainoa sateenkaari-ihmisiin myönteisesti suhtautuva valtio. Heitä kiinnostaa vain se, mikä on sen joukon mielipide, johon he itse kuuluvat. Kun se oma joukko kannattaa Palestiinaa ja pride-ideologiaa, nämä joukkoihmiset vain seuraavat sokeasti mukana. "Queers for Palestine!"

https://www.newsweek.com/prominent-hamas-commander-was-executed-after-accusations-gay-sex-432343

Toinen hyvä esimerkki joukkoihmisen järjenkäytön hylkäämisestä on vasemmistopiireissä suositun kriittisen rotuteorian (critical race theory) kannattaminen. He sanovat vastustavansa rasismia, mutta samaan aikaan kuitenkin kannattavat äärimmäisen rasistista rotuoppia, jonka mukaan valkoihoiset ovat pahoja ihonvärinsä takia. Koska nämä joukkoihmiset ovat hylänneet rationaalisen ajattelun ja korvanneet sen oman joukkonsa yleisellä mielipiteellä, he ovat täysin sokeita kannattamansa ideologian epärationaalisuudelle, järjenvastaisuudelle ja suoranaiselle pahuudelle.

Kriittinen rotuteoria tiivistettynä yhteen kuvaan

Joukkoihmisten järjettömyys näkyy hyvin myös heidän suhtautumisessaan Ukrainan sotaan. Objektiiviset havainnot todellisuudesta näyttävät, että Ukraina ei ole vapautta kunnioittava demokraattinen maa, ja että Zelensky on demokratiaa halveksuva tyranni. Silti moni joukkoihminen uskoo, että Ukraina taistelee vapauden ja demokratian puolesta. Järki ja logiikka heitetään romukoppaan, kun joukon hyväksynnän hakemisesta tulee tärkein tavoite.

https://twitter.com/karikanala/status/1708717171323334846

Samaa joukkoihmisten järjetöntä toimintaa on nähty myös koronaplandemian hulluimmissa käänteissä. Joukkoihmiset kannattavat maskien käyttöä, piikkien ottamista, sulkutoimia ja koronapasseja - ihan vain sen takia, että se on yleinen mielipide siinä joukossa, jolta he hakevat hyväksyntää. Se, onko näiden asioiden kannattamisessa mitään järkeä, on täysin epäolennaista. Joukon hyväksynnän hakeminen menee kaiken edelle - myös oman terveyden edelle. 

Tapaus Matthew Perry

Joukkoihmisen pahin painajainen on joukon hyväksynnän menettäminen. Jos yksilö alkaa ajatella tai toimia itsenäisesti ja joukon mielipiteen vastaisesti, hän tulee ennen pitkää joukon hylkäämäksi. Joukkoihmiselle tämä hylkäys on kuin kuolemantuomio, koska he tarvitsevat joukkoa elämiseen. Heille elämä on mahdollista vain osana joukkoa. Siksi he ovat valmiita tekemään tai sanomaan mitä vain järjetöntä saadakseen joukon hyväksynnän.

Tämä pakonomainen tarve tulla joukon hyväksymäksi on hyvin vaarallista, koska se johtaa aina moraalittomuuteen. Jos joukon hyväksynnän saaminen on tärkeämpää kuin se, mikä on oikein tai väärin, lopputulos on ihminen, joka hylkää moraalin saadakseen joukon hyväksynnän. Kun 1930-luvun Saksassa yleinen mielipide oli, että juutalaiset ovat yhteiskunnan vihollisia, joukkoihmiset antoivat hyväksyntänsä juutalaisten syrjinnälle. Kun 2020-luvun Suomessa yleinen mielipide oli, että rokottamattomat ovat yhteiskunnan vihollisia, joukkoihmiset antoivat hyväksyntänsä rokottamattomien syrjinnälle. Onneksi jälkimmäisessä tapauksessa syrjintä ei päässyt etenemään yhtä pitkälle kuin ensimmäisessä. 

Elämme yhteiskunnassa, jossa on hyvin paljon moraalittomuutta. Siihen on varmasti monia syitä, mutta yksi suurimmista on se, että meillä on niin paljon joukkoihmisiä, jotka ovat valmiita luopumaan omasta moraalistaan saadakseen jonkun joukon hyväksynnän. Tässä yhteydessä on myös syytä muistaa, että joukot itsessään ovat aina moraalittomia. (Tämän selitti Gustave Le Bon jo vuonna 1895 kirjassaan Joukkosielu.) Näin ollen miltä tahansa joukolta pakonomaisesti hyväksyntää hakeva joukkoihminen on väkisinkin aina enemmän tai vähemmän moraaliton ihminen. 

Le Bon tutki joukkokäyttäytymistä jo 1800-luvulla

Joukkoihmisen vastakohta on individuoitunut yksilö. Siis ihminen, joka ajattelee itse, tutkii asioita itse, tekee objektiivisia havaintoja todellisuudesta itse, punnitsee asioita itse, haastaa omia ajatuksiaan itse, muodostaa oman arvomaailmansa itse ja ennen kaikkea vähät välittää mistään joukkojen mielipiteistä. Koska hän ei etsi joukon hyväksyntää, hänen ei tarvitse luopua rationaalisesta ajattelusta tai objektiivisesta todellisuuden havainnoinnista. Hän on vapaa päättämään itse omista näkemyksistään ilman joukon kahlitsevaa vaikutusta.

Mytologioissa tällaisesta ihmisestä käytetään termiä Sankari. Lukuisat eri sankaritarinat kuvaavat monomyyttirakenteen mukaisen Sankarin matkan, joka on ikivanha allegorinen kuvaus yksilön oman minuuden etsimisestä ja löytämisestä. Se on vaikea ja kivulias prosessi, jossa joutuu kohtaamaan omat demoninsa. Monomyyttiä on käsitelty kattavasti Joseph Campbellin kirjassa Sankarin tuhannet kasvot.

Monomyytti, eli Sankarin matka on selitetty kirjassa Sankarin tuhannet kasvot

Suosittelen myös katsomaan tämän loistavan monomyyttiä esittelevän videon:

Tämä sama monomyytin kuvaama prosessi näkyy tarotin ison arkanan Narrin matkassa. Iso arkana koostuu 22 kortista, joka muodostaa kronologisen tarinan. Tuo tarina on monomyytti esitettynä symboliikan kielellä. Asia on selitetty tarkemmin alla olevalla videolla:

Sankarin matkan taustalla olevasta psykologisesta kasvutarinasta käytetään termiä individuaatioprosessi. Kuuluisin asiaa tutkinut psykologi on Carl Jung, joka jakoi individuaatioprosessin kolmeen osaan:

1. Varjon integrointi
2. Animan/Animuksen integrointi (kontraseksuaali puoli)
3. Itsen integrointi

Individuaatioprosessissa kaikki alkaa Varjon integroinnista. Jotta voi löytää oman aidon minuutensa (Itse, Self), on pakko ensin tutustua omaan Varjoon. Se on todella vaikea ja tuskallisen kivulias prosessi, johon hyvin harvalla riittää rohkeus. Se on kuin kohtaisi sen mytologioista tutun hirviön, jonka kanssa Sankarin on pakko taistella. Aiheen perehtymiseen suosittelen Carl Jungin kirjaa Symbolit - Piilotajunnan kieli.

Michael Tsarion on tiivistänyt Varjon integroinnin ydinajatuksen hienosti yhteen lauseeseen: "Shadow work is getting a fuck away from the crowd."

What the Shadow and Shadow Work actually is…

From Episode 121 of Here for the Truth with Michael Tsarion. @UnslavedPodcast pic.twitter.com/KwTaCDArh6

— Joel Rafidi (@joelrafidi) February 28, 2024

Tätä samaa individuoitumisen teemaa voi siis katsoa kolmesta eri näkökulmasta. Monomyyttinäkökulmaan tutustumiseen suosittelen Joseph Campbellin tuotantoa. Tarot-näkökulmaan suosittelen Michael Tsarionin tuotantoa (Unslaved-sivuston Path of the Fool -sarja). Psykologiseen näkökulmaan suosittelen Carl Jungin tuotantoa. Parhain ymmärrys asiasta syntyy tutustumalla näihin kaikkiin kolmeen näkökulmaan, jotka puhuvat samasta asiasta eri kielellä.

Suosittelen myös tutustumaan seuraaviin EES-kirjoituksiin:

• Helvetti
• Vapaus pelottaa
• Sadomasokistinen sosialismi
• HTFF: Michael Tsarion | Archetypes & the Origins of Consciousness