On hyvin tyypillistä, että kun lasta kohdellaan huonosti, hän joutuu tukahduttamaan omaa tunne-elämäänsä. Todella monet vanhemmat kieltävät lapsiltaan aitojen tunteiden ilmaisun, tai suhtautuvat vihamielisesti lapsensa kielteisten tunteiden ilmaisuun. Monet vanhemmat haluavat lastensa olevan kilttejä ja helppoja lapsia, jotka eivät koskaan itke, kiukuttele, turhaudu, suutu tai tee mitään sellaista, minkä taustalla on vanhemman kannalta ei-toivottu tunne. Tällä tavalla kohdeltu lapsi on pakotettu tukahduttamaan omia tunteitaan jo pienestä pitäen, koska vanhempien miellyttäminen on lapsen näkökulmasta välttämätöntä.
On olemassa monia eri tapoja, jotka pakottavat lapsen tukahduttamaan omat tunteensa. Esimerkiksi väkivalta, alistaminen, tarpeiden laiminlyöminen ja kaikki muu lasta traumatisoiva kohtelu johtaa ennen pitkää siihen, että lapsi sulkee omat aidot tunteensa pois. Kun tällainen lapsi kasvaa aikuiseksi, hän kärsii traumapohjaisten psyykkisten ongelmien lisäksi myös fyysisistä oireista. Mieli ja keho ovat saman kolikon kaksi eri puolta, ja traumatisoituminen vaikuttaa aina koko kolikkoon – eli koko psykosomaattiseen (tai psykofyysiseen) järjestelmään.
Lapsuuden psyykkiset traumat ja tunteiden tukahduttaminen näkyy lähes aina tavalla tai toisella kehossa. Asiaa syvällisesti tutkinut psykologi Wilhelm Reich (jonka oppilas Alexander Lowen oli) teki tästä ilmiöstä havainnon, jota hän kutsui kehopanssariksi. Tällä hän tarkoitti sitä, että tunteitaan tukahduttavalla traumatisoituneella ihmisellä on hyvin usein sellainen keho, joka on niin sanotusti “panssaroitunut”. Reich tajusi, että traumatisoituminen voidaan päätellä ihmisen kehosta paljon paremmin kuin hänen kertomuksista terapeutin sohvalla. Jokainen traumatisoitunut ihminen kantaa sisällään tukahdutettua kipua, mitä vastaan psykosomaattinen järjestelmä luo hyvin usein suojaavan kehopanssarin. Keho ei valehtele.
Yksi hyvin tyypillinen kehopanssarin ilmenemismuoto on jäykkä keho. Kun ihminen traumatisoituu, hän joutuu tukahduttamaan traumatunnetta, mikä aiheuttaa kehollista jännittyneisyyttä. Se muuttaa kehollisen olemuksen ikään kuin haarniskamaisen jäykäksi. Usein tällainen ihminen on niin tottunut jatkuvaan pieneen jännittyneisyyteen, että hän ei ole tästä ollenkaan tietoinen. Jos jatkuva kehollinen jännittäminen on “normaali olotila”, sen olemassaoloa on vaikea havaita. Kun tämä jännittäminen jatkuu vuosikausia, keho “panssaroituu” ja muuttuu vähitellen hyvin jäykäksi. Tästä voidaan päätellä, että jokainen rautakankijäykkä ihminen on jonkinasteisesti traumatisoitunut ja kärsii tunteiden tukahduttamisesta. Keho ei valehtele.
Toinen yleinen kehopanssarin ilmenemismuoto on kehon muuttuminen “tankkimaisen” raskaaksi. Tämä näkyy niin, että kehoon kerääntyy runsaasti joko rasvakudosta tai lihasmassaa, mikä muuttaa kehon hyvin kookkaaksi. Tällainen ihminen on ikään kuin suojassa paksun kudosmassan alla, ja kokee alitajuisesti tarvitsevansa tuota suojaavaa kerrosta, jotta ei joutuisi tuntemaan traumatisoitumisen aiheuttamaa kipua. Tämä on se syy, miksi monien ylipainosta kärsivien ihmisten on niin vaikea pudottaa painoaan. Taustalla oleva traumatisoituminen luo tarpeen paksulle rasvakudokselle, ja siitä luopuminen on monelle liian vaikeaa. Ihminen ei useinkaan edes tajua sitä itse, että hän tarvitsee sitä kehossaan olevaa suojakerrosta psyykkisen vammautumisen takia.
Sama pätee myös moniin kehonrakentajiin, jotka ovat luoneet suojaavan kerroksen lihaksista. Heillä on alitajuinen pakko ylläpitää tuon suojakerroksen olemassaoloa, mikä saa heidät treenaamaan epäinhimillisiä määriä. Usein käy myös niin, että kun kehonrakentaja lopettaa treenaamisen, vähenevä lihasmassa korvautuu vähitellen rasvakudoksella tai nesteellä. Joku suoja on pakko olla.
Kehopanssari-ilmiöön liittyy myös helposti ulkonäöstä tunnistettava ominaisuus: kasaan mennyt ryhti. Jokainen kumarassa oleva ihminen on traumatisoitunut ja joutuu sisällään kantamansa kivun takia suojaamaan omaa sydänalaansa kääntämällä olkapäitä eteen. Keho mukautuu siihen todellisuuteen, jossa ihmisen sisäinen maailma on.
Nykyaikaisen psykoterapian yksi suurimmista puutteista on keskittyä vain ihmisen mieleen ja jättää kehollinen puoli huomioimatta kokonaan. Tämä on valtavan suuri puute ja yksi syy sille, miksi psykoterapeutit eivät pysty parantamaan traumatisoitumisesta kärsiviä asiakkaitaan. Ihminen ei voi parantua, vaikka kuluttaisi terapeutin sohvaa vuosikausia, jos terapia ei ota kehoa millään tavalla huomioon.
On hyvä ymmärtää, että kehopanssari on suoja. Sen rakentuminen alkaa jo lapsuudessa. Se suojaa tuntemasta sitä psyykkistä kipua, jonka traumatisoituminen aiheuttaa. Lapsuusaikana se on erittäin hyödyllinen, koska lapsen aivot eivät yleensä pysty käsittelemään voimakasta traumatunnetta. Mutta kun lapsi kasvaa aikuiseksi, kehopanssari muuttuu haitalliseksi. Se vaikeuttaa psyykkisistä traumoista paranemista, koska se heikentää tunteiden tuntemista.
Traumoista toipuminen vaatii sen, että ihminen pääsee käsiksi omiin tukahdutettuihin tuskallisiin traumatunteisiinsa, jotka ovat jääneet jumiin psykosomaattiseen järjestelmään. Tämä tarkoittaa sitä, että tunteiden tukahduttamista ylläpitäviä mekanismeja on purettava. Koska kehopanssari vähentää tuntemista, oman kehopanssarin työstäminen (painon pudotus, venyttely, hieronta ja niin edelleen) on toipumisen kannalta välttämätöntä. Se ei yksin riitä, mutta se on olennainen osa traumoista toipumisen prosessia.
Traumoista toipumisesta enemmän seuraavassa osassa, joka esittelee Arthur Janovin (toinen Reichin oppilas) näkemyksen siitä, miten psyykkisistä traumoista parannutaan.
Seuraava osa: Psyykkisistä traumoista voi parantua
Sarjan aiemmat osat:
- Esipuhe
- Ego ei ole vihollisesi
- Valeminän vangit
- Anteeksianto ja vihan tukahduttaminen
- Vanhemmat ja kiitollisuudenvelka
- Huonon kohtelun ylisukupolvinen ketju
- Väkivalta traumatisoi lapsen
- Lapset eivät ole vanhempiensa vanhempia
- Totuus katkaisee pahuuden kierteen
- Riippuvuus ei ole rakkautta
- "Älä suututa isää!"
- Yliminä ja omatunto
- Hylkäämisellä pelottelu luo miellyttäjän
- Läheisriippuvuuden juurisyy
- Miellyttäjät ja narsistit
- Paholainen
- Narsisti pelkää nöyryytystä
- Miellyttäjän tarina #1
- Miellyttäjän tarina #2
- Arno Gruen ja pahuuden anatomia
- Psykiatria ei paranna ketään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti