Esoteerisen symboliikan tutkimisessa on syytä pitää mielessä, että symboliikka on aina monikerroksista. Yksittäisellä symbolilla, kuva-aiheella tai teemalla on hyvin harvoin vain yksi merkitys.
Symboliikkaa tutkivan on hyvä osata esittää itselleen eri tilanteissa kysymys: "Onko tällä symbolilla jota nyt katson jokin merkitys vapaamuurareille tai jollekin muulle "Eliitin" esoteeriselle veljeskunnalle?"
Hyvä esimerkki tämän kysymyksen arvosta ilmenee katsottaessa meille kaikille erittäin tuttua symbolia:
Applen logossa on omena, josta on haukattu. Kaikki tietävät Raamatun tarinan Aatamista, Eevasta ja omenan syömisestä. Tämä on symboliikan eksoteerinen taso - "julkisivu" - jonka tarkoitus on tarjota kulissi piilottamaan symboliikan esoteerinen taso.
Mutta mitä tapahtuu, jos aletaan penkoa symboliikan esoteerisia tasoja esittämällä aiemmin mainittu kysymys? "Onko tällä symbolilla jota nyt katson jokin merkitys vapaamuurareille tai jollekin muulle "Eliitin" esoteeriselle veljeskunnalle?"
Vastaus löytyy tutkimalla vapaamuurariuden historiaa.
Jos kysyt joltain vapaamuurarilta miten vapaamuurariveljeskunta aikanaan syntyi, saat erittäin suurella todennäköisyydellä vastaukseksi tarinan keskiaikaisista muurarikilloista. Tämä tarina on samaan aikaan tosi ja valhe. Se on totta, mutta vain osa totuudesta. Kun tutustuu siihen osaan tarinaa, joka jätetään kertomatta, voi huomata tarinan vääristelevän totuutta melkoisen paljon.
On totta, että keskiajalla toimi muurarikiltoja, jotka ovat osittain alkuperä nykyiselle vapaamuurariudelle. Nämä varhaiset muurarikillat olivat niin sanottuja operatiivisia vapaamuurareja.
 |
| Operatiiviset vapaamuurarit |
Termillä operatiivinen vapaamuurari tarkoitetaan henkilöä, joka ihan konkreettisesti harjoittaa muurarin ammattia. Keskiajalla vapaamuurarius tarkoitti nimenomaan "raksatyöläisten ammattiliittoa". Onko nykypäivän vapaamuurareilla mitään tekemistä tämän kanssa? Kuinka moni nykypäivän vapaamuurari osaa muurata tiiliseinää?
Kun nykypäivän vapaamuurarit puhuvat keskiajan muurarikilloista, he puhuvat jostain aivan muusta vapaamuurariuden versiosta kuin mihin he itse kuuluvat. He eivät todellakaan ole operatiivisia vaapaamuurareita - he ovat spekulatiivisia vapaamuurareja.
"The theory that our fraternity had its origin in the building societies of the middle age is sufficiently disproved by our ritual itself, which has many features that are totally inconsistent with any such theory, and point to a far more remote era; although many things relating to operative masonry were no doubt then ingrafted on it." - Robert Hewitt Brown (Stellar Theology and Masonic Astronomy, 32. asteen vapaamuurari)
 |
| Spekulatiiviset vapaamuurarit |
Spekulatiivinen vapaamuurarius käyttää keskiajan muurarikiltojen symboliikkaa ja traditiota vertauskuvallisella tasolla. Siinä ei siis ole konkreettisesti kyse muuraamisesta tai mistään muustakaan raksamieshommasta. Kyse on enemmänkin esoteerisista allegorioista ja hyvä veli -verkostosta.
Nykypäivän vapaamuurarius on spekulatiivista - ei operatiivista. Joten miksi vapaamuurarit niin usein tarjoilevat omasta historiastaan tarinan operatiivisesta vapaamuurariudesta spekulatiivisen sijaan?
Spekulatiivisen vapaamuurariuden juuret ovat temppeliritareissa ja Aton-kultissa. Kun Vatikaanin ja temppeliritarien välille syntyi konflikti 1300-luvun alussa, sen lopputuloksena oli temppeliritariveljeskunnan virallinen lakkauttaminen. Tarinan mukaan temppeliritarit vangittiin kuuluisassa "perjantai 13. päivä" -operaatiossa, mutta todellisuudessa vangittujen temppeliritarien määrä oli hyvin pieni. Veljeskunta ei suinkaan lakannut olemasta, se vain jatkoi toimintaansa uusissa kulisseissa.
Lukuisat temppeliritarit (ja suurin osa heidän mittavasta varallisuudesta) löysivät uuden kodin Johanniittain ritarikunnasta, joka tunnetaan nykyään nimellä Maltan ritarit. Osa liittyi muihin ritarikuntiin. Osa Vatikaanin vainoja pakenevista temppeliritareista löysi turvapaikan Skotlannista Robert Brucen suojeluksesta. Nämä pakosalla olleet temppeliritarit löysivät kulissin omalle veljeskunnalleen operatiivisesta vapaamuurariudesta.
"Moreover, according to a masonic tradition, an alliance definitely took place between the Templars and the masonic guilds at this period. During the proceedings taken against the Order of the Temple in France it is said that Pierre d'Aumont and seven other Knights escaped to Scotland in the guise of working masons and landed in the Island of Mull. On St. John's Day, 1307, they held their first chapter. Robert Bruce then took them under his protection, and seven years later they fought under his standard at Bannockburn against Edward II, who had suppressed their Order in England." - Nesta H. Webster (Secret Societies And Subversive Movements)
Temppeliritarit siis soluttautuivat vapaamuurareihin luoden operatiivisen vapaamuurariuden rinnalle spekulatiivisen vapaamuurariuden, joka vähitellen kasvatti rooliaan vapaamuurariliikkeen sisällä. Lopputuloksen tiedämme kaikki. Nykyajan vapaamuurarius on vain ja ainoastaan spekulatiivista - operatiivisesta vapaamuurariudesta ei ole enää mitään jäljellä.
Vapaamuurariuden sisällä tapahtunut "vallankaappaus" (operatiivisesta spekulatiiviseen) sai sinettinsä 1700-luvun alussa, kun Lontoossa perustettiin spekulatiivisen vapaamuurariuden katto-organisaatio Grand Lodge of England. Mistä pääsemme vihdoin Applen omenalogoon. Paikka, jossa nykypäivän (spekulatiivinen) vapaamuurarius virallisesti syntyi, oli nimeltään Apple Tree Tavern.
"In 1717 for the first time Freemasonry was established on a settled basis and in the process underwent a fundamental change. So far it would seem to have retained an operative element, but in the transformation that now took place this was entirely eliminated, and the whole Order was transformed into a middle-and upper-class speculative body. This coup d'état, already suggested in 1703, took place in 1716, when four London lodges of Freemasons met together at the Apple Tree Tavern in Charles Street, Covent Garden, "and having put into the chair the oldest Master Mason (now the Master of a lodge), they constituted themselves a Grand Lodge, pro tempore, in due form."" - ibid
 |
| The Grand Lodge of England |
