Ilmatar ja sotka

Päivitetty 11.11.2015.

Helsingin Sibeliuksen puistossa sijaitsee Aarre Aaltosen vuonna 1946 valmistunut veistos Ilmatar ja sotka. Helsingin kaupungin taidemuseo kertoo:

"Leo ja Regina Wainstainin säätiö järjesti 1939 kilpailun, jolla haettiin Helsinkiin Kalevala-aiheista veistosta. Aarre Aaltonen voitti kilpailun ehdotuksellaan Ilmatar ja sotka, ja pronssinen veistos päätettiin sijoittaa nykyiseen Sibeliuspuistoon. Veistos paljastettiin 1946.

Veistoksen aihe on Kalevalan luomismyytistä. Ilmatar ilman henki on tullut raskaaksi myrskystä ja merestä ja odottaa Väinämöistä. Odottava Ilmatar kelluu meren aalloilla 700 vuotta kunnes sotka asettuu luodoksi luulemalleen Ilmattaren polvelle, munii 7 munaa ja alkaa hautoa. Haudonnasta syntyvä kuumuus saa Ilmattaren ravistamaan polveaan, jolloin munat vierähtävät rikki ja niistä syntyvät maailman elementit maa, taivas, aurinko, kuu jne. Aaltosen tekemä veistos on kiinnostava yhdistelmä kansainvälistä art deco -henkistä muotoajattelua ja kansallista eeppistä aihetta. Veistoksen hahmo tuo helposti mieleen myös klassisen mytologian Leda ja Joutsen -aiheen tulkinnat maalaus- ja veistotaiteessa.

Veistoksen jalusta on Vehmaan punaista graniittia. Jalustaan on kaiverrettu lainaukset Kalevalan ensimmäisestä, Ilmatarta ja sotkaa kuvaavasta runosta."

Ilmatar ja sotka

Patsaan esoteerisesta symboliikasta kiinnostuneen huomio kiinnittyy ensimmäisenä Ilmattaren polvella istuvaan lintuun. Näyttääkö tämä patsaaseen veistetty lintu sotkalta? Onko Aaltonen lintua veistäessään ajatellut pienikokoista sorsansukuista vesilintua?

Vanhoissa suomalaisissa kansanrunoissa luomismyytin lintuna ei ole aina sama lintulaji. Joissain runoissa seitsemän munaa muniva lintu on kotka. Sotka ja kotka ovat tietenkin samaa etymologista juurta.

Aaltonen valitsi patsaaseen suuren linnun, joka ei ole varsinaisesti kotka, vaan tarkemmin ottaen korppikotka.

Korppikotka

Syy tälle valinnalle selittyy symboliikalla, jonka patsaan tekijä on teokseensa halunnut piilottaa.

Ilmatar on tietenkin syntymän jumalatar. Korppikotka on myös jumalattaren tunnus, mutta se liittyy kuolemaan. Kaksi jumalatarta, jotka edustavat syntymää ja kuolemaa, on ikivanha egyptiläinen eufemismi "Two ladies" - "auringonjumalan kaksi äitiä".

Alkuperäinen jumalatarkaksikko oli Wadjet ja Nekhbet, joista ensimmäinen oli syntymän jumalatar ja jälkimmäinen kuoleman jumalatar. Wadjetin tunnus oli käärme - Nekhbetin, esitystavasta riippuen, korppikotka tai käärme. Tämä kaksikko oli saman jumalatararkkityypin kaksi eri olemuspuolta.

Myöhempi "Two ladies" -inkarnaatio oli Isis ja Neftys. (Patsaassa Ilmatar on istuimella, vaikka hänen piti kellua vedessä. Istuin oli synytymän jumalattaren Isisin tunnus.) Vastaava krisitillisen mytologian "Two ladies" -versio on Maria ja Maria Magdala.

Auringonjumala Ra ja hänen kaksi äitiään Nekhbet ja Wadjet

Auringon kaksi äitiä - Isis ja Neftys

"Two ladies" esiintyy "Eliitin" käyttämässä symboliikassa usein muodossa caduceus. Kaksi sauvan ympärille kietoutunutta käärmettä ovat Wadjet ja Nekhbet. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Käärme ja sauva.

Caduceus piispan sauvassa

Caduceus Jyväskylän vaakunassa

Aton-kultin kontekstissa caduceus ja "Two ladies" -symboliikka littyy osittain Faarao Akhenatoniin.

"Aurinko ja hänen kaksi äitiään" kuvattiin hieroglyfinä nimeltä Akhet. Tämä tarkoitti horisonttia ("horizon" --> "Zone of Horus"), josta Aurinko nousi. Hieroglyfissä on kuvattu aurinko kahden vuoren tai kukkulan välissä. (Vuoret olivat jumalatarsymboleja. Kaksi "kukkulaa" viittaa myös naisten rintoihin, imettämiseen ja syntymään.)

Akhet

Akhet

Kun Akhenaton ryhtyi megalomaniassaan rakennuttamaan uutta pääkaupunkia, tuo kaupunki sai nimen Akhetaten. Nimi koostuu kahdesta osasta Akhet ja Aten - "Atonin horisontti" tai "Aton horisontissa".

Akhet-Aten - Akhenatonin valtakauden jälkeen tuhottu kaupunki. Kuvassa näkyy myös "murtunut pilari".

Akhet-teemaa, eli "aurinko horisontissa", näkee käytettävän hyvin monessa logossa.

Logosta enemmän Nissan, Mazda ja Opel

Akhet, tai (nouseva) aurinko horisontissa, liittyy atonismiin myös astrologian kautta. Horisontissa oleva nouseva aurinko on kevätpäiväntasauksen symboli. Kevätpäiväntasaus on atonismille tärkeässä Oinaan merkissä. "Eliitti" painottaa symboliikassaan usein Oinaan merkkiä, koska Aton-kultti syntyi Oinaan aikakaudella. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Nissan, Mazda ja Opel.

Skull and Bones -logossa oleva luku 322 viittaa kevätpäiväntasaukseen

Vapaamuuraritemppeli ja Akhet

Jenni Vartiainen ja Akhet vapaamuuraripaidassa

Iso-Britannian pääministerin toimisto 10 Downing street ja Akhet oven yläpuolella

Akhet natsisymboliikassa

Akhet Neuvostoliiton vaakunassa

Kalevala - osa 5: Seitsemän munaa

Kalevan alussa on tarina maailman synnystä. Vedessä lilluva Ilmatar pyytää Ukko-ylijumalalta apua synnytyksen aloittamiseen. Paikalle saapuu sotka, joka munii Ilmattaren polvelle seitsemän munaa, joista lopulta syntyy maailma.

"Tuo sotka, sorea lintu,
liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen
sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi,
tuoreheksi turpeheksi.
Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen."

Miksi munia oli juuri seitsemän? Miksi seitsemästä munasta yksi oli oli rautainen?

Runossa näkyy tuhansia vuosia vanha jumalatartraditio. Seitsemän oli Suuren Äitijumalattaren luku. 

Suuri Äitijumalatar oli se kaikkia tuntemiamme mytologioita edeltänyt jumalatarhahmo, joka oli eräänlainen "prototyyppi" kaikille nykyään tunnetuille äitijumalattarille, kuten irlantilaiselle Danulle, egyptiläiselle Taurtille tai kanaanilaiselle Asherahille. 

Tämä jumalatar tunnettiin kymmeniä tuhansia vuosia sitten hyvin monessa kulttuurissa ympäri maailman. Nimissä saattoi olla eroja, mutta arkkityyppi oli sama: Suuri Äitijumalatar oli maailman luoja - aivan kuten Ilmatar Kalevalan runossa.

Arviolta 27 000 - 30 000 vuotta vanha jumalatarpatsas

Kalevalan seitsemän munaa liittyy Suuren Äitijumalattaren rooliin muiden jumalien synnyttäjänä. Alkuperäisissä jumalatarmyyteissä äitijumalatar "synnytti seitsemän jumalaa" - vertauskuva seitsemälle paljain silmin nähtävälle taivaankappaleelle, joiden mukaan esimerkiksi viikonpäivämme on nimetty. (Aurinko, Kuu, Mars, Merkurius, Jupiter, Venus ja Saturnus)

Suuri Äitijumalatar oli yhtä kuin elämänpuu tai Asherah-puu / -pylväs. Vanhoissa myyteissä elämänpuusta kasvoi "seitsemän oksaa".

Elämänpuu ja seitsemän oksaa

Asherah-puun (elämänpuun) kärjessä seitsemän haaraa

Asherah-puun kärjessä seitsemän haaraa

Menorah - juutalaisen tradition versio seitsenhaaraisesta elämänpuusta

Kristillisen mytologian "seitsenhaarainen elämänpuu" koodattuna vertauskuvaan

Mutta entäs se yksi rautainen muna? Mikä sen selitys on?

Kalevalan rautainen muna on vertauskuva verelle, joka sisältää tunnetusti rautaa. Seitsemän päivää oli vertauskuvallinen Suuren Äitijumalattaren mensturaatiosykli. Yksi seitsemästä päivästä oli Suuren Jumalattaren "vuotopäivä", jolloin vietettiin lepopäivää. 

Onhan siinä häivähdys ironiaa, että kristillisessä maailmassa vietetään vieläkin Isä-Jumalan lepopäivää seitsemän päivän välein. Jälleen yksi esimerkki jumalatartraditioiden maskuliinistamisesta.

Lisäys 7.11.2019

Mytologioita tutkinut vapaamuurari Albert Churchward toteaa myös, että 6+1-symboliikka viittaa Suureen Äitijumalattareen. Myös hänen tulkinnassa seitsemännen kohdalla kyse on verestä:

"In the Egyptian representation there are seven Souls of life-forces recognized in nature. Six of these were pre-human—elementary forces or powers born of the Primary Great Mother, when there was yet no human soul distinguished from the six that were souls, such as light or air, earth or water, and animal or vegetable life. The seventh Soul was human. This was the Soul of Blood, brought forth by a goddess in the human likeness. The Blood Mother was imaged by the Virgin Neith (see " Signs and Symbols of Primordial Man "). These six were pre-anthropomorphic, the seventh was human, 6+1=7. They were the elementary children of the Great Mother, six Brothers and One the leader, or Great One of the company." - Albert Churchward (The Arcana of Freemasonry)

Astro-teologia - osa 18: Puuseppä

Raamatussa kerrotaan, että Jeesus oli puuseppä.

Miksi? Miksi juuri puuseppä kaikista mahdollisista ammateista?

Jeesus puuseppänä

Symboliikan taustalla on - jälleen kerran - useampi kuin yksi taso.

Taso 1 - Esus

Jeesus on Aton-kultin tuorein versio auringonjumalasta. (Jos aihe ei ole tuttu, suosittelen lukemaan kirjoitukset Auringonsäteet, Neitsyestä syntynyt ja Kuolleista noussut.) Jeesuksen tarinassa yhdistyy monien vanhojen mytologioiden ja kulttien auringonjumalien piirteitä. Yksi näistä Jeesuksen "prototyypeistä" on muinaisirlantilainen auringonjumala Esus, joka tunnettiin myös nimellä Hesus. (Aiheesta enemmän kirjoituksessa Pyhät puut.)

Ei tarvitse olla etymologian asiantuntija nähdäkseen nimien Jesus ja Esus välistä yhteyttä. Kuinka ollakaan, ne harvat kuvat, joita Esusista on jäljellä, kuvaavat hänet "kirves kädessä". Esus tunnettiin puuseppänä jo kauan ennen kristinuskoa.

Esus kirvesmiehenä

Taso 2 - Faaraot

Sana puuseppä, carpenter, tunnettiin egyptiläisessä kulttuurissa muodossa setepenre. Tämä oli yksi faaraoiden käyttämistä titteleistä.

Akhenaton - Setepenre

Taso 3 - Vapaamuurarit

Uuden Testamentin alkuperäisversioissa käytettiin kreikkalasta sanaa tekton, ja aramealaista sanaa naggara, jotka käännettiin muotoon puuseppä. Käännös ei ole kovin tarkka, koska sanojen alkuperäismerkitykset ovat mestarirakentaja ja muurari.

The Greek word 'tekton' and the underlying Aramaic word 'naggara' does not mean carpenter but more correctly translated "master builder or stone mason." (Jordan Maxwell)

Hepreankielinen sana naggar on myös käännetty muotoon puuseppä. Alkuperäinen merkitys oli kuitenkin "oppinut mies".

"Muurari" ja "oppinut mies" faaraoiden käyttämän sauvan kanssa

Pyhä Yrjänä ja lohikäärme

Helsingin Etu-Töölössä on Gunnar Finnen vuonna 1938 valmistunut veistos Pyhä Yrjänä ja lohikäärme. (Gunnar Finne tunnetaan myös veistoksista Taru ja Totuus ja Habsburg-höyrylaivan muistomerkki.) Helsingin kaupungin taidemuseo kertoo:

"Gunnar Finne teki Pyhää Yrjänää ja lohikäärmettä esittävän veistoksensa kipsiluonnoksen jo 30-luvulla. Helsingin kaupunki hankki veistoksen sijoitettavaksi ruotsinkielisen työväenopiston Arbiksen puistoon (kaupunginhallituksen pöytäkirja 2.7.1959). Finne itse oli alun perin ajatellut veistoksen sijoitettavaksi Ritarihuoneen puistoon.

Arbiksen rakennuksen suunnitellut arkkitehti piirsi Pyhä Yrjö ja lohikäärme -suihkukaivoveistokselle altaan, ja veistos paljastettiin Arbiksen edessä 1962. Altaan pohja maalattiin altaan reunakivien punagraniitin sävyihin ja vesisuihkuja korjattiin kesällä 2000, mutta suihkujen säätöjen kanssa on ollut ongelmia. Altaan pieni koko asettaa rajoituksensa kunnon suihkuille.

Kuvanveistäjä Johan Finne, Gunnar Finnen poika, on tehnyt lohikäärmeen päät, joita on 8 kpl." 

Pyhä Yrjänä ja lohikäärme

Patsaan aiheena oleva Pyhä Yrjö on hahmo kristillisestä mytologiasta. Wikipedia kertoo:

"Pyhä Yrjö eli Pyhä Yrjänä oli roomalainen sotilas, kristittyjen marttyyri, legendaarinen hahmo ja monien maiden ja ryhmittymien, muun muassa partiolaisten suojelupyhimys. Ortodoksit käyttävät hänestä kunnianimeä Pyhä Suurmarttyyri Georgios Voittaja. Georgios -nimi tulee kreikkalaisista sanoista "ge" = maa ja "ergon" = työ ja merkitsee talonpoikaa.

Legendan mukaan Yrjö syntyi 200-luvulla kristittyyn perheeseen. Hänen isänsä oli Kappadokiasta, nykyisestä Vähästä-Aasiasta ja äitinsä Lyddasta, Palestiinasta. Isä palveli armeijan upseerina ja äiti jäi leskeksi nuoren poikansa kanssa, jolle hän kuitenkin järjesti hyvän koulutuksen.

Yrjön sanotaan liittyneen armeijaan isänsä tavoin ja nousseen tribuuniksi ja kreiviksi (lat. comes) ja palvelleen keisari Diocletianuksen (hallitsi 284–305) henkivartiokaartissa. Vuonna 303 Diocletianus määräsi kristittyjen vainon Rooman valtakunnassa. Hänen caesarinsa Galerius vaikutti kertomuksen mukaan päätökseen ja jatkoi vainoa omalla keisarikaudellaan 305–311.
Yrjö kieltäytyi toteuttamasta käskyä ja tunnustautui itse kristityksi ja arvosteli keisarillista päätöstä. Diocletianus raivostui ja määräsi petturin kidutettavaksi ja teloitettavaksi. Kidutuksen jälkeen hänen kaulansa katkaistiin Nikomedian muurin vieressä 23. huhtikuuta 303.

Hänen kärsimyksensä vakuutti keisarinna Alexandran ja pakanapapin kääntymään kristityiksi ja heidät teloitettiin samalla. Yrjön ruumis palautettiin Lyddaan haudattavaksi, ja kristityt kunnioittivat Yrjöä marttyyrina."

Pyhän Yrjänän tarinaan kuuluu myös lohikäärme. Wikipedia jatkaa:

"Tarun mukaan lohikäärme teki pesänsä Silene- tai Selem-nimisen kaupungin lähteen lähelle Libyassa. Saadakseen vettä lohikäärmeen valloittamasta lähteestä kaupunkilaisten oli tehtävä sopimus lohikäärmeen kanssa, joka vaati itselleen joka päivä lampaan ja neitsyen.

Uhrattava jouduttiin valitsemaan arpomalla, mutta eräänä päivänä arpa osui prinsessa Cleolindan kohdalle. Kuningas anoi tyttärelleen armoa ja tarjosi kyläläisille kaiken kultansa ja hopeansa, mutta viimein prinsessa jouduttiin tarjoamaan lohikäärmeelle. Prinsessa vietiin lähteelle, jossa hän epätoivoissaan kääntyi rukoukseen. Tällöin matkustava Yrjänä sattui paikalle ja ritarilupaukselleen uskollisena uhmasi lohikäärmettä ja surmasi sen iskemällä miekkansa sen kitaan pelastaen prinsessan ja kyläläiset. Lohikäärmeen verestä versoi ruusupensas täynnä verenpunaisia ruusuja. Kiitollisena kyläläiset hylkäsivät pakanallisuuden ja kääntyivät kristityiksi.

Toisissa versioissa Yrjö surmaa lohikäärmeen peitsellä tai haavoittaa sitä niin, että prinsessa kesyttää sen kietomalla vaatteensa sen kaulan ympäri. Kuninkaan kerrotaan myös rakentaneen lohikäärmeen surmaamispaikalle kirkon Neitsyt Marialle ja pyhälle Yrjölle, ja lähteen veden kerrotaan tästä alkaen parantaneen kaikki sairaudet."

Rafaelin "Yrjö ja lohikäärme"

Pyhä Yrjö on yllättävän isossa roolissa "Eliitin" symboliikassa. Esimerkkejä:

Pyhän Yrjön risti Englannin lipussa

Pyhän Yrjön risti ja lohikäärmeet City of Londonin vaakunassa. "The City" on oma valtionsa keskellä Lontoota, jolla on oma hallinto ja omat lait - näppärä "erikoistalousalue"suurpankeille.

Pyhän Yrjön risti ja temppeliritarit

Venäläinen Order of St. George -ritarikunnan kunniamerkki

Pyhä Yrjö Venäjän vaakunassa

Pyhä Yrjö Georgian vaakunassa

Englannin kuninkaallisten  ruususymboliikka liittyy Pyhän Yrjön tarinaan. Kuvassa Elisabeth I kädessään Tudor-suvun tunnus, ruusu.

Pyhä Yrjö ja englantilainen kolikko

Pyhä Yrjö ja venäläinen kolikko

Gunnar Finnen veistoksella on todella monta "sisarta" maailmalla:

Pyhän Yrjön patsas New Castlessa

Pyhän Yrjön patsas Moskovassa

Pyhän Yrjön patsas Berliinissä

Pyhän Yrjön patsas Bratislavassa

Pyhän Yrjön patsas Italiassa (Ragusa)

Pyhän Yrjön patsas Ranskassa (Saverne)

Pyhän Yrjön patsas Tukholmassa

Maailmalta löytyy satoja Pyhän Yrjön patsaita. Mutta miksi? Miksi Pyhä Yrjö on atonistiselle "Eliitille" niin tärkeä symboli?

Symboliikan esoteerisia tasoja on monia:

Taso 1 - Seth

"Eliitin" kaukaisten esi-isien, Hyksos-kuninkaiden, tiedettiin palvovan Egyptissä Seth-jumalaa. Egyptiläisessä mytologiassa on tarina, jossa Seth surmaa pahan käärmedemonin Apepin (Apophis) pitkällä keihäällä. Tässä kontekstissa Pyhä Yrjö on päivitetty versio Sethistä. Sethin merkityksestä "Eliitille" enemmän kirjoituksessa Sininen ja punainen.

Seth surmaa Apepin

Taso 2 - Quintessence

Lohikäärme on quintessence-symboli. Lohikäärmeessä yhdistyvät symbolisella tasolla neljä elementtiä (siivet - ilma; suu - tuli; suomut - vesi; kynnet - maa), josta syntyy viides elementti, quintessence.

Tässä kontekstissa lohikäärmeen "surmaaminen" / "voittaminen" tarkoittaa quintessence-tietoisuuden saavuttamista.

Taso 3 - Druidismin tuho

Symboliikassa lohikäärmeellä ja käärmeellä on sama alkuperä. Molemmat juontavat juurensa Lohikäärmeen tähdistöön - latinaksi Draco ("suuri käärme"). Käärme oli Muinaisten viisaiden kulttuurissa keskeinen jumalattaren symboli. (Aiheesta enemmän kirjoituksessa Silmän ja käärmeen alkuperä.)

Draco - Suuri käärme

Druideja kutsuttiin "käärmepapeiksi". Tässä kontekstissa Pyhän Yrjön ja lohikäärmeen voi nähdä vertauskuvana atonistien tekemään massamurhaan, jossa Muinaisten viisaiden druidilaisen koulukunnan edustajat tapettiin satoja vuosia kestäneessä operaatiossa.

Taso 4 - Patriarkaalisuuden nousu

Lohikäärme on feminininen arkkityyppi. Tässä kontekstissa lohikäärmeen surmaaminen ei voi tarkoittaa "tuhoamista", koska arkkityyppejä ei voi tuhota. Tästä näkökulmasta lohikäärmeen surmaaminen tarkoittaa "paikan ottamista". Matriarkaalinen jumalatartraditio "jäi patriarkaalisuuden jalkoihin", ja vanhat feminiiniset traditiot saivat maskuliinisen naamion. 

"Eliitin" esoteeriseen viisauteen perustuva valta rakennettiin Muinaisten viisaiden jumalatartraditioiden "päälle" (patsaissa lohikäärme aina alapuolella ja "jalkoihin jääneenä"). Aiheesta enemmän kirjoituksissa Atonin etymologia, Valtaistuin ja Ratsastajapatsaat. 

Taso 5 - Tarot

Pyhän Yrjön ja lohikäärmeen tarina muistuttaa melko paljon kreikkalaisen mytologian tarinaa, jossa Perseus pelastaa neidon pulasta. Tämä ritarillinen rakkauden puolesta taisteleva hahmo löytyy monesta jumaltarustosta ja mytologiasta. Näitä "neidonpelastajia" tarotissa edustaa kortti Maljojen Ritari. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Ehrensvärdin hauta.

Maljojen Ritari

Aton-kultti - osa 27: Atonin etymologia

Aton-kultin auringonjumalan nimen etymologia paljastaa monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka kertovat oman tarinansa niistä "perustuksista", jonka päälle Aton-kultti rakennettiin.

Nimi Aton on lähes identtinen juutalaisessa traditiossa käytetylle jumalan nimelle Adon. Syykin on ilmeinen, jos tuntee Israelin syntytarinan. Adon on juutalaisessa traditiossa jumalan puhuttelunimi, jota käytetään nimen Yahweh sijasta, jonka lausuminen on kiellettyä tavalliselta kansalta. Adon on suomennettuna "Herra" - tuttu nimi Raamattua lukeneille.

Herra (Lord) on paimen

Mielenkiintoinen yksityiskohta liittyen nimeen Adon on sen toinen tunnettu kirjoitusmuoto Adonai. Tämä versio on monikko - "Herrat". Toinen juutalainen jumalan nimi, josta löytyy monikkomuoto on Elohim. Eikös juutalaisuuden pitänyt olla monoteistinen uskonto?

Nimien Aton ja Adon alkuperä juontaa juurensa foinikialaiseen kulttuuriin. Foinikialaisessa traditiossa oli auringonjumala nimeltä Adonis. Nimen lainaaminen foinikialaisesta kulttuurista selittyy atonismin kantaisien etnisellä alkuperällä. Hyksos-kuninkaat olivat (ainakin osittain) kanaanilaista alkuperää, eli foinikialaisten jälkeläisiä.

Kreikkalainen Adonis

Juutalaisen tradition jumalan "salainen nimi" Yahweh (Yahweh = YHWH = יהוה = "Yodh He Waw He") on myös peräisin foinikialaisesta kulttuurista, jossa nimi Yahwe tarkoitti "aurinkoa". Vastaava nimi löytyy persialaisesta kulttuurista muodossa Yawnah.

(Yahweh tarkoitti myös "marjakuusta". Aiheesta enemmän kirjoituksessa Pyhät puut.)

Helsingin Tuomiokirkko ja "Yahweh" kolmion keskellä 

Koska foinikialaisen kulttuurin alkuperä oli muinaisessa Irlannissa, ei ole mitenkään yllättävää, että Britteinsaarilta löytyy Jahvea vastaaava auringonjumalan nimi. Walesissä tunnettiin aurongonjumala Jahna, joka on etymologinen alkuperä nimelle John, "aurinko". Johannes Kastajan (John the Baptist) yhteydestä aurinkoon enemmän kirjoituksessa Johannes Kastaja.

Johannes Kastajan pää on astro-teologinen vertauskuva auringolle

Nimien Aton, Adon ja Adonis kaukainen alkuperä vie myös Britteinsaarille. Walesiläisessä jumaltarustossa oli äitijumalatar Dôn, joka oli versio irlantilaisesta äitijumalattaresta Danu.

Atonin nimen historiallinen tausta päätyy siis lopulta Danuun ja irlantilaiseen druidismiin. 

Etymologia paljastaa, että vaikka Aton, Adon ja Adonis tunnetaan maskuliinisina jumalina, nimien alkuperä on feminiininen. Tämä on yksi niistä monista esimerkeistä, jotka paljastavat "Eliitin" käyttämän symboliikan alkuperän olevan aina enemmän tai vähemmän feminiinistä. Muinaisten viisaiden kulttuuri oli matriarkaalinen.

Vaikka Aton-kultti monine haaroineen on hyvin patriarkaalinen, sen maskuliinisuus on tietyssä mielessä vain päälleliimattua. Symboliikan ja etymologian historiaa tutkimalla voidaan nähdä miten usein vanhat jumalatartraditiot yksinkertaisesti vain maskuliinistettiin patriarkaalisuuden nousukaudella. Pyhä feminiinisyys muuttui korruptoituneeksi maskuliinisuudeksi. (Aihetta on käsitelty mm. kirjoituksessa Kuu-kultti.)

Hauska esimerkki jumalatartraditioiden maskulinisoinnista on juutalainen jumalan nimi El Shaddai. (Juutalaisuudessa on todella monta nimeä jumalalle.) Hepreankielinen sana "shad" on suomeksi "rinta". Todella maskuliinista, eikö?

Juutalainen rabbi - maskuliinisuus huipussaan

Katoliset kirkko"isät"