Eliitin Esoteeriset Symbolit: Pahan juuret - osa 20.1: Korrektisti epäaito

Elämme valitettavasti maailmassa, jossa lapsuuden huonon kohtelun synnyttämä valeminä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Suurin osa ihmisistä on joutunut narsistisen vammautumisen takia luopumaan aidosta minuudestaan sopeutuakseen vanhempien ja muiden ympärillä olevien ihmisten vaatimuksiin. Yksi merkki tästä on korrektin käyttäytymisen kulttuuri, joka näyttäytyy usein myös poliittisena korrektiutena. Se, että meillä on valtava määrä korrektia esittäviä ihmisiä, kertoo paljon siitä, miten laajasta valeminäongelmasta yhteiskuntamme kärsii. Arno Gruenin kirja The Insanity of Normality tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman korrektisti käyttäytyvän ihmisen mielenmaisemaan.

Kun ihminen joutuu luopumaan aidosta minuudestaan ja luomaan sen tilalle valeminän, hänestä tulee näyttelijä. Koko hänen elämästään tulee yhtä suurta epäaitoa näytelmää, jota hän esittää sekä ympärillään oleville ihmisille että päänsisäisille vanhemmilleen, eli freudilaisittain yliminälleen (superego). Erikoisinta tässä näyttelemisessä on se, että se koskee myös tunteita.

On hyvin tyypillistä, että narsistisesti vammautuneella ihmisellä on suuria vaikeuksia kokea omia aitoja tunteitaan. Hän ilmaisee kyllä tunteita, mutta ne eivät aina ole aitoja tunteita. Hyvin usein kyse on tunteiden näyttelemisestä, jolla pyritään ylläpitämään keinotekoista minuuden kulissia. Pahimmillaan tämä voi mennä niin pitkälle, että ihminen ei tunne mitään aitoja tunteitaan, ja kaikki tunteiden ilmaisu on vain epäaitoa näyttelemistä.

Gruenin mukaan tunteiden näyttelemisen taustalla on tarve näyttäytyä muiden silmissä korrektina. Siis saada muilta hyväksyntää tuntemalla "oikein". Jos narsistisesti vammautunut kuulee esimerkiksi kaverinsa äidin kuolemasta, hän reagoi siihen "niin kuin pitää" ja näyttelee tilanteeseen sopivaa tunnereaktiota. "Voi ei! Ihan kamalaa!" Tunne ei ole tietenkään aito, mutta se on korrekti - siis "sopiva" ja "asianmukainen". Tai jos narsistisesti vammautunut keskustelee muiden kanssa uutisissa olleesta tragediasta, hän saattaa näytellä järkyttynyttä: "Siis aivan järkyttävää! Ihan kamalaa!" Todellisuudessa hän ei oikeasti tunne mitään, hän vain näyttelee tuntevaa, jotta saisi ylläpidettyä korrektin ihmisen roolihahmoaan. Näin toimiessaan hän voi olla tyytyväinen siihen, että hän on korrekti ja hyvä ihminen. Siitäkin huolimatta, että koko juttu on pelkkää teatteria.

Kulttuuri, jossa ihmiset näyttelevät korrektia, ei ole terve. Tunteiden näyttelemisessä ei ole mitään tervettä. Vähän aikaa sitten nousi iso kohu siitä, kun kansanedustaja ja entinen ministeri Krista Kiuru sai helsinkiläisellä kadulla nyrkistä. Ihan vain sen takia, että sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Sinänsä tapauksessa ei ollut mitään ihmeellistä, koska jokainen Helsingissä liikkuva tietää, että tällaiset satunnaiset väkivallanteot ovat osa helsinkiläisten elämää. Aina välillä joku saa turpaansa. Mutta kun tällä kertaa sattuman oikusta kohteena olikin tunnettu poliitikko, näimme sen seurauksena irvokkaan näytelmän. Kaikki korrektia ihmistä näyttelevät kiirehtivät julistamaan sosiaalisessa mediassa, miten järkyttyneitä he tapauksesta olivat, ja miten poliittinen väkivalta on tuomittavaa. Vaikka kyseessä ei tietenkään ollut millään tavalla poliittisesti motivoitunut pahoinpitely.

https://x.com/AnttiLindtman/status/1867640413689196560

Todellisuudessa näiden "järkyttyneiden" ihmisten joukossa ei ollut yhtään ainutta aidosti järkyttynyttä ihmistä. Kaikki se kauhistelu ja hyvesignalointi oli vain narsististen korrektia esittävien ihmisten tekopyhää näyttelemistä. Ei aitoa järkytystä tuntevat ihmiset mene sosiaaliseen mediaan julistamaan omaa järkyttyneisyyttään. Kuvitellaan vaikka auto-onnettomuuteen joutunut nainen, jonka lapsi on juuri kuollut. Meneekö tällainen ihminen ensimmäiseksi julistamaan Facebookiin omaa järkyttyneisyyttään: "Lapseni kuoli juuri auto-onnettomuudessa! Olen järkyttynyt tästä tragediasta!"

Kun korrektin ihmisen näyttelemisestä tulee yhteiskunnallinen normi, se luo epäterveen kasvualustan poliittiselle korrektiudelle. Olemme viime vuosina nähneet kaikenlaisia täysin pähkähulluja poliittisen korrektiuden ilmenemismuotoja, joissa ei ole enää mitään tolkkua. Kaikki tämä hulluus johtuu vain siitä, että meillä on niin paljon aidoista tunteistaan erkaantuneita narsistisesti vammautuneita ihmisiä, joilla on valtava tarve hakea muiden hyväksyntää näyttelemällä korrektia. Eihän kukaan nyt oikeasti loukkaannu siitä, että jäätelöpuikon nimi on Eskimo, tai jos suklaapatukan kyljessä lukee Geisha.

Hyvä esimerkki tästä naurettavuudesta nähtiin muutama vuosi sitten Ylen Sannikka-ohjelmassa, kun Esko Valtaoja ja toimittaja Renaz Ebrahimi keskustelivat cancel-kulttuurista. Valtaoja nosti esiin sen tosiasian, että "kiellettyjen sanojen" kyttäämisessä ei ole mitään järkeä, vaan pitäisi keskittyä enemmänkin siihen mitä sanoilla oikeasti tarkoitetaan: "Esimerkiksi nyt tämä pahamaineinen n-sana. Se on aivan eri juttu, jos sitä käyttää tuolla joku kansanedustaja, joka puhuu, anteeksi vain, hyppivistä neekeriukoista, kansanedustajiahan saa aina siteerata, kuin jos Peppi Pitkätossulla onkin neekerikuningasisä. Pitää katsoa mitä tarkoitetaan, eikä pelkästään sitä sanaa itseään."

Ebrahimi reagoi tähän täysin asialliseen ja tolkulliseen kommenttiin juuri niin kuin tunteitaan näyttelevä ja korrektia esittävä tyypillisesti tekee - sopivasti vielä vähän uhriutuen: "Tää on ensinnäkin ihan järkyttävää, että mä olen tällaisessa tilassa, missä valkoinen ihminen ruskean ihmisen vieressä kaksi kertaa käyttää tuota n-sanaa niin kuin ihan tahallaan. Tämä on musta ensinnäkin todella epämukava, epäsensitiivinen ja turvaton tila tällä hetkellä. On tosi ikävää, että mä olen tässä tilassa ja joudun tähän keskusteluun tällä tavalla."

Miten uskottavaa.

Asiasta nousi tietenkin isot otsikot. Yle osoitti korrektiuttaan tekemällä oman juttunsa niin, että siitä jätettiin kokonaan pois se, mitä Valtaoja oikeasti sanoi. Eihän sitä keskustelun aiheena ollutta kiellettyä sanaa 'neekeri' voi käyttää edes siteerauksessa. Sehän olisi epäkorrektia, ja vaikuttaisi rasistiselta. Sen sijaan asia kierrettiin näin: "Keskustelu sanojen ja tekojen merkityksestä syrjinnän vastaisessa taistelussa tulehdutti tilanteen täysin. Ebrahimi järkyttyi Esko Valtaojan käytettyä n-sanaa havainnollistaessaan esimerkkiään sanojen kontekstin merkityksestä."

Näin saatiin Valtaoja leimattua rasistiksi. Tässä näemme hyvän esimerkin siitä, miten moraalittomia korrektit ihmiset voivat olla. Maalaisjärkeä ja totuutta puolustava Valtaoja uhrattiin täysin häikäilemättömästi korrektiuden epäpyhälle alttarille - ja vielä verovaroin kustannetun valtiollisen median toimesta.

Jos haluaa tietää ketkä kaikki omassa elämässä vaikuttavat ihmiset ovat narsistisesti vammautuneita, yksi hyvä tapa on alkaa kiinnittää huomiota ihmisten korrektiin käytökseen ja tunteiden näyttelemiseen. Jos ihminen säännönmukaisesti esittää korrektia kuin näyttelisi jotain roolia, kyseessä on hyvin todennäköisesti aidosta minuudestaan luopunut ihminen, jolla on valeminä. Sama juttu, jos ihmisen tunnereaktiot vaikuttavat epäaidoilta. Tällaisten ihmisten tunnistaminen on siksi tärkeää, että he ovat Arno Guenin sanoin "pahuuden lähde" - ja ihan perustellusti. Heillä harvemmin on erityisen positiivinen vaikutus ympärillään oleviin ihmisiin.

Seuraava osa: Psykiatria ei paranna ketään

Sarjan aiemmin julkaistut osat:

Extrat:

Eliitin Esoteeriset Symbolit

Sivut

maanantai 6. tammikuuta 2025

Pahan juuret - osa 20.1: Korrektisti epäaito

2 kommenttia:

EES