Eliitin Esoteeriset Symbolit: Suomalainen musiikkiteollisuus

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Suomalainen musiikkiteollisuus

Jokin aika sitten tässä blogissa esiteltiin Cheekin brändäyksessä käytettyä symboliikkaa. Tämä kirjoitus sai runsaasti huomiota, kun Cheek-hypetys oli syksyllä kuumimmillaan. Jopa rytmi.com noteerasi kirjoituksen omalla pökkelöllä tavallaan. Tällä hetkellä Cheek ja symboliikka on tämän blogin ylivoimaisesti luetuin kirjoitus.

Lukijoiden reaktiot kommettiosioissa ja keskustelupalstoilla paljastivat karulla tavalla miten paljon on ihmisiä, joilla on todella suuria vaikeuksia ymmärtää mitä musiikkiteollisuus on ja miten se toimii. Jos lukija ihmettelee, että "mitä se Cheek oikein näillä symboleilla hakee?" tämän blogin kirjoittajan kämmenpohja alkaa väkisinkin etsiä otsaluuta.

Hyvä on, kaivetaan rautalanka esiin.

"Eliitti" omistaa kaikki merkittävät levy-yhtiöt. Suurien levy-yhtiöiden artistit (ja yhtyeet) ovat tuotteita - siis osia "Eliitin" viihdeteollisuuskoneistossa. Artisteina he eivät ole yksityishenkilöitä - he ovat levy-yhtiöiden rakentamia brändejä, joihin levy-yhtiöt sijoittavat resurssejaan - odottaen mahdollisimman suurta tuottoa.

Artisteilla itsellään on hyvin vähän sanavaltaa mm. sellaisiin asioihin kuin levyn kannessa oleva symboliikka, musiikkivideoilla näkyvä symboliikka tai asuissa ja pukeutumisessa näkyvä symboliikka. Artisteilla itsellään on hyvin rajoitettu sanavalta imagollisiin tai brändinrakennuksellisiin asioihin. Artistin allekirjoittama levytyssopimus takaa sen, että levy-yhtiö saa täyden päätäntävallan artistin brändäykseen. Levy-yhtiöillä on viimeinen sana siihen miten artisti pukeutuu, millaisia promokuvia artistista julkaistaan, millainen tukka artistilla on, tai millainen visuaalinen ilme artistin ympärille rakennetussa brändäyksessä on. Varmasti artistien omia ideoita ja toivomuksia voidaan kuunnella ja toteuttaa, mutta viimeinen sana on aina levy-yhtiöllä. Artistilla ei ole mitään mahdollisuutta tehdä mitään brändiinsä liittyviä päätöksiä levy-yhtiönsä tahdon vastaisesti.

Jos esimerkiksi levy-yhtiö päättää, että Sannilla täytyy olla sininen tukka, Sannin on noudatettava tekemäänsä sopimusta ja toteltava. Se, pitääkö Sanni sinisestä tukastaan, on täysin yhdentekevää - se ei ole Sannin päätös. Jos levy-yhtiö tekee päätöksen, että Sannin hiusten on oltava siniset, Sannilla ei yksinkertaisesti ole oikeutta värjätä hiuksiaan vaaleaksi, mustaksi tai punaiseksi.

Jos Sanni haluaa ottaa tatuoinnin, hänen on saatava siihen lupa levy-yhtiöltään. Jos levy-yhtiö kieltää, Sanni tottelee. Jos levy-yhtiö suostuu, se saattaa antaa Sannille listan "sallituista" kuva-aiheista, joita voi olla esimerkiksi pöllöt, silmät, ruusut, pääkallot, kotkat tai muut vastaavat "Eliitin" käyttämät symbolit. Levy-yhtiöllä on täydellinen omistusoikeus omaan tuotteeseensa.

Ja millaiset ihmiset musiikkiteollisuutta pyörittävät? Tällaiset:

Simon Cowell ja vapaamuurarilogo

Asko Kallonen kädessään Musiikki ja Media -gaalan palkinto

Vapaamuurarisymboliikkaa: ashlar-kivi

Kaikki merkittävät pelurit musiikkiteollisuudessa kuuluvat vapaamuurareihin. Koko teollisuudenala on täysin "Eliitin" hallussa.

Kuuluvatko artistit sitten itse vapaamuurareihin tai vastaaviin organisaatioihin? Osa varmasti kuuluu, osa varmaankaan ei. Mutta tällainen arvuuttelu on oikeastaan täysin yhdentekevää. Se on aivan yksi lysti kuuluuko artisti vapaamuurareihin, koska artistin brändäyksessä käytetyssä symboliikassa ei koskaan ole kyse itse artistista. Kyse on aina artistin "omistajasta".

Artistien brändäyksessä käytetty "Eliitin" symboliikka on tuttu ilmiö maailmalla - varsinkin Yhdysvalloissa. Suomi ei tee tässä poikkeusta. Myös suomalaiset artistit ovat näiden kansainvälisten levy-yhtiöiden omistuksessa.

Esimerkkejä suomalaisten artistien ja yhtyeiden brändäyksessä käytetystä symboliikasta:

Antti Tuisku