Vantaalla nähty kouluammuskelu on herättänyt ymmärrettävästi paljon keskustelua. Tuon esiin oman näkemykseni tässä Pahan juuret -sarjan ylimääräisessä lisäosassa. Aihe liittyy hyvin vahvasti tämän kirjoitussarjan teemoihin.
Näkemykseni asiaan ei ole erityisen suosittu. Moni tulee suhtautumaan siihen hyvin vihamielisesti. Mutta tuon sen siitäkin huolimatta esiin, vaikka tiedossa on jo nyt, että tämä tulee herättämään monessa voimakasta raivoa.
Ylen A-Talkissa oli viime viikon torstaina vieraana lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen. Suora lainaus:
"Olen todennut tässä tehtävässä moneen kertaan, että meidän täytyy ottaa lasten ja nuorten psyykkinen pahoinvointi vakavasti, elintapojen muutokset vakavasti, kiusaaminen ja väkivalta vakavasti ja myös lasten kuolemaan johtava väkivalta vakavasti. Mun täytyy nyt jotenkin... Tänään mietin, että kuinka monen lapsen täytyy kuolla vielä, niin kun tän mun lapsiasiavaltuutetun ensimmäisen ja toisen kauden aikana, ennen kuin tää viesti menee läpi, että näin ei voi jatkua."
 |
| Lähde: Yle |
Hienoa. Olen samaa mieltä. Lasten pahoinvointi pitää ottaa vakavasti. Näin ei voi jatkua. Mutta mitä Pekkarinen tarjoaa ratkaisuksi? Mitä tässä pitäisi tehdä? Ylen uutinen Pekkarisen vierailusta:
"Asiantuntijat mainitsevat älypuhelimien käytön rajoittamisen yhtenä keinona puuttua lasten ja nuorten pahoinvointiin.
Pekkarisen mukaan sekä lapset että aikuiset ovat nykyään liikaa kännykällä. Hän itse poistaisi kännykät kouluista ja pohtisi tarkemmin, minkä ikäisenä lapsen on hyvä saada älypuhelin.
Sekä Pekkarinen että Ekström muistuttavat että suomalaiset lapset saavat älypuhelimen hyvin varhain."
Älypuhelimet. Niinpä tietenkin.
Jälleen kerran lasten pahoinvoinnin syitä etsitään jostain muutalta kuin lasten huonosta kohtelusta. Nyt se on älypuhelimet. Ihan kuin älypuhelinten käytön lopettaminen poistaisi lasten pahoinvoinnin.
Lasten pahoinvointi johtuu siitä, että vanhemmat kohtelevat lapsiaan huonosti. Se on meillä kulttuurissa. Siitä on satojen vuosien perinteet. Sitä huonoa kohtelua siirretään sukupolvelta toiselle uudestaan ja uudestaan, mutta sitä ei haluta nähdä, koska vanhempien kritisointi on edelleen kulttuurinen tabu. Syitä etsitään aina jostain muualta kuin siitä, miten vanhemmat lapsiaan kohtelevat.
Oletetaan, että uutisissa kerrottu kouluampumisen motiivi on totta. Siis että ampuja oli koulukiusattu, ja kuoliaaksi ammuttu poika oli hänen kiusaaja. Poliisi ei ole todistusaineiston puutteen takia pystynyt vahvistamaan, että murhattu lapsi oli ampujan kiusaaja, mutta jokainen ymmärtää, että tämä on julkisuuteen annettujen tietojen perusteella enemmän kuin todennäköistä. Poika kuoli vammoihinsa välittömästi, joten hän on todennäköisesti saanut tähdätyn osuman läheltä. Toisin sanoen hän oli hyvin suurella todennäköisyydellä yksi ampujan ensisijaisista kohteista - eli yksi hänen kiusaajistaan.
Jos lasta rakastetaan ja kohdellaan hyvin, hänestä ei tule koulukiusaajaa. Koulukiusaajat ovat aina huonosti kohdeltuja lapsia. Aina. Jos tässä tilanteessa sanoo ääneen, että tämän hiljattain nähdyn tragedian suurimmat syylliset ovat kiusaamiseen osallistuneiden lasten vanhemmat, joihin murhatun pojan vanhemmat hyvin suurella todennäköisyydellä kuuluvat, kaikki kauhistuvat.
"EIHÄN NOIN SAA SANOA!"
Miksei? Jos se on totta?
"Mutta heidän lapsensa on juuri kuollut! He ovat uhreja!"
Kyllä, heidän lapsi on kuollut, ja se on hirveä tragedia. Mutta eivät nämä vanhemmat ole uhreja. He kylvivät tämän tragedian siemenet itse. Se, että juuri nyt he kokevat järkyttävää tuskaa, ei poista tuota tosiasiaa. Karu totuus on, että jos he olisivat kohdelleet lastaan hyvin, heidän lapsesta ei olisi tullut koulukiusaajaa, ja hän olisi edelleen elossa.
Lapsi ei ole luonnostaan paha. Pahuus istutetaan lapseen sillä, että häntä kohdellaan kotona huonosti. Se on aina vanhempien (tai vanhemman roolissa olevien kasvattajien) aikaansaannosta. Kun lapsesta tulee koulukiusaaja, se on oire siitä mitä lapselle on kotona tehty. Siitä vastuun kantavat aina vanhemmat.
Se, että ammutulla oli älypuhelin, ei tehnyt hänestä koulukiusaajaa. Vastaavasti se, että ampujalla oli älypuhelin, ei tehnyt hänestä murhaajaa. Hänestä tuli murhaaja sen takia, että hän ei enää kestänyt kokemaansa kiusaamista. Mehän emme voi tietää millaisessa helvetissä tämä kiusattu lapsi eli, mutta voimme olettaa, että hyvin suurella todennäköisyydellä se helvetti on ollut sietämätöntä. Äärimmäinen tuska johtaa äärimmäisiin tekoihin.
Koulukiusaamisen uhriksi joutuminen ei tietenkään oikeuta murhaan. Jokainen ymmärtää tämän. Mutta kuinka moni ymmärtää, että tässä tragediassa sekä kiusaaja että kiusattu olivat molemmat uhreja? Eivät toistensa uhreja, vaan kulttuurissamme syvällä olevan lasten huonon kohtelun uhreja. Huonon vanhemmuuden uhreja. Epäilemättä ampujakin on joutunut kokemaan vanhempiensa huonoa kohtelua. Sen voi päätellä helposti lapsen tekemästä harkitusta valinnasta. Hyvin kohdelluista lapsista ei tule murhaajia - ei edes silloin kun he joutuvat kokemaan helvetillistä koulukiusaamista.
Näitä tragedioita ei tapahtuisi, jos lapsia kohdeltaisiin hyvin. Ei olisi koulukiusaajia eikä heitä murhaavia kouluampujia. Mutta kun tätä totuutta ei halua nähdä, syitä näihin tragedioihin etsitään aina josta muualta kuin huonosta vanhemmuudesta ja kulttuurista, jossa lasten huono kohtelu on maan tapa. Se, että meidän lapsiasiavaltuutettu nostaa tässä yhteydessä esiin älypuhelimet mutta ei lasten kotona kokemaa huonoa kohtelua, kertoo kulttuuristamme todella paljon. Vanhempia ei saa kritisoida. Tai kuten Michael Tsarion sanoisi: yliminä-paholainen estää vanhempien kritisoinnin.
Tällä hetkellä media täyttyy jutuista, joissa pohditaan miten koulukiusaamista voitaisiin kitkeä. Vastaus tähän kysymykseen on hyvin yksinkertainen: lopetetaan kotona harjoitettu lasten huono kohtelu, joka luo koulukiusaajia. Mutta sitähän ei kukaan ehdota. Sen sijaan ratkaisuksi ehdotetaan kaikkea muuta - kuten vaikka kouluvalmentajia. Kukaan ei halua nähdä, missä tämän pahuuden juuret ovat, ja siksi ongelma ei poistu.
 |
| Lähde: mtv |
Jos lasten pahoinvointiongelmalle halutaan tehdä jotain, pitäisikö aloittaa vaikka siitä, että mietittäisiin ratkaisuja lasten pahoinpitelyongelmaan? Tilastojen mukaan lähes puolet suomalaisista vanhemmista pahoinpitelee lapsiaan - siitäkin huolimatta että se on ollut laitonta jo 40 vuotta. Yleensä lapsella on kaksi vanhempaa, joten voidaan sanoa, että hyvin suurella todennäköisyydellä suurimmalla osalla suomalaislapsista on kotona yksi pahoinpitelevä vanhempi. Joillain onnettomilla kaksi.
On myös syytä ymmärtää, että näissä edellä mainituissa tilastoissa näkyy vain fyysinen väkivalta. Sen lisäksi lapset kärsivät vanhempien harjoittamasta psyykkisestä väkivallasta, joka on aivan yhtä vahingollista. Oletettavasti se on fyysistä väkivaltaa yleisempää, koska sen harjoittamiseen ei liity minkäänlaista juridista riskiä.
Meillä on sairas kulttuuri, jossa lapsia kohdellaan käsittämättömän huonosti sukupolvesta toiseen. Tämän seurauksena lapset voivat todella huonosti. Lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen kysyi A-Talkissa, että kuinka monen lapsen täytyy vielä kuolla, ennen kuin lasten pahoinvointi otetaan vakavasti? Niinpä. Kuinka monen lapsen on tosiaan vielä kuoltava, ennen kuin avaamme silmämme sille, mistä lasten ja nuorten pahoinvointi tosiasiallisesti johtuu?
Tuossa A-Talkin jaksossa oli neljä asiantuntijaa keskustelemassa lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Yksikään ei nostanut esiin huonoa vanhemmuutta. Yksikään.
Sarjan aiemmat osat:
Vastaan nyt silläkin uhalla, että minut leimataan tosiasioiden kiistäjäksi ja vanhempieni puolustajaksi joka ei vaan osaa vihata ja syyllistää vanhempiaan kaikesta siitä paskasta jota on elämäni varrella päälleni satanut.
VastaaPoistaSinänsä kirjoitus on täyttä asiaa ja SUURIN syy ihmisten pahoinvointiin johtuu lapsen ja huoltajien epäterveestä suhteesta.
Kirjotan vain omasta elämästäni ja niistä syistä jotka johtivat ehkä elämäni synkimpään jaksoon. Kotona ei käytetty väkivaltaa ketään kohtaan ei fyysistä eikä henkistä, minua ei koskaan alistettu tai koitettu pakottaa mihinkään muottiin, kaikki erimielisyydet ratkaistiin puhumalla selväksi, mitään asioita ei haudattu. Vanhemmiltani sain itsetunnon ja sanavalmiuden ja kyvyn tuntea empatiaa.
Ulkona tilanne olikin sitten vallan toinen, kasvoin Helsingin toisessa satelliitissa tuoreessa alemman sosioekonomisen luokan lähiössä, täynnä junan tuomia. Lasten kurittaminen oli arkipäivää suurimmassa osassa ystävieni perheitä, väkivalta oli ensisijainen ratkaisu ongelmiin, niin perheissä kuin myös ulkona. Naskaliaika meni kivuttomasti (vaikka avain tuli kaulaan liian aikaisin), mutta kymmenen korvilla kävi selväksi ettei sanavalmiudella tai empatiakyvyllä ole sijaa siinä ympäristössä jossa kasvoin. Jouduin silmätikuksi ja systemaattisen kiusaamisen kohteeksi, puhuin asiasta koulussa ja kotona mikä ainoastaan pahensi asioita, kiusaajien vanhemmat olivat vähintään sosiopaatteja eivätkä heidän lapsensa kauaksi puusta pudonneet. Kiusaaminen loppui kuin seinään kun vihdoin käytin väkivaltaa, olisin käyttänyt asetta jos sellainen olisi ollut saatavilla. Itsetunto oli kuitenkin saanut sen verran osumaa etten kyennyt jatkamaan entiseen malliin, PELKO teki minusta kiusaajan, pelko siitä että joudun uhriksi jälleen oli se tärkein syy miksi rakensin itselleni valheellisen "koviksen" identiteetin, hautasin sen maailmaa avoimin silmin katselevan,empaattisen ja sanavalmiin pikkupojan jonnekin syvälle. Vanhempani havaitsivat tämän ja koittivat auttaa, mutta siinä vaiheessa olin jo avun ulottumattomissa. Koko teini ikä meni sumussa lähes alkoholistina, vasta ajokortti ja loputtomat yöt yksin auton ratissa omien ajatusten kanssa alkoivat purkaa kuorta, uusi ystäväpiiri ihmisistä jotka kykenivät ratkaisemaan asioita ilman väkivaltaa auttoi myös valtavasti.
Nelisenkymmentä vuotta näitä asioita pohtineena olen omalta osaltani tullut siihen tulokseen, että olisivat vanhempani voineet tehdä tietyt asiat eri tavalla, mutta suurimmat mallit käytökseeni imin kumminkin jostain muualta kuin kotoa. Aika ja ympäristö jossa vartuin oli PAHA, ahdasmielinen ja väkivaltainen, enkä tiedä onko se tänäpäivänä yhtään sen parempi huolimatta kaikesta "suvaitsevuudesta"joka nyt vallitsee.
Rakastava ja oikeudenmukainen lapsuus antaa kyllä paremman suojan ulkomaailmaa vastaan, mutta ei sekään takaa sataprosenttista onnistumista. Toisaalta ihmisistä se ulkopuolikin muodostuu joten jos kaikki kokisivat onnellisen lapsuuden myös ulkopuolinen maailma olisi terveempi.
Kiitos. Hyvä että kirjoitit tuon. Siinä on paljon sellaista tuskaa, johon moni varmasti samaistuu. Kirjoitat koskettavasti siitä miten pienen pojan oli pakko kovettua kovassa maailmassa. Tuon lukeminen tuntui hyvällä tavalla pahalta.
PoistaItse olen sitä mieltä, että se oli hyvä asia, että teit kiusaamisesta lopun väkivallalla. Olettaen siis, että et mennyt siinä liian pitkälle, kuten tämä Vantaan ampuja meni. Se, että sinut pistettiin tilanteeseen, jossa ainoa ulospääsykeino kiusaamisesta oli väkivaltainen puolien pitäminen, ei ollut sinun syy. Sinä pidit puolesi, ja minun mielestä sinulla oli siihen moraalinen oikeus. Se oli itsepuolustusta. Kiusaaminen on aina väkivaltaa, oli se sitten fyysistä tai henkistä. Jos sinä vedät kiusaajaasi turpaan, ja teet sillä siitä väkivallasta lopun, siinä ei minun mielestä ole moraalisesti mitään väärää. Varsinkin kun tässä tapauksessa sinä yritit ensin väkivallattomia keinoja, ja se vain pahensi tilannetta. Ihmisellä on moraalinen oikeus puolustautua väkivallalla, silloin kun joutuu väkivallan kohteeksi - sanokoon kukkahattutädit asiasta mitä tahansa. Yhteiskuntahan sen turpaanvedon tietenkin tuomitsee, mutta mitä sitten? Yhteiskunta muodostuu suurimmaksi osaksi moraalittomista ihmisistä. Se nähtiin korona-aikana erittäin hyvin.
Jos se oman väkivaltaisen puolen esiin kaivaminen johti siihen, että muutuit itse kiusaajaksi, se oli tietenkin väärin. Mutta samalla se on myös hyvin ymmärrettävää. Jos noin nuori ihminen joutuu selviytyäkseen kaivamaan sisäisen hirviönsä esiin, ei voi olettaa, hän kykenisi sitä hirviötä hallitsemaan. Se hallitseminen on mahdollista vasta myöhemmällä iällä, mikä kertomuksesi perusteella sitten tapahtuikin.
https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2022/12/hirvio-sisallasi-jordan-peterson.html
Jos sinä tunnet kaikesta tuosta syyllisyyttä, minun mielestä se on turhaa. Mitä sinä olisit voinut tehdä toisin? Alistua kynnysmatoksi? Sekö olisi ollut parempi vaihtoehto? Minun mielestä ei. Sinut laitettiin mahdottomiin olosuhteisiin, ja selviydyit niissä parhaasi mukaan. Sinun oli pakko muuttua hirviöksi - se vain tapahtui aivan liian nuorella iällä. Mutta se ei ollut sinun syy.
Pakko kuitenkin kyseenalaistaa tuosta sinun kommentista yksi kohta. Sanot, että sinua kohtaan ei käytetty kotona vanhempien toimesta fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Oletko ihan varma? Suomen laki on nimittäin kanssasi eri mieltä.
Kerroit aiemmin, että sinulle laitettiin 4-vuotiaana avain kaulaan, ja jouduit olemaan säännöllisesti yksin ulkona klo 12:n ja 18:n välisen ajan. Se on heitteillejättö. Se on lain mukaan väkivaltaa, eli "henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos":
"Heitteillepano on Suomen rikoslain 21 luvun 14 §:n tarkoittama henkeen tai terveyteen kohdistuva rikos. Joka saattaa toisen avuttomaan tilaan tai jättää sellaiseen tilaan henkilön, josta hän on velvollinen huolehtimaan, ja siten aiheuttaa vaaraa tämän hengelle tai terveydelle, on tuomittava heitteillepanosta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. "
https://laki24.fi/henkinen-ja-fyysinen-pahoinpitely/
Tiukassa on yliminän ote, kun et vieläkään pysty näkemään, miten törkeän rikollisella tavalla sinun vanhemmat sinua kohtelivat.
https://kanto.media/2024/04/01/suomennettua-paholaisen-johdolla/
Se, että sinut laitettiin päiväkodista kotiin klo 12 tarkoitti sitä, että toinen vanhemmista oli kotona. (Ne joiden molemmat vanhemmat oli töissä, olivat päiväkodissa täyden päivän.) Jos toinen vanhemmista oli kotona, miksei hän pitänyt sinusta huolta? Minä veikkaan syyksi päihteitä. Se on nimenomaan päihdeongelmaisissa perheissä tyypillistä, että lapsi jätetään yksin oman onnensa nojaan. Osuuko veikkaukseni oikeaan?
Olin kyllä alkuun kokopäivähoidossa, mutta en nukkunut päiväunia (pakollinen), joten pistivät puoliltapäivin ulos, eihän minun pelkästään ulkona tarvinnut olla pääsinhän avaimella kotiin ja alakerran perhepäivähoitajalta sai halutessaan välipalaa ja hädän hetkellä hänen puoleensa pystyi kääntymään, iltapäivää ei voinut siellä viettää kokonaan koska lapsia oli täysi määrä. Myös perhepäivähoitajan suhtautuminen omiin ja hoitolapsiin oli erilaista ja mielestäni epäoikeudenmukaista, joten en siellä oikein viihtynyt. Olen myös ainoa lapsi, omatoiminen ja vilkkaalla mielikuvituksella varustettu joten yksinolo ei ole ikinä haitannut,ei tänäkään päivänä. Vuodet 4-10 olivat päättymättömän seikkailun ja ihmeiden aikaa, paska lensi tuulettimeen kolmannen luokan lopulla.
PoistaKummatkin vanhemmat työskentelivät julkisella sektorilla ja heidän palkkansa olivat liian isot jotta olisimme saaneet kunnallisen vuokra-asunnon, yksityisellä sektorilla ei ollut asuntoja riittävästi (muuttoliike maaseudulta kasvukeskuksiin), joten ainoa mahdollisuus oli aravarahoittenen omistus-asunto, joka ajoi perheen taloudelliseen ahdinkoon ja sitä kautta haaveet siitä että jompikumpi olisi voinut jäädä kotia pyörittämään piti haudata. Täytyy myöntää että olin kateellinen ystävilleni joiden äiti oli kotona, heidän isänsä tosin tienasivat huomattavasti enemmän kuin omani.
En kadu sitä että päästin hirviön irti, kadun sitä etten saanut sitä enään takaisin piiloon, annoin niin sanotusti pelolle vallan.
Toisaalta koko aikaisempi elämäni on muovannut minusta sen ihmisen joka nyt olen ja tulevaisuus luultavasti muuttaa minua vielä lisää, toivottavasti parempaan suuntaan.
Siis että sinun olisi pitänyt olla päiväkodissa, mutta he potkivat sinut sieltä pihalle? Ja sinun vanhemmat hyväksyivät tämän, ja ratkaisivat asian sillä, että laittoivat sinulle avaimen kaulaan? Kyllä se pärjää! Pääseehän se sillä avaimella sisälle. Ja onhan siinä naapurissa se perhepäivähoitaja, jos tulee joku hätä. Näinkö hyvät vanhemmat toimii?
PoistaSanot että se yksinolo ei sinua haitannut. Tuota minä en usko. Ei ole olemassakaan sellaista nelivuotiasta lasta, jota tuollainen toistuva pitkäksi aikaa yksin jättäminen ei haittaisi. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, miksi sanot noin. Minuakin jätettiin lapsena välillä pitkiksi ajoiksi yksin. Välillä olin jopa öitä yksin. Ei se silloin tuntunut siltä, että se haittaisi. Olinhan minä "reipas poika", joka "kyllä pärjää". Meni aika monta vuosikymmentä, ennen kuin tajusin, että se minun "ei se haitannut" -tarina oli vain oman valeminäni vanhempia miellyttävää paskapuhetta. Totta kai se haittasi.
Nyt ymmärrän tätä sinun kuviota vähän paremmin. Vanhempasi olivat siis alistuvia kynnysmattoja, jotka eivät suojelleet sinua. Heidän olisi pitänyt osata vaatia päiväkotia täyttämään velvollisuutensa sinun hoidosta, mutta he eivät sitä tehneet. Eihän nyt herranjumala lasta voi jättää heitteille, jos hän ei halua nukkua päiväunia! Vanhempasi olisivat voineet lyödä nyrkkiä pöytään ja tehdä päiväkodin toiminnasta vaikka rikosilmoituksen, mutta he eivät sitä tehneet. Sen sijaan he vain alistuivat tilanteeseen, ja antoivat sinun kärsiä. Jumalauta että pistää vihaksi tuollainen selkärangaton munattomuus!
Tässä tulee hyvin ilmi perisuomalainen ongelma. Meillä on kristillisen aivopesun seurauksena pidetty jo satoja vuosia alistumista hyveenä. Raamattu opettaa, että pahuudelle ei pidä tehdä vastarintaa, ja aina vaan pitää kääntää toinen poski. Kristillisen moraalin mukaan alistuva ihminen on hyvä ja moraalinen. Ja tämän asenteen on omaksunut suurin osa suomalaisista - myös uskonnottomat. Koko kansa on aivopesty uskomaan, että alistuminen on hyvyyttä, ja alistuvat ihmiset ovat hyviä.
Mutta se ei ole totta. Alistuminen on yksi pahuuden muoto. Tämä sinun tarina näyttää todella hyvin miksi. Tässä tarinassa alistuminen johti siihen, että viaton lapsi joutui kärsimään. Se on pahuutta. Voisi käyttää myös termiä "passiivista pahuutta".
Nyt ymmärrän paremmin, miksi sinun on vaikea tuomita vanhempiasi. He olivat kilttejä ja mukavia, eikö niin? Sydämellisiä? Herttaisia? Eivät koskaan tehneet kenellekään mitään pahaa? Eivät riidelleet tai edes korottaneet ääntään? Halusivat aina kaikille hyvää? Halusivat miellyttää kaikkia? Siitä on helppo tehdä johtopäätös, että he olivat hyviä ja rakastavia vanhempia. Mutta se ei ole totta. Hyvät ja rakastavat vanhemmat eivät hyväksy tilannetta, jossa päiväkoti jättää oman lapsen heitteille. Se ei ole merkki rakkaudesta, kun alistuminen on oman lapsen hyvinvointia tärkeämpää. Se on merkki raukkamaisen pelkuruuden aiheuttamasta pahuudesta.
Olen edelleen todella pahoillani, että jouduit tuon kaiken kokemaan.
Kaipa näistä kommenteista voi päätyä kyseiseenkin tulkintaan ja siihen on toki jokaisella oikeus.
PoistaIhmisluonto on paha syntymästä asti. Lapset ovat täydellisen itsekkäitä ja lapsen luonto on syntymästä lähtien paha. Jos lapselta kysyy miksi aurinko paistaa, saa vastaukseksi koska minä tarvitsen valoa.
VastaaPoistaJos lapsella on kymmenen lelua, on valmis repimään vaikka silmät päästä kun toinen, jolla ei ole yhtään, haluaisi leikkiä yhdellä.
Epäilen että blokin kirjoittajalla ei ole omia lapsia.
Se on lähes ihmeeseen verrattavissa oleva projekti kun näistä lähtökohdista kasvatetaan ihminen joka ottaa toiset huomioon ja luopuu itsekyydestään
Tämä Erkki on joku kiihkouskovainen hihhuli, joka käy täällä aina välillä huutelemassa kaikenlaista soopaa. Tässä kommentissa näkyy hyvin se, miten ihmisvihamieliseen maailmankuvaan kristinusko kannattajansa pahimmillaan aivopesee. Perisynti tekee ihmisistä pahoja jo syntymästä asti. Ihan vain sen takia, että ne pari tyyppiä menivät haukkaamaan siitä omenasta.
PoistaLoogista.
Tämä on muuten se sama tyyppi, joka tuli tänne puolustamaan viattomien lasten murhaamista. Vaikuttaa hyvin sairaalta yksilöltä.
https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2023/03/astro-teologia-osa-38-elisa-ja-lasten.html?showComment=1678740243219#c6964458895899558714
Tavallaan kyllä vähän huvittavaa tämä Erkin järjenjuoksu. Jeesushan opetti, että taivasten valtakunta on lasten kaltainen. Erkin logiikalla tämä tarkoittaa sitä, että taivas täynnä täydellisen itsekkäitä ihmisiä.
"Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan." Eli Jeesus oli sitä mieltä, että kaikkien piti kääntyä ja tulla pahoiksi ihmisiksi, jotta he pääsisivät taivasten valtakuntaan?
Loogista.
Seuraavaksi se varmaan sanoo: "No ei ollut Jeesuksellakaan lapsia!"
Poista