Kalevalan isossa kuvassa kerrotaan kahden eri kansan/heimon - Kalevalan ja Pohjolan - välinen tarina. Kalevalan maassa, eli Väinölässä, asuva Kalevalan heimo edustaa tarinan protagonistista kansaa, johon kuuluvat Väinämöisen ja Ilmarisen kaltaiset sankarihahmot. Kalevala kuvataan positiivisessa valossa. Se on hyveellinen ja kaunis maa, jossa sankarihahmojen on hyvä asua.
Pohjolassa asuva Pohjolan heimo on puolestaan tarinan antagonistinen kansa, johon kuuluu tarinan antisankarit, kuten Pohjolan Emäntä. Pohjola kuvataan melko negatiivisessa valossa. Se on karu, kylmä ja pimeä paikka, jossa asuu kalevalaisille vihamielistä väkeä.
Näiden kahden eri heimon ja maan kuvauksessa näkyy Kalevalan druidistinen tausta ja ikivanhan irlantilaisen mytologian vaikutus. Kalevalan kahden kansan vastakkainasettelu on asetelmana täysin sama kuin irlantilaismytologiassa, jossa kuvataan Tuatha De Danann -heimon ja fomorien heimon tarina.
Irlannin saarella asuva Tuatha De Danann edustaa protagonistista heimoa, johon kuuluvat Lughin ja Dagdan kaltaiset sankarihahmot. Heidän kotimaansa Irlanti on hyveellinen, hedelmällinen, vehreä ja kaunis maa - "Valkoinen saari".
Fomoriassa asuvat fomorit ovat tarinan antagonistinen heimo, johon kuuluu tarinan antisankarit, kuten paha yksisilmäinen Balor. Fomoriaa kuvataan karuksi, kiviseksi, pimeäksi ja vihamieliseksi maaksi, jossa ei kasva mitään.
Valo vastaan varjo - hyvä vastaan paha. Tarinoista vanhin.
 |
| Aurinkosankari Lugh ja fomorialaisten armeija |
Kalevalassa on useammassakin kohdassa mytologian irlantilaiset juuret paljastava viittaus. Kalevalan maan yhteydessä mainitaan monta kertaa sumuinen saari ("ternehinen" = sumuinen, utuinen, usvainen). Kalevala ei kerro, mihin tämä sumuinen saari tarkalleen ottaen viittaa. Termiä kuitenkin käytetään tavalla, joka herättää kysymyksiä. Esimerkkinä tästä on kohta, jossa Sampoa ollaan ryöstämässä. Voidaan olettaa että Sammon ryöstäjien tarkoitus oli hakea Sampo Pohjolasta Kalevalaan. Väinämöinen puhuu kuitenkin sumuisesta saaresta.
Kysyi seppo Ilmarinen, sanan virkkoi, noin nimesi:
"Minne sampo saatetahan, kunnepa kuletetahan
näiltä paikoilta pahoilta, poloisesta Pohjolasta?"
Vaka vanha Väinämöinen itse virkki, noin nimesi:
"Tuonne sampo saatetahan, kirjokansi kaimatahan
nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen"
Irlanti on saari, joka on tunnettu sumuisuudestaan.
Irlantilaismytologiassa myös pimeä Fomoria on saari, jonne matkataan aina veneellä. Kuinka ollakaan, Kalevalassa Väinämöisen johdolla Pohjolaan lähteneet Sammon ryöstäjät valitsivat kulkuvälineekseen veneen.
Sampoon liittyvä tarina sisältää muitakin irlantilaismytologiasta tuttuja piirteitä. Kalevalassa kerrotaan, että Sampo on ihmelaite, joka pystyy tuottamaan loputtomat määrät vaurautta ja hyvinvointia. Sammon legendassa näkyy selkeä yhteys irlantilaismytologian vastaavaan taikakaluun - Dagdan pataan. Irlantilaisessa tarustossa Tuatha De Danannin heimon isähahmolla, Dagdalla, oli taianomainen pata Undry, josta ei koskaan loppunut ruoka.
Sekä Sampo että Undry ovat versioita runsaudensarvesta. Vastaavia runsaudensarvia löytyy monista eri mytologioista. (Lue myös Dagdan pataan liittyvä kirjoitus Sampsa Pellervoinen)
 |
| Runsaudensarvi (cornucopia) vapaamuurarisymboliikassa |
Kalevalassa Sammon fyysinen olemus ja ulkonäkö jää arvoitukseksi. Tiedetään kuitenkin, että sen tekemiseen tarvittiin seppä, ja että siinä oli kansi.
 |
| Valurautapata kannella |
Kalevalassa Sampo syntyy Pohjolassa, jonne seppä Ilmarinen on tehnyt kosiomatkan. Pohjolan Emäntä haluaa Sammon, jonka tekemiseen hän tarvitsee Ilmarista. Hän saa Ilmarisen suostumaan lupaamalla hänelle tyttärensä.
Irlantilaismytologian tarina sisältää samankaltaisia piirteitä. Tarinassa fomorit ovat varastaneet Dagdan padan, mutta eivät osaa käyttää sitä. Padan käyttämiseen he tarvitsevat Tuatha De Dannanin seppä Goibniuta, jonka he kaappaavat ja vievät Fomoriaan vangiksi.
Molemmissa versioissa tarinan antagonistit tarvitsevat runsaudensarvea varten protagonistien seppäjumalaa.
Kalevalan yhteys Irlantiin näkyy myös tarinan toisessa kuuluisassa taikakalussa. Kalevalassa Väinämöisellä on hauen leukaluusta tehty taikakannel, jota kukaan muu ei osaa soittaa. Kun Väinämöinen soittaa kannelta, taianomainen soitto lumoaa luonnon, jolloin kaikki elävät olennot (+ luonnonhenget ja haltiat) saapuvat kuuntelemaan soittoa.
Irlantilaistarustossa Dagdalla on taikaharppi, jota kukaan muu ei osaa soittaa. Kun Dagda soittaa harppia, taianomainen soitto saa kasvit kasvamaan ja luonnon kukoistamaan.
Lisää Kalevalan yhteydestä irlantilaismytologiaan ja druidismin kirjoituksissa Tuatha De Danann, Aino, Iso Tammi ja Sampsa Pellervoinen.
Lue myös suomalaisen kulttuurin druidistisesta taustasta kirjoituksessa Arkadialainen Suomi.
