tiistai 8. lokakuuta 2019

Minun herääminen - sinun herääminen?


Olen tätä blogia kirjoittaessani pyrkinyt aina noudattamaan sellaista linjaa, että en kerro itsestäni mitään henkilökohtaista. Tänään teen poikkeuksen ja kerron jotain henkilöstä Antero V:n takana.

Suurin osa tämän blogin aktiivilukijoista tietää termin "oma herääminen". Joskus kysymme toisiltamme, mistä sinun "oma herääminen" alkoi? Tällä kysymyksellä tarkoitetaan asiaa, josta oma matka syvälle kyseenalaistamisen kaninkoloon alkoi. Jokainen tämän kokenut tietää mistä puhutaan.

Jokaisella meistä oli se jokin asia, joka ajoi kyseenalaistamaan "virallisia totuuksia". Se jokin asia, joka jäi häiritsemään niin paljon, että oli pakko tutkia asiaa enemmän. Se jokin asia, joka herätti meidät illuusioiden syvästä unesta, joka johti kivuliaaseen havahtumiseen maailman valheellisuudesta.

Minulta kysyttiin pari vuotta sitten tämä kysymys. En osannut vastata siihen kovinkaan tarkasti, koska en oikein hahmottanut sille selkeää alkupistettä. Kerroin kyllä tarinan lapsuudestani, josta alkoi minun auktoriteettien kyseenalaistaminen, mutta se ei varmaankaan vastannut ihan tuohon kysymykseen.

Tarkemmin asiaa mietittyäni voin nähdä omassa heräämisprosessissani kaksi selkeää alkusysäystä. Ensimmäinen näistä ajoittuu vuosiin 2002 ja 2003. Muistan miten mediassa alettiin rummuttaa teoriaa, että Saddam Husseinin Irakilla on joukkotuhoaseita. Minulla oli hyvin voimakas intuitio, että tämä väite ei pidä paikkaansa, ja että se on vain tekosyy sodan aloittamiselle. Kun sota lopulta alkoi, olin täysin varma, että väitettyjä joukkotuhoaseita ei tulisi koskaan löytymään. Tämä alkusysäys ei kuitenkaan vielä johtanut syvälle kaninkoloon sukeltamiseen, mutta toimi jonkinlaisena valmisteluna sille.

Varsinainen syväsukellus alkoi noin vuonna 2007. Muistan kun luin jonkin uutisen, jossa käsiteltiin amerikkalaista mielenosoitusta, jossa ihmiset pitelivät "9/11 was an inside job!" -kylttejä. Ihmettelin, että miksi niin monet ihmiset uskovat noin järjettömään salaliittoteoriaan? Olin oikeasti kiinnostunut siitä psykologisena ilmiönä. Minä olin täysin vakuuttunut, että nuo ihmiset ovat pähkähulluja, mutta minulla oli aito kiinnostus ymmärtää, mikä tuohon hulluuteen on ihmiset ajanut.

Niinpä minä päätin tutustua näiden hulluina pitämieni ihmisten argumentteihin. Ajattelin, että ehkäpä lukemalla näiden ihmisten ajatuksia saattaisin löytää vastauksen tuohon minua askarruttaneeseen kysymykseen. Niinpä aloin käydä läpi 9/11-iskujen salaliittoteorioita sillä seurauksella, että jouduin lievästi sanottuna järkyttymään.

Viimeistään siinä kohtaa kun näin videon WTC 7 -rakennuksen romahduksesta (siis siitä pilvenpiirtäjästä, johon ei iskeytynyt yhtään konetta), jouduin hylkäämään ajatuksen, että oma aiempi valtamediasta omaksumani näkemykseni asiasta olisi totuudenmukainen. Järkytyin, koska olin pitänyt itseäni ihmisenä, joka tiesi mitä 9/11-iskuissa tapahtui, mutta jouduinkin myöntämään itselleni, että edes tiennyt tuosta kolmannesta pilvenpiirtäjästä.





Ensimmäinen kysymykseni oli: Miksi en ollut nähnyt tätä uutisissa? Miksei pilvenpiirtäjän romahtaminen omalle tontilleen (jonka jokainen vähänkään fysiikan lakeja tunteva toi nähdä kontrolloiduksi purkuräjäytykseksi) ollut herättänyt median mielenkiintoa? Sain vastauksen hyvin nopeasti, kun tutkin lisää ja näin videon BBC:n toimittajasta, joka kertoi WTC 7:n romahduksesta noin 20 minuuttia ENNEN kyseisen rakennuksen romahtamista. Ainoa looginen johtopäätös tästä oli se, että media oli jollain tavalla mukana jutussa.





Jos pitäisi valita jokin yksittäinen hetki oman heräämisprosessini alkamiselle, tämä olisi varmaan paras valinta.

Olin ajautunut tilanteeseen, jossa minun oli pakko todeta, että kaikki mihin olen aiemmin uskonut on asetettava kyseenalaiseksi. Pari päivää aiemmin olin ollut varma siitä, että tiesin kaiken oleellisen 9/11-iskuista, mutta nyt todellisuus näyttäytyi siltä, että en tiennyt asiasta oikeastaan mitään. Tämän takia minun oli pakko hyväksyä ajatus, että en välttämättä tiedä monesta muustakaan asiasta yhtään mitään, vaikka uskon tietäväni. Minun oli pakko tehdä eräänlainen mentaalinen reset-napin painallus.

Seuraavat viikot kahlasin läpi kaiken materiaalin, mitä löysin 9/11-iskuista. WTC 7:stä tuli vain pisara meressä. Mitä enemmän yksityiskohtia kävi läpi, sitä enemmän "virallinen totuus" alkoi vaikuttaa täysin naurettavalta. 9/11-iskuihin liittyy niin paljon kummallisia asioita, että täytyy kärsiä hyvinkin sitkeästä kognitiivisesta dissonanssista, jos niihin tutustumisen jälkeenkin vielä pitää viranomaisten ja median meille tarjoamaa versiota totuudesta uskottavana.

Kun olin käyttänyt viikkoja tämän asian tutkimiseen, törmäsin erikoiseen ilmiöön. Asia, joka kiinnosti minua äärettömän paljon, ja jonka kaiken logiikan mukaan pitäisi kiinnostaa kaikkia muitakin, ei kiinnostanut ketään läheistäni. Opin hyvin nopeasti, että asiasta ei vain yksinkertaisesti kannata puhua työpaikan kahvipöydässä tai kavereiden kotibileissä. Kukaan ei halunnut kuulla - ketään ei kiinnostanut.

Niinpä jatkoin omia tutkimuksiani ikään kuin salasssa. En puhunut tutkimistani asioista kenenkään kanssa. Kävin läpi kaikenlaisia salaliittoteorioita, myös niitä hulluja ja typeriä, joissa ei ollut mitään järkeä. En uskonut mitään sokeasti, mutta en lähtökohtaisesti myöskään tyrmännyt mitään ennakolta.

Viikot alkoivat muuttua kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi. Mitä enemmän asioita tutki, sitä enemmän tuli vastaan uutta tutkittavaa. Tutkin merkittäviä historiallisia tapahtumia. Tutkin mediaa. Tutkin pankkimaailmaa ja fiat-rahaa. Tutkin sotateollisuutta. Tutkin lääketeollisuutta. Tutkin viihdeteollisuutta. Tutkin salaseuroja ja valtaapitävien hyvävelikerhoja. Tutkin siis "Eliittiä" kaikista mahdollisista kulmista.

Noin vuonna 2011 löysin Youtubesta Michael Tsarionin videoluentoja, joissa käsiteltiin symboliikkaa. Symboliikka sinänsä oli ollut minulle jo lapsuudesta asti mielenkiintoa herättänyt aihealue, mutta en ollut ennen tätä vuotta vielä syventynyt siihen.

Symboliikka jäi tutkimusaiheena kytemään takaraivooni vielä muutamaksi vuodeksi. Se nousi vähän väliä pintaan, mutta vasta vuonna 2014 olin valmis hyppäämään kunnolla syvään päätyyn. Kävin läpi Tsarionin materiaaleja uudestaan ja uudestaan. Käytin monta viikkoa (tai varmaan kuukausia) lähes kaiken vapaa-aikani symboliikan tutkimiseen. Tiedonjanoni oli niin kyltymätön, että en vain voinut lopettaa.

Kaiken aikaa kirjoitin muistiinpanoja käsin. Jossain vaiheessa jouduin toteamaan, että muistiinpanoja alkoi olla jo niin monessa vihkossa, että minulla oli suuria vaikeuksia löytää niistä mitään. Informaatiotulva oli niin valtava, että en mitenkään pystynyt muistamaan kaikkea ulkoa. Alkoi turhauttaa, kun en muistanut jotain yksityiskohtaa, ja jouduin käymään läpi vihko tolkulla omia harakanvarpaitani, ennen kuin löysin etsimäni rivin muistiinpanoistani.

Syksyllä 2014 aloin miettiä, että pitäisiköhän minun kirjoittaa muistiinpanoni sähköiseen muotoon, jotta pystyisin tekemään siihen edes jonkinlaisia järkeviä hakuja. En kuitenkaan ollut tästä kovin innoissani, koska työmäärä vaikutti niin järkyttävän suurelta. Jätin ajatuksen hautumaan.

Mutta sitten kävi jotain erikoista. Törmäsin Kumma juttu -blogin kirjoitukseen, jossa esiteltiin Helsingin Lönnrotin patsaaseen piilotettuja kasvoja. Jos ottaa kuvan tuosta patsaasta sivulta, ja kääntää kuvan ylösalaisin, voi nähdä selkeät kasvot.





Kiinnitin heti huomioni kasvojen otsalla olevaan pentagrammiin. Se näytti kovin tutulta. Jossain vaiheessa muistin missä olin nähnyt tuon saman. Symboliikka viittasi selkeästi tarotiin.





Tämän jälkeen mieleen nousi kysymys, voisikohan olla, että muihinkin patsaisiin olisi piilotettu tarot-symboliikkaa?

Aloin tutkia patsaita, ja se oli sitten menoa. Jossain vaiheessa oli pakko todeta, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin perustaa Eliitin Esoteeriset Symbolit. En minä missään vaiheessa halunnut aloittaa tätä blogia - minun oli pakko. Sitä on vaikea selittää tarkemmin. Sen voi ymmärtää vain, jos on kokenut itse jotain vastaavaa.

Itse asiassa olin pitkään melko vastahakoinen blogin aloittamisen suhteen. Olin hyvin epävarma, että syntyisikö siitä mitään järkevää. Mutta yksi ajatus ei jättänyt minua rauhaan: jos en minä tätä tee, niin kuka sitten?

Huvittavaa on myös se, että alussa epäilin saisinko aikaiseksi kovinkaan montaa artikkelia. Minulla oli valtava määrä hajanaisia muistiinpanoja, mutta en oikein voinut kuvitella niitä blogiteksteinä. Mietin, että kannattaako perustaa blogia, jos sinne saa vain muutamia julkaisuja? Nyt viisi vuotta ja yli 600 tekstiä myöhemmin tuo vanha epäilys hieman naurattaa. Ei minulla ollut aavistustakaan siitä, mihin olin ryhtymässä. Ja ehkä hyvä niin, koska jos olisin ennalta nähnyt millaiseen savottaan olen ryhtymässä, sen koko ja laajuus olisi saattanut kauhistuttaa.

Tämä oli minun heräämistarinani tiivistettynä ja tietynlainen EES:n syntytarina. Kirjoitin tämän normaalista linjasta poikkeavan tekstin, koska haluaisin rohkaista tämän blogin lukijoita jakamaan oman tarinansa. Miten sinun heräämisprosessi alkoi? Miksi? Mikä siihen johti? Miten se eteni? Millaista se oli? Mitä seurauksia sillä oli?

Se polku, jonka jokainen tämän blogin aktiivilukija on joutunut käymään, ei varmasti ole ollut helppo. Tuo polku on usein raskas ja yksinäinen. Olemme kaikki kokeneet sen vaikeuden. En tiedä haluaako kukaan kertoa omasta heräämisprosessistaan, mutta se olisi erittäin mielenkiintoista luettavaa. Olisi myös hienoa, jos lukijat näkisivät toistensa tarinoista, että he eivät ole yksin.

15 kommenttia:

  1. Oliskohan tälläseen lukijoiden kommunikointiin innostusta miettiä erilaista alustaa/tapaa? Tää blogspotin vähän kankea ja kaikille avoin ympäristö on siihen vähän hankala ja turvaton. Olis aika lämmittävää ja lohdullista tietää, että tän kaiken hulinan keskellä on tolkullisia ihmisiä. En tiedä EES:sin lukijamääriä, mutta kommunikointiin kiinnostuneita vois olla yllättävän moni? Kiitos muhkeasta tarinasta Antero.

    VastaaPoista
  2. Blogger ei hyväksy kommenttiani, koska se on liian pitkä. Julkaisin sen siksi omassa blogissa: https://kummajuttu.fi/2019/10/vastaus-ees-blogin-esittamaan-kysymykseen/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo Zeitgeist-dokumentti taisi minullakin olla niitä ensimmäisiä kosketuksia näihin aiheisiin. Toinen alkuvaiheen iso dokumentti oli Loose Change, joka käsitteli 9/11-iskuja: https://www.youtube.com/watch?v=lKO5t3rcIZU

      Kuvasit blogin pitämistä mielen kuntosalitreeniksi. Sitä se varmasti on, mutta voisin lisätä, että se on tavallaan myös sellaista omien ajatusten jäsentelyä. Sitä voi verrata kirjastoon, jossa on kirjoja hujan hajan lattioilla. Sitten kun niitä kirjoja alkaa järjestellä hyllyihin (eli kirjoittaa asioita ylös), mielikin alkaa selkeytyä ja sitä kautta saa tietynlaisen rauhan.

      Poista
  3. Minä "heräsin" kolme vuotta sitten pohtimaan näitä asioita. Miesystäväni seuraa aktiivisesti maailman politiikkaa ja erityisesti lähi-idän politiikka ja hän alkoi puhumaan minulle eliitistä, joka suunnittelee kaikki kriisit ym. Ja saa meidät muut uskomaan juuri esim. 911 skenaarioon. Ensin pidin häntä täysin kajahtaneena hyvä ettei koko suhde loppunut tähän :D mutta aloin sitten itse tutkimaan asioita ja törmäsin tähän sinun erittäin mielenkiintoiseen blogiin. Nykyään harrastamme yhdessä tätä asiaaja bonggaamme matkoillamme erilaisia symboleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden asioiden tutkiminen vaikuttaa varmaan monilla ihmissuhteisiin. Eikä pelkästään parisuhteeseen, vaan ihan kaveri- ja perhesuhteisiinkin. Sitä voi olla välillä vähän vaikea viihtyä sellaisten ihmisten seurassa, jotka elävät jossain aivan toisessa todellisuudessa. Harva on niin onnekas kuin sinä, että voi puolison kanssa puhua näistä asioista.

      Poista
  4. Sanotaanko 2008 paikkeilla olin jo vakuuttunut 9/11 olevan huijausta ja maailmassa muutenkin olevan jokin pielessä. Salaseuroja aloin tutkia tarkemmin noin 2-3 vuotta sitten, ja sitä myötä päädyin symbologiaan, numerologiaan ym. Niitä enemmän tutkineena monet vuosien varrella tutkimani/päättelemäni asiat ovat saaneet vahvistusta symboliigan avulla. Hieno kirjoitus ja kiitos blogista, on itsellä vielä paljon luettavaa täältä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa tulee hyvin esiin sen symboliikan tutkimisen haaste. Et voi aloittaa symboleista. Täytyy aloittaa symboliikan kontekstista. Vasta kun ymmärtää millainen globaali hyvävelikerho tätä maailmaa ohjailee, ja millainen historia sillä on takanaan, voi symboliikka tulla ymmärrettäväksi. Eli kuten sanoit, symboliikka tarjoaa mm. vahvistuksen sille mitä olet aiemmin tutkinut. Sen takia tämä blogi ei ole ihan aloittelijoiden materiaalia.

      Joku joka ei tunne kontekstia ei voi ymmärtää miksi esimerkiksi joku artisti käyttää silmäsymbolia. Tyypillisesti tällainen ihminen kommentoi "hö hö hö, väitättekste et joku Cheek on kuuluu maailmaa ohjailevaan salaseuraan?" Näiden ihmisten kanssa voi olla vähän vaikeaa käydä aiheesta järkevää keskustelua. Vähän sama kuin yrittäisit käydä pikkulapsen kanssa keskustelua Paasikiven-Kekkosen linjan vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan.

      Poista
  5. Mulla oikeastaanko mietin nii sain sen perus kyseenalaistamisen isältä jo varmaan 7vuotiaana. Isännän kanssa katottiin John F Kennedyn salamurha dokumenttia, ja hän opetti minulle että virallinen versio tapahtuneesta on valhetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin! Unohdin tosiaan tämän. 90-luvulla näin sen Kevin Costnerin tähdittämän JFK-elokuvan. Siitä jäi takaraivoon, että viranomaisiin ei voi aina luottaa.

      "Back and to the Left"

      Sen jälkeen oli aika mahdoton uskoa viralliseen tarinaan. Vieläkin ihmetyttää, miten ihmiset pystyvät uskomaan ilmassa kääntyviin "taikaluoteihin" ja muihin naurettavuuksiin.

      Poista
  6. "Asia, joka kiinnosti minua äärettömän paljon, ja jonka kaiken logiikan mukaan pitäisi kiinnostaa kaikkia muitakin, ei kiinnostanut ketään läheistäni" - Tämä on täyttä totta, oon tässä 2014 vuodesta ollut tosissaan "truth seeker" ja todennut että ihmisiä ei yksinkertaisesti kiinnosta. Omasta mielestä tämä on todella outoa sillä oikeastikkin totuus on tarua paljon mielenkiintoisempaa.

    VastaaPoista
  7. Muistakaa kaikki myös aina että tieto ei ole koskaan turhaa. Vaikka joitakin teistä saattaa joskus turhauttaa kun muut ei kuuntele, niin ajattele aina tämä kaikki positiivisena asiana itsellesi. Osaat vältellä sinulle haitaksi olevia asioita joita eliitti puskee meidän jokapäiväiseen elämäämme.

    VastaaPoista
  8. Se on totta ettei ihmisiä kiinnosta tutkia asioiden taustoja. Uskotaan vaan suoraan mitä media meille syöttää ilman mitään kritiikkiä. Itse en ole puhunut omista uskomuksistani ystävilleni, koska tiedän, että tulisin leimatuksi mielenterveyspotilaaksi. Silmien avauduttua sitä osaa kyllä paremmin tarkkailla uutisia ja huomaa miten joku asia median toimesta syötetään ihmisille. Sosiaalisen median avulla tämä vain tulee entisestään lisääntymään ja helpottumaan. Välillä tekisi mieli eristäytyä koko nettimaailmasta. Tällä hetkellä miehen kanssa seurataan tiukasti Turkki-Syyria tilannetta ja mietitään mikä master plan sen takana oikein on.

    VastaaPoista
  9. Olen nyt pari päivää miettinyt sopivan ytimekästä vastausta, mutta tuntuu että kohta täytyy perustaa oma blogi kertomaan omasta heräämisen matkastani. Myöskin täytyy muistaa että varmasti joku jossakin on kiinnostunut että mikä on toiminut poikkeusyksilöiden katalyyttinä ja miten tämän ongelman voisi korjata, joten täytyy vähän varoa sanojaan. Mutta katsotaan saanko joskus jotakin aikaan :)

    Mutta ehkäpä epäilyksen polulle ensimmäisenä johdatti jo lapsuudessani eräs viisaimmista tapaamistani ihmisistä, eli valitettavasti edesmennyt enoni, jonka mielestä varsinkin poliittinen uutisointi oli "propakantaa" ja joka opetti lähdekritiikin merkitystä omalla tyylillään. "Mitäs siellä koulussa tänään sanottiin? Jaa että Pariisi on Ranskassa. No tiesikös se opettaja sen ihan itte vai pitikö sen luntata? Jaa että kirjasta piti kattoa. Mitähän ne opettajat tietäis ilman kirjojaan, heh heh."

    Joskus mietin millainen olisin, jos olisin vain hyväksynyt kaiken mahdollisen oppilaitosten, median ja muiden auktoriteettien tyrkyttämän informaation ilman minkäänlaista kritiikkiä.

    VastaaPoista
  10. Minut kävi herättämässä valonkantajalapseni vakavan aivokasvaimen kautta kuoleman siirtymään käydessään. Koko sairausajan kävin rajua prosessia itsessäni. Lapsi totesi hämmentävästi eskariin tutustuessamme, ettei hän mene kouluun. Eikä hän mennyt. Lapsi kertoi jo pienenä, että hän saa pikkusiskon. Meni vuosia. Isoveli lähti 10. päivänä pikkusiskon syntymästä vapaana sieluna.

    Lapseni kuoleman kohtaaminen oli minulle lopulta rankkuuden lisäksi kaunis ja luonnollinen näköalapaikka. Ei ollut aikaa jäädä tyrmätyksi, kun oli vastasyntynyt tasapainottamassa surun ilolla. Lapsukaisen kuolema osoitti ulkoa omaksutun kristillis-materialistisen maailmankuvani täysin pintahötöksi, josta ei ollut tosi paikan tullen yhtään mihinkään, ei vastauksia tai toivoa antamaan. Etsin, rakensin ja löysin itse. Ei ole enää tarvetta järjestäytyneeseen uskonnollisuuteen. On kiintoisaa NÄHDÄ kirkkaasti.

    VastaaPoista
  11. 80-luvun lopulla teininä parapsykologia ja kaikki "mystinen" ja selittämätön.
    90-luvun alkupuolella mm.Natsi-Saksan ufo-tech, Tesla.
    Sitten reilun kymmenen vuoden tauko ja 2007 Zeitgeist ja Hannu Yli-Karjamaan super sivut 911 taustoista + hänen kanssaan käydyt sposti keskustelut.
    Talousdemokratia, rahan synty, talousjärjestelämän valhe.
    Buzzsaw = Youtube sarja jonka vetäjänä Sean Stone, todella hyvää shittiä.
    Mark Passio joka on Tsarionin tasoinen "druidi" mutta tulee vähän eri kulmasta. Grat Work, Natural Law ja Hermes Trismegistus.
    Unslaved kunnes meni täysin maksulliseksi (rahat ei riitä ihan kaikkeen kun pitää muitakin tutkijoita sponssata). RedIceRadio. Guns and Butter...onhan näitä.
    Jännä itsekkin kirjoitan edelleen kaiken vihkoon koska silloin parempi jälki aivoihin mutta se tiedon löytäminen on kylllä aika sotkusta hommaa tosiaan.
    Ai niin ja Corbett Report tietenkin + Jay Dyer ja Jay Weidner (elokuvien ja viihdemaailman esoteeriset ulottuvuudet)

    VastaaPoista