Tänään Kannossa julkaistiin Michael Tsarionin suomennettu kirjoitus Lohikäärmetaistelu. Kyseinen kirjoitus on osa Tsarionin hienoa naispsykologian tutkimusta, johon jokaisen EES-lukijan olisi syytä tutustua. Teemat ovat jossain määrin samoja kuin Pahan juuret -sarjassa, mutta erityisesti naisnäkökulmaa painottaen.
Kirjoituksen keskiössä on Hirviöäidin (Terrible Mother) ja tyttären välinen dynamiikka. Kirjoitus painottaa sitä, miten tärkeää tyttöjen on löytää oma maskuliininen puolensa, jotta he voisivat onnistua omassa Hirviöäidin vastaisessa lohikäärmetaistelussaan.
Olemme tämän kevään ajan tehneet Tilhen kanssa intensiivisesti töitä näiden Tsarion-kirjoitusten kääntämisen parissa. Tilhi kääntää, ja minä teen käännöksen tarkistuksen. Tyypillisesti minulta menee monta päivää yhden kirjoituksen tarkastukseen, koska kirjoitukset ovat pitkiä ja laadunvarmistustyö on aina hidasta. Jokainen lause pitää lukea molemmilla kielillä, ja miettiä onko käännös toimiva.
Erikoisesti juuri tämän Lohikäärmetaistelu-kirjoituksen ollessa tarkastusvaiheessa, satuin katsomaan elokuvan Pahanhautoja (kansainvälisessä levityksessä nimellä Hatching). Elokuvaa katsoessani en voinut olla ihmettelemättä, että miten voi juuri tähän kohtaan osua näin osuva kuvaus Hirviöäidin ja tyttären välisestä lohikäärmetaistelusta. Melkoinen sattuma!
Suosittelen ehdottomasti lukemaan tuon Tsarionin kirjoituksen, ja sen jälkeen katsomaan tämän elokuvan. Se on katsottavissa Ylen Areenassa vielä viikon ajan. (Poistuu 21.5.) Alla elokuvan traileri.
Pahanhautoja on yksi parhaista elokuvista, joita olen koskaan nähnyt. Siinä on psykologisessa mielessä todella hyvä käsikirjoitus ja idea. Se ei ehkä aukea niille, jotka eivät tiedä mitä Hirviöäiti ja lohikäärmetaistelu ovat. Sen takia suosittelen ensin lukemaan tuon Tsarionin kirjoituksen ajatuksella. Elokuva on myös hyvin ohjattu, ja siinä on näyttelijöiltä todella vahvat roolisuoritukset. Varsinkin pääosaa esittävä nuori Siiri Solalinna tekee tuplaroolissaan upean suorituksen. Myös äidin roolin tekevä Sophia Heikkilä onnistuu erinomaisesti - tai ehkä pitäisi sanoa kamalasti.
Elokuvassa on myös jungilainen vivahde. Jotta tyttö voisi voittaa oman lohikäärmetaistelunsa, hänen täytyy löytää oma sisäinen voimansa Varjon integroinnin kautta. Elokuva näyttää hienosti, miten integroimaton varjo voi olla vaarallinen ja arvaamaton. Mutta kun varjon onnistuu lopulta integroimaan, sen kautta tapahtuva sisäinen transformaatio tekee ihmisestä vahvan. Elokuvan loppuratkaisu on toteutettu todella hienosti yhdellä pitkällä katseella, joka kertoo symboliikkaa ymmärtäville todella paljon.
Jos Varjon integrointi ei ole tuttu, suosittelen lukemaan kirjoitukset Helvetti ja Hirviö sisälläsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti