Narrit taiteessa - osa 10: Tanssi yli hautojen

Suosittelen lukemaan ensin tämän kirjoitussarjan aiemmat osat, erityisesti kirjoitukset Kullervon kirous ja Ihmeellinen Joosef.

Mika Waltarin tarot-symboliikkaa sisältävien teosten esittelyvuorossa kirja nimeltä Tanssi yli hautojen.

Mika Waltari ja vapaamuurarien "leijonan tassu"

Waltarin Tanssi yli hautojen on jälleen kerran hyvä esimerkki Waltarin taitavasta kyvystä rakentaa tarina tarot-symboliikan ympärille.

Kirja kertoo Suomen sodasta, Porvoon valtiopäivistä ja keisari Aleksanterista. Miespäähenkilö, keisari Aleksanteri I, edustaa tarotin "päähenkilöä" Narria. Waltari korostaa läpi kirjan useaan otteeseen Aleksanterin taipumusta olla "suuri näyttelijä".

Vastustamaton voima pakottaa keisarin putoamaan polvilleen lattialla ja painamaan otsansa lähelle maata. Siihen hän jää, samaan jähmettyneeseen asentoon, eikä tiedä enää rukoileeko hän vai odottaako vain kirveen viiltävän terän putoavan valkoiseen niskaansa. Siitä huolimatta pieni pirullinen ääni kirkuu hänen sisimmässään: Näyttelijä, näyttelijä, näytteletkö jo omalle itsellesikin! (s. 214, 13. painos 2009)

Keisari on vaaleahiuksinen aurinkosankari.

Sillä ihme on tapahtunut. Samana hetkenä, jolloin airueet huutavat Aleksanterin Suomen suuriruhtinaaksi, välkähtää päivänvalo sokaisevana sisään suuresta kaari-ikkunasta saarnatuolin sivulla valaisten keisarin ja hänen valtaistuimensa. Katoksen kultaripsut säihkyvät, Venäjän uhkaava vaakunakotka peittyy varjoon, päivänsäteet loistavat keisarin vaaleissa hiuksissa ja rintatähden timantit iskevät sokaisevia kipinöitä. (s. 154)

Waltari toteaa tarotin ydinajatuksen mukaisesti, että elämä on narrinpeliä.

Jos he olisivat vaihtaneet pukuja, olisi jalopiirteinen, valkotukkainen talonpoika sopinut vapaaherraksi paremmin kuin tuo turpeakasvoinen, moukkamaisesti hohottava mies, joka lakkaamatta kohenteli kirjailtua kaulustaan. Elämä oli narrinpeliä, Porvoo oli mitätön pikkukaupunki, keisarin keksimä komedia oli ikävystyttävä. (s. 102)

Narri - vaaleahiuksinen aurinkosankari

Kirja vilisee erilaisia tarot-aiheisia kielikuvia. Esimerkkejä:

Silloin voi Suomen kuninkaankruunun kaapata valppaan miekan kärkeen. (s. 18)

Miekkojen ässä

"Se oli pisara, joka sai minun maljani läikähtämään yli reunan" (s. 20)

Maljojen ässä

Sen toiselle sivulle oli maalattu leijonantaljainen Herkules nuija kädessään ja toiselle puolelle lihavahko rouva Justitia, joka älyttömästi tuijotti kädessä pitelemäänsä vaakaan. (s. 71)

Oikeudenmukaisuus

Korttiin Tuomio viitataan useammassakin kohdassa.

Seuraavana aamuna, keskiviikkona maaliskuun yhdeksäntenäkolmatta 1809, heräsi Ulla raskaasta unestaan ulaanintorvien toitotukseen (s. 144)

Antti ei tosiaan koskaan ole voinut aavistaa, että naiset saattavat olla valkoisiksi kalkittuja hautoja, ulkoapäin viattomiksi maalattuja, mutta sisältä täynnä kuolleitten luita. (s. 224)

Hänelle, taikauskoiselle uskonnottomalle, myrsky ja ukkonen jyrisevät tuomiopäivän, koston päivän tuloa. (s. 261)

Tuomio

Kortti Kuolema:

Aamu valkenee, lumisade lakkaa, taivas kirkastuu. Märkinä, sameanpunaisina kohoavat tien varrella Suomen kylien matalat talot hangenvalkeitten maisemien keskellä. Reki kiitää, kulkuset helkkyvät, hevoset huohottavat, kaviot kumahtelevat rajusti tiehen, mutta kuitenkin Aleksanteri mielessään on keskellä kuolonhiljaisuuta. Myös sinun on kuoltava, kuiskuttaa ja kirkuu näkymätön ääni hänen sisimmässään ja tuskanhiki kohoaa hänen kauniiseen, valkoiseen otsaansa. (s. 181)

Kuolema

Eräässä kohtauksessa esitetään erikoinen kysymys liittyen maamarsalkan sauvaan:

"Eikö ole outoa, että inhimillisen arvovallan ja aseman merkkinä aina ja kaikkialla on keppi?" (s. 102)

Tätä samaa pohdintaa on käyty myös kirjoituksessa Mannerheimin patsas.

Taikuri ja sauva

Waltari on laittanut kirjaansa myös runsaasti viitauksia salaseuroihin, vapaamuurareihin, Illuminatiin ja druidismiin.

Esimerkkejä salaseura- ja vapaamuurariviittauksista:

Vapaaherratar Sprengtporten ja piispatar Tengström istuvat keisarin rinnalla. Häntä on huvittanut kytkeä viereensä Suomen maallisen ja hengellisen vallan edustajien puolisot. (s. 137)

Viittaus vapaamuurarisymboliikkaan kertoo jotain Waltarin erikoisesta huumorintajusta. Tekstiotteessa mainitut rouvat on kuvailtu aiemmilla sivuilla vanhoiksi rumiksi naisiksi. Waltari ei sano sitä suoraan, mutta antaa lukijalle mielikuvan "vanhoista kotkista".

Vapaamuurarien tunnuksena olevan kaksipäisen kotkan päät edustavat esoteerisella tasolla maallista valtaa ja hengellistä valtaa. Aihetta on käsitelty mm. kirjoituksessa Temppeliritarien synty.

Vapaamuurarien kaksipäinen kotka

Kolme nuorta poikaa ovat muodostaneet keisaria vastustavan "salaliiton".

"Huvimajassa - salaliittolaiset odottavat - minä menen edellä!" Antti on tullut hupsuksi, se on Ullan ensimmäinen ajatus. Mutta hän on seitsentoistavuotias, hän on uuden vuosisadan lapsi, eikä ole huumaavampaa sanaa kuin salaliitto. Hän rypistää hieman kulmiaan ja yrittää kysyä jotakin, mutta Antti kohottaa sormen suulleen ja sähähttää varoittavasti: "Shh!" (s. 169)

Aiheesta enemmän kirjoituksessa Vapaamuurarit ja käsimerkit - osa 2.

Shh!

Salaliittolaisten tapaamisessa vannotaan vala käsi pääkallon päällä.

"Tytön on vannottava", huomauttaa Mustonen tyynesti ja katsoo Arwidsoniin. Ulla muistaa ja ymmärtää. "Tekö - tekö tervasitte keisarillisen vaakunan kunniaportin päällä?" hän huudahtaa kunnioittavasti. Mutta pojat eivät vastaa. Mustonen nostaa vain järkähtämättömän rauhallisesti huvimajan horjuvalle pöydälle jotakin hämärässä vihertävää ja kellertävää ja mullanharmaata, joka saa Ullan kirkaisemaan säikähdyksestä. Sillä salaliittolaiset ovat tosiaan saaneet vihdoin hankituksi myös välttämättömän pääkallon. (s.170)

Pääkallon symboliikasta enemmän kirjoituksessa Skull and Bones.

Pääkallo vapaamuurarisormuksessa

Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolloin suomalaisten vapaamuurariloosien "illuminatisoituminen" on ollut melko tuore asia. Suomen sota oli jatkumoa tapahtumaketjulle, joka tietyssä mielessä alkoi Illuminatin perustamisesta ja Ranskan vallankumouksesta. (Aiheesta enemmän kirjoituksessa Illuminati saapuu Suomeen.) Waltari vihjaa tähän tapahtumaketjuun näin:

Mutta nuoria miehiä ei näe Porvoossa. Tänne ovat kokoontuneet vain Suomen harmaantuneet ukot, varovaisina ja viisaina, vapaudenajan ja kuninkaan vallankumouksen, salaseurain ja salaliittojen kaikkiin juoniin koulimina. He kunnioittavat vain menestystä, omaisuutta, valtaa, mutta kukaan heistä ei ole kyllin kaukonäköinen aavistaakseen, että valta ajelehtii heidän käsiensä ulottuvissa. (s. 58)

Samaan tapahtumaketjuun viitataan myös näin:

Näin ovat säädyt tehneet tehtävänsä ja kypsät hajaantumaan puoleksi vuosisadaksi. Kuin uhkuvasta runsaudensarvesta tulvivat keisarin suosionosoitukset niiden henkilöiden ylle, jotka tarmollaan ja alttiudellaan olivat johtaneet Suomen ristiriidoitta Venäjän valtaan. Kavallus ansaitsi kreivin arvon ja kohosi valtioviisaudeksi, venynyt omatunto kasvoi kaukonäköisyydeksi ja sai palkakseen timanttien koristaman piispanristin. (s. 281)

Runsaudensarvi (cornucopia) kuuluu vapaamuurarien symboliikkaan.

Runsaudensarvi ja vapaamuurariharppi

Runsaudensarvi vapaamuurarisymboliikassa

Erikoista Waltarin viittauksissa Illuminatiin on niiden sävy. Herää kysymys, että oliko Waltari vapaamuurari, joka kritisoi vapaamuurariliikkeen sisälle pesiytynyttä Illuminatia?

Hän ajatteli vihaisesti, että tuo pitkä, laihaposkinen venäläinen vieras muistutti haukea. Hänellä oli hauen kasvot. Rosvokalan lailla hän aukoi kitaansa ja hänen silmänsä olivat hauen tyhmät, julmat silmät, kun hän koetti tuijottaa Ullaa. (s. 28)

Ei kovin positiivista puhetta hauesta. Hauen symboliikasta enemmän kirjoituksessa Laulupuut.

Illuminatin johtaja Albert Pike (pike = hauki)

Kirjasta löytyy pari muutakin Illuminatiin kriittisesti viittaavaa esimerkkiä:

Hän oli nuori ja kärsi nuoruudestaan, mutta hän oli ylioppilas ja tulevaisuus oli hänen ja ihanana myrkkynä jäytivät hänen sieluaan vallankumouksen vaaralliset sanat: vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus. Tosin hänelle oli saarnattu, että sana vapaus oli osoittautunut peloittavaksi meduusanpääksi, joka sokaisi kauneudellaan, mutta syöksi Euroopan vereen ja tuhoon. Vapaus synnytti muka pahempia tyranneja kuin entiset tyrannit, mutta ainakin nämä tyrannit olivat uusia ja nuoruus himoitsi uutta mielummin kuin vanhaa. (s. 42)

Sanassa "vapaus" on jotain mätää? Aiheesta enemmän kirjoituksessa Talismaaniset sanat.

"Vapaus, veljeys ja tasa-arvo" oli Illuminatin luomus Ranskan vallankumouksessa

Ja vielä:

Hän ei ajattele professoreja, jotka oppineitten pöllöjen kaltaisina arvonmerkkeineen, puuteria ja hilsettä takinselkämyksille karisseena, itsetietoisina edustavat tieteen lahjomatonta arvovaltaa ja tuijottavat häneen suloisesti unelmoiden jalokivisormuksista, kunniamerkeistä, virankorotuksista ja runsaista palkoista. (s.175)

Vähän negatiivinen kaiku pöllösymboliikalla? Pöllön symboliikastasta enemmän kirjoituksessa Ateena ja Athene.

Pöllö on Illuminatin käyttämä symboli

Vapaamuurarina Waltari tunsi hyvin vapaamuurarien "esi-isät" - Muinaiset viisaat, eli arkadialaiset, eli druidit. Viittauksia druidismiin:

Keisari hengähtää. Hänen kasvonsa läikkyvät päihtymyksen ohutta punaa. Hän onkin päihtynyt, hänen mielensä on sumea ja onnellinen, hän tahtoo päihdyttää itsensä viinillä, tanssilla, Ullan läheisyydellä. Nuoruutta hän syleilee sylissään. Hän tahtoisi poimia kukkia Arkadian kedoilta ja solmia niistä seppelen paimentyttönsä päähän. (s. 201)

Juurtukoon, kasvakoon ja kukkikoon siis tämä kansa lakiensa suojassa kuin nuori puu kantaen tuleviin aikoihin hyvyyteni muistoa, ajattelee Aleksanteri. (s. 150)

Mitäpä he ymmärtäisivät Aleksanterista, joka on arvoitus itselleenkin. Onhan hän perinjuurin turmeltunut ja kylvää turmelusta ympärilleen, astustelee julkisesti rakastajattarensa, toisen miehen vaimon luona, ja maistelee halukkaasti kaikista kielletyistä kaivoista. (s. 173)

Puiden ja kielletyn kaivon symboliikasta enemmän kirjoituksessa Pyhät puut.

"Kerrotaan, että Suomi on noitien maa. Kerrotaan, että täällä asuu vielä tietäjiä ja näkijöitä savupirteissään korpien kätköissä." (s. 205)

Lue myös Arkadialainen Suomi.

Narrit taiteessa - osa 8: Kaarina Maununtytär

Suosittelen lukemaan ensin kirjoitukset Kullervon kirous ja Ihmeellinen Joosef.

Mika Waltari ja vapaamuurarien "leijonan tassu"

Mika Waltarin vuonna 1942 valmistunut romaani Kaarina Maununtytär jatkaa samaa esoteerisen symboliikan teemaa kuin Ihmeellinen Joosef.

Vapaamuurareihin kuuluneilla taiteilijoilla on tapana kätkeä teoksiinsa esoteerisia aiheita, kuten astrologiaa tai tarotia. Tässä suhteessa Mika Waltari ei ole poikkeus. Kaarina Maununtytär on teoksena hyvä esimerkki tarot-teemojen käytöstä kirjallisessa taiteessa.

Kirja kertoo Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n ja hänen puolisonsa Kaarina Maununtyttären tarinan. Tarinan kantavina teemoina ovat muun muassa Eerikin tasapainottomuus ja vainoharhaisuus sekä hänen ongelmallinen suhteensa Ruotsin juonittelevaan aatelistoon.

Kirjan alussa on kohtaus, jossa Eerik keskustelee opettajansa ja henkilääkärinsä Dionysius Beurreuksen (mielenkiintoinen nimivalinta) kanssa. Beurreus on astrologian mestari, ja tulkitsee tähtien asentoja kuninkaalleen. Hän tutkii astrologisia karttojaan ja laskelmiaan huolestuneesti, ja toteaa Eerikille:

"Valtaasi ja henkeäsi väijyy kultatukkainen mies."

Tämä ennustus on tarinan suuri mysteeri, jonka Eerik haluaa kuumeisesti ratkaista. Kuka on tuo kultatukkainen mies?

Vastaus Eerikin mieltä painavaan kysymykseen ei ole mitenkään yksiselitteinen, koska kultatukkaista miestä ei voi yksilöidä yhteen henkilöön. Lukijalle esitetään useita Eerikin valtaa uhkaavia kultatukkaisia henkilöitä, jotka ovat kaikki osaltaan toteuttamassa kuninkaan valtaa uhkaavaa ennustusta.

Kirjan esoteerinen symboliikka antaa kultatukkaisen miehen mysteerille oman mielenkiintoisen lisämausteensa. Symboliikassa kultatukkainen mies tarkoittaa tarotin Narria.

Narri

Narri on tarotin "päähenkilö", samalla tavalla kuin Eerik on tämän kirjan päähenkilö (Kaarinan lisäksi). Tästä näkökulmasta kultatukkainen mies on Eerik itse. Hänen oma vainoharhaisuutensa ja tasapainottomuutensa on lopulta hänen valtansa suurin uhka.

Waltari alleviivaa Eerikin "narrimaisuutta" sivulla 144 (10. painos) näin:

"Hänen aavistuksensa vahvistaa kuninkaan kiire, sillä kuningas sysää Herculeen kovakouraisesti sivuun ja törmää huoneesta omiin jalkoihinsa kompastellen kuin hupsu, rakkauden sokaisema narri ainakin."

Toisaalta kuninkaan valtaa uhkaa toinenkin narri, hovinarri Hercules, joka on omalta osaltaan edesauttanut Eerikin vainoharhaisuuden syntymistä omilla kujeillaan.

"Herculeen ruumis on kohonnut kellumaan limaisessa vedessä ja on kuin hän kuolemassa virnistelisi voitonriemuisesti haudatessaan kyttyräisen kääpiöruumiinsa mukana oma kammottavan salaisuutensa. Sillä salainen vihamies on poissa linnasta. Kukaan ei enää karistele olkia käytäviin, joita pitkin kuningas kulkee, kukaan ei kätke vuoltuja keppejä ja noidantietoa tuntevaa kauhistavia esineitä kuninkaan käyttämiin huoneisiin, ja myös valtikan jalokivet ovat turvassa aarrekammion vahvojen lukkojen takana." (sivu 260)

Kirjassa on toki muitakin viittauksia tarotiin. Esimerkkejä:

Kuninkaan astrologi Beurreus on "tähtien sanansaattaja", eli Ylipappi:

"Uskollinen Beurreus istuu yhä laskelmiensa ääressä horoskooppikaava edessään, samettibaretti oppineen päänsä verhona. Eerikin syntymän tähdet hän on yhä uudelleen merkinnyt Eläinradan huoneisiin, niiden asemia hän on vaihtanut arvailujensa mukaan kaikkien tietojen perusteella yrittäen päästä yhä lähemmäksi syntymähetkeä, sillä taivas on ollut oikullinen, levoton ja uhkaava silloin ja tähtien asentojen oikea tulkinta merkitsee kysymystä minuuteista, niin, kenties silmänräpäyksistäkin." (sivu 26)

Ylipappi 

Eerikin isän, kuolleen kuninkaan, vanha sihteeri edustaa korttia Erakko:

"Sivupöydän ääressä istuu mustassa surupuvussaan vanha sihteeri yhä tarkastaen loppumattomia laskuja ja tilityksiä. Vilusta sinisin, nivelistä muhkuraisiksi kylmettynein sormin hän piirtelee yhä numeroita muistiin ja suorittaa yhteenlaskuja, huulet liikahdellen ja itsekseen mutisten. Harmain, hapertunein aivoin hän laskee laskemistaan yhä valmiina minä hetkenä hyvänsä kuulemaan tutun, äkeän ärähdyksen ja kiivastuneen voimasanan kuninkaan ison pöydän äärestä. Vuosikymmenestä toiseen hän on istunut samassa paikassa samojen vuodesta toiseen toistuvien laskujen ja tilitysten ääressä ajattelematta enää nimitysten ja numeroiden sisällystä, vain uskollisena ja erehtymättömänä koneena laskien yhteen numeroita." (sivu 13)

Erakko

Kohtuullisen selkeä viittaus korttiin Miekkojen ässä:

"Ruotsin kuninkaankruunu keinuu hänen miekkansa kärjen varassa." (sivu 305)

Miekkojen ässä

Gert Cantorin ulkonäön kuvaus viittaa korttiin Kuu:

"Kauas jälkeen jääneenä juosta läähättää torille myös kuukasvoinen Gert Cantor." (sivu 41)

Kuu

Waltarin kirjoissa toistuu hyvin usein kortti Kohtuus, jonka historiallinen tausta liittyy viinin sekoittamiseen.

"Illan lähestyessä, kantaessaan kaapeista esiin parhaita juoma-astioitaan, sekoittaessaan viinejä ja maustaessaan niitä astioissaan hän yhä uudelleen varoittelee Kaarinaa." (sivu 51)

Kohtuus

Hovinarri Hercules antaa Kaarinalle lempinimen Kaarina Kuuntytär - viittaus korttin Ylipapitar.

Ylipapitar

Eerikin neuvonantaja Yrjänä Pietarinpoika uhraa itsensä toivottomassa piiritystilanteessa - viittaus korttiin Hirtetty:

"Luovuta minut! Mitä merkitsee Yrjänä kunniaton - Yrjänä verikoira - kunhan vain kuningas pelastuu!" (sivu 247)

Hirtetty

Kun Yrjänä on luovutettu Eerikin vihollisille, häntä kidutetaan teilauspyörässä - viittaus korttiin Kohtalonpyörä.

Teilauspyörä

Kohtalonpyörä

Narrit taiteessa - osa 7: Ihmeellinen Joosef

Jos lukee Mika Waltarin kirjoja "sillä silmällä", ei voi olla huomaamatta Waltarin viehtymystä mystiikkaan ja esoteerisiin teemoihin. Waltarilla oli ilmiömäinen taito kätkeä ulkonaisesti kepeältä vaikuttavaan tekstiin erilaisia esoteerisia aiheita, joiden poimimiseen vaaditaan kykyä lukea rivien välejä. Waltarilla oli kirjailijana sama taito kuin esimerkiksi kuvanveistäjä Walter Runebergillä - taito luoda monikerroksista taidetta.

Onko ihme, jos Waltarista löytyy tällainen kuva?

Mika Waltari ja vapaamuurarien "leijonan tassu"

Jännä "sattuma", että Waltarin kuuluisin kirja Sinuhe Egyptiläinen käsittelee Faarao Akhenatonia ja Aton-kulttia. Jännä "sattuma", että Akhenatonin kuvauksessa on hyvin paljon samaa kuin Jeesuksessa. Jännä "sattuma", että Ihmiskunnan viholliset -kirjassa esitetään hienovarainen vihje Mithras-kultin ja kristinuskon välisestä samankaltaisuudesta. Jännä "sattuma", että useissa Waltarin kirjoissa on viittauksia Venus-kulttiin. Jännä "sattuma", että Turms Kuolematon käsittelee etruskikulttuuria (arkadialainen kulttuuri).

Vuonna 1958 tehdyssä haastattelussa Waltari kertoi Sinuhe Egyptiläisen kirjoitusprosessista:

"Myöskin meidän koiramme oli aikalailla epäluuloinen. Hän ei suostunut tulemaan sinne yläkerran ullakkohuoneeseen, jossa työskentelin. Hän saattoi tulla sinne ovelle ja nostaa karvansa pystyyn ja murista katsellen nurkkiin, aivan kuin hän olisi epäillyt, että siellä on jotain aivan vieraita olentoja."

Oliko tämä Waltarin tapa kertoa, että Sinuhe syntyi yliluonnollisen kokemuksen kautta jonkinlaisten henkiolentojen ohjaamana? (Selvänäköisistä kyvyistä hän kirjoitti myöhemmin kirjassa Turms Kuolematon.) Vai oliko tämä Waltarin tapa kertoa vertauskuvallisesti, että hän sai apua vapaamuurareilta?

Mene ja tiedä. Koko haastattelun voi kuunnella Ylen Elävän arkiston sivuilla.

Yksi Waltarin vähemmän huomiota saanut kirja, Ihmeellinen Joosef, on hieno esimerkki siitä, että myös Waltari tunsi tarotin.

Joosef Huttunen on nuori sielutieteen maisteri ja erikoinen mies kaikinpuolin. Hän on köyhä, pukeutuu mihin sattuu, tiskaa kylpyammeessa ja pitää kanoista - tutkimusmielessä. Ulkokuori tietenkin pettää, tosiasiassa mies on yleisnero. Huttunen osaa arvata ihmisen luonteen hänen käsialastaan, kädenliikkeestä tai niskan asennosta. Hän osaa ohjailla muita taitavasti puheillaan ja sopeutuu tarvittaessa mihin tahansa tilanteeseen. Tällaista ominaisuutta voisi tietysti käyttää ikävin tarkoitusperinkin, mutta Huttunen on toista maata. Hänen intressinsä on innostaa ihmisiä ja auttaa heitä ymmärtämään, että ei elämän ole pakko olla niin vakavaa.

Huomaan aloittaneeni hieman höperösti väärästä henkilöstä, sillä Joosef ei suinkaan ole kirjan kertoja. Sen kunnian on saanut Karin Lauraeus, 19-vuotias miljonäärisuvun tytär. Karinilla on tavallisen hienon naisen murheet ja velvollisuudet. Illanviettoja tylsässä ystäväpiirissä, niin paljon vientiä, että koko hommasta on mennyt maku ja jatkuva pakko sopeutua tiukkaan sovinnaisuuden muottiin, joka hänen arvoiselleen neidilleen kuuluu. Ei hän silti osaa edes kaivata toisenlaista elämää, ei ennen kuin hän törmää ravintolassa Joosefin tutkivaan katseeseen.

Tässä vaiheessa varmaan moni arvaakin jo loput: kuinka Joosef ja Karin rakastuvat ja kaksi erilaista maailmaa törmäävät yhteen aiheuttaen närkästystä, väärinkäsityksiä ja perhedraamaa. Mutta aivan näin yksioikoinen teos ei ole. Sillä Joosef on todella ihmeellinen mies ja hänen vaikutuksensa ympäristöön on niin mielenkiintoisesti ja hauskasti kirjoitettu, että tässä tuntee itsekin kapuavansa henkisen kasvun portaita aimo harppauksin.

Kaikki käy lopulta parhain päin. Eikä vain lopulta vaan koko ajan. Jokainen kohtaus on täysin Joosefin kontrollissa ja hän tekee vain oikeita valintoja. Lukijaa jännittää alussa, kuinkahan mies nyt nolaa itsensä kuokkiessaan vieraiden ihmisten juhlissa tai päivällisellä Karinin perheen kanssa. Pelko on aivan turhaa. Joosef selviää tilanteesta kuin tilanteesta itsevarmuudellaan, puheenlahjoillaan ja pienellä etukäteisvalmistelulla ja saa kaikki rakastamaan itseään. (http://luenmuttaenkirjoita.blogspot.fi/2012/10/mika-waltari-ihmeellinen-joosef.html)

Kirja-arvostelun kirjoittaja osui naulan kantaan puhuessaan henkisestä kasvusta. Juuri siitä kirjan rivien väleihin piilotettu esoteerinen symboliikka kertoo.

Joosef on erinomainen esimerkki tarotin ison arkanan "päähenkilöstä", Narrista. Suosittelen lukemaan Narrin ja ison arkanan symboliikkaa käsittelevän kirjoituksen Kullervon kirous.

Narri

Joosefissa on lukuisia Narrin - eli aurinkosankarin - piirteitä. Hän on huoleton seikkailija, jolla on ilmiömäinen kyky selviytyä tilanteesta kuin tilanteesta. Hän ei ota elämää liian vakavasti ja luovii elämässä kameleonttimaisella taidolla. Joosef on yksinkertaisesti suvereeni kaikessa mihin hän ryhtyy. 

Kirjassa on useita viittauksia tarotiin. Joosef on yhdessä kohtauksessa Taikuri (luku III). Välillä hän on Erakon roolissa (luku IV). Välillä hänen käytöksensä kuvaa korttia Kohtuus - välillä korttia Voima. Eräässä kohtauksessa (luku XIII) hän uhrautuu (kortti Hirtetty) ja saa teräaseesta vuotavan haavan - aivan kuten toinen uhrautunut aurinkosankari, Jeesus, sai roikkuessaan ristillä (myös kortti Hirtetty). Kun kertojapäähenkilö Kaarina valittaa elämästään, hän puhuu "pyörästä, johon minut syntymästäni asti on sidottu" - viittaus korttiin Kohtalonpyörä.

Vastaavia enemmän tai vähemmän selkeitä tarot-viittauksia voi tarkkasilmäinen lukija poimia sieltä täältä. Kirjan viimeisen luvun viimeisessä kohtauksessa Kaarina sanoo Joosefille: "Sinä olet lapsi, narri, hullu ja petkuttaja ja maailman ihanin mies."

Suosittelen kirjan lukemista kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tarot-symboliikan käytöstä kirjallisen taiteen yhteydessä. Kirja on melko lyhyt, hauska ja hyvin kepeää luettavaa.

Muita tarot-esimerkkejä eri taidemuodoissa:

• Esoteeriset patsaat
• Kullervon kirous (kuvataide)
• Poltergeist (elokuvataide)