Boromir ei saa ääntäni

Tämän sivuston aktiivilukijat tietävät hyvin, että minun suhtautuminen eduskuntavaaleissa äänestämiseen on nykyolosuhteissa hyvin kielteinen. Koska jokainen eduskuntavaaleissa annettu ääni on tuki nykyisen parlamentaarisen järjestelmän olemassaololle, minä en halua omalla toiminnallani edesauttaa tämän järjestelmän pystyssä pysymistä. Siksi näissäkin vaaleissa oma valintani oli se, että en äänestä.

Tiedän, että moni yleisöstä on kanssani eri mieltä. Saatte olla. Minua ei erimielisyytemme haittaa. Mutta moni tuntuu olevan tämän asian suhteen sen verran herkillä, että katsoin parhaaksi olla kirjoittamatta tästä teemasta ennen äänestyspaikkojen sulkeutumista. Toisin kuin monilla äänestävillä, minulla ei ole pyrkimystä vaikuttaa ihmisten äänestyskäyttäytymiseen. Minulla ei ole ollut mitään tarvetta lähteä markkinoimaan vaalien alla omaa äänestämättömyyteeni liittyvää ajattelumalliani, tai pyrkiä "käännyttämään" ihmisiä. Minun puolestani ihmiset saavat tehdä vaalien suhteen aivan vapaasti haluamiaan valintoja. Välillä sitä vain toivoisi, että äänestämiseen vahvasti uskovat pystyisivät tarjoamaan tuon saman vapauden meille eri mieltä oleville ilman syyttelyä ja tunnepitoista kiihkoilua.

Moni tekee sen virheolettaman, että minä vastustaisin äänestämistä kokonaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Minä en lähtökohtaisesti vastusta äänestämistä itsessään. Minä olen vain hyvin tarkka sen suhteen, mihin vaaleihin suostun osallistumaan ja mihin en. Jos vaikka NATO-jäsenyys tulisi kansanäänestykseen, ihan varmasti kävisin äänestämässä. Mutta nykymuotoinen parlamentaarinen järjestelmä on kuitenkin jotain sellaista, jota en yksinkertaisesti voi tukea. Näin ollen vaihtoehtoni eduskuntavaaleissa ovat joko olla äänestämättä tai äänestää sellaista puoluetta, jonka puolueohjelman tärkein tavoite on nykyisen parlamentaarisen järjestelmän täysremontti uskottavalla muutosohjelmalla. Koska tällaista puoluetta ei löytynyt, minun oli pakko jälleen kerran jättää äänestämättä.

Näissä vaaleissa oli muutama uusi puolue, joiden kanssa olin hyvin monesta asiasta samaa mieltä.  Olisin muuten voinut harkita heidän äänestämistä, mutta kaikilla näillä puolueilla on yksi kriittisen tärkeä ajatusmalli, jota minä en voi kannattaa. Se liittyy siihen, miten he haluavat muuttaa asioita. Jokainen näiden vaalien uusi puolue lähti vaaleihin siitä ajatuksesta, että muutos parempaan syntyy päättäjiä vaihtamalla. Älkää antako valtaa noille muille. Antakaa valtaa meille, niin me käytämme sitä paremmin kuin nuo muut!

Minulla on tämän ajattelumallin suhteen yksi erittäin suuri ongelma. Se on Boromir-ajattelua.

Taru sormusten herrasta -tarinan alkupuolella on kohtaus, jossa Rivendeliin kokoontunut neuvosto pohtii, mitä löytyneelle Valtasormukselle pitäisi tehdä. Kokoukseen osallistunut Boromir oli täysin vakuuttunut siitä, että paras vaihtoehto olisi käyttää Valtasormusta taistelussa Mordoria vastaan. Hän halusi saada sormuksen Gondorin armeijan käyttöön - eli itselleen. Antakaa se sormus meille, niin me käytämme sitä hyvään!

Boromir ei ollut paha. Mutta hän oli naiivi ja hieman narsistinen. Hän ei ymmärtänyt Valtasormuksen - eli siis vallan - korruptoivaa vaikutusta. Hänellä oli lapsellinen usko, että vallan antaminen juuri hänelle olisi hyvä idea. Tämä on juuri se sama ajatusmalli, jota kaikki valtaa vaaleissa tavoittelevat uudet ja vanhat puolueet edustavat. Antakaa se sormus meille, niin me käytämme sitä hyvään! 

Suomen nykymuotoinen parlamentaarinen järjestelmä toimii niin, että valtaan päässeet saavat käytännössä lähes rajattomasti valtaa. Viimeistään Marinin hallitus on todistanut sen, että Suomessa vallankahvaan päässeen hallituksen toimintaa ei oikeasti rajoiteta millään merkittävällä tavalla. Hallitus voi aivan vapaasti rikkoa jatkuvasti perustuslakia, eikä kukaan pysty sitä estämään. Jostain kumman syystä näissä vaaleissa ei kuitenkaan ollut tarjolla yhtään Aragorn-puoluetta, joka olisi ottanut oman toimintansa tavoitteeksi päästä eroon tästä nykyisestä valtajärjestelmästä. Yksikään puolue ei ehdottanut nykyisen järjestelmän tuhoamista - eli vallan keskittämisen purkamista ja rajattoman vallankäytön lopettamista. Kaikki vain halusivat sormuksen itselleen. 

Suomen poliittinen järjestelmä on tarkoituksella luotu sellaiseksi, että siitä puuttuu kaikki oikeasti toimivat mekanismit vallankäytön rajoittamiselle ja valvonnalle. Kansalla ei ole mitään mahdollisuutta saada mitään asioita kansanäänestyksiin, puuttua ilmiselvään korruptioon, lopettaa veronmaksajien rahojen tuhlaamista, tai estää poliitikkojen jatkuvaa perustuslain rikkomista. Se johtuu siitä, että nykyjärjestelmästä puuttuu kaikki ne mekanismit, joilla kansalaiset voisivat laittaa poliitikkojen vallankäytölle rajat. 

Toki meillä on perustuslaki, mutta mitä virkaa sillä on, jos kukaan ei oikeasti valvo sen noudattamista? Meillä on myös perustuslakivaliokunta, mutta mitä hyötyä siitä on ollut? Jotkut ovatkin ehdottaneet perustuslakituomioistuimen perustamista. Voisihan siitä mahdollisesti jotain hyötyä olla, mutta luuleeko joku oikeasti, että se olisi riittävä toimi nykyjärjestelmän korjaamiseksi? Olen pahoillani, mutta läpimätää taloa ei korjata sillä, että maalataan seinät ja ostetaan uusia huonekaluja. 

Kansalaisten etua palvelevan järjestelmän luominen vaatisi vanhan järjestelmän täydellisen purkamisen. Kaikki pitäisi miettiä uudelleen. Se on iso urakka, enkä minäkään ole varma, miten se kokonaisuudessaan kannattaisi toteuttaa. Mutta se on varmaa, että niin kauan kuin suomalaiset haluavat vaihtaa ainoastaan poliitikkoja, eikä kukaan halua vaihtaa järjestelmää, mikään ei tule muuttumaan. 

Valta korruptoi - nyt ja tulevaisuudessa. Vain sellainen järjestelmä, joka kykenee puolustautumaan vallankäyttäjien korruptiota vastaan, voi palvella kansaa niin kuin sen pitäisi.