Julkaisimme Tilhi Pihlajan kanssa viime vuonna Kanto.media -sivustolla suomeksi käännettyjä Michael Tsarionin kirjoituksia. Koska Kantoa ei enää ole, kirjoituksille piti löytää uusi koti. Ne löytyvät nyt osoitteesta:
https://tsarionsuomeksi.blogspot.com/
Uusista kirjoituksista en voi luvata mitään, mutta todennäköisesti saamme sinne jossain vaiheessa ainakin yhden uuden Carl Jung -aiheisen kirjoituksen.
Nyt kun Kanto on kuollut, voin vähän kerrata millainen kokemus se minulle oli.
Minun mielestä Kannossa oli hieno idea, mutta valitettavasti totetus jäi vähän piippuun. Kaikki vaikutti alussa ihan hyvältä, ja porukka teki hommia innolla. Itsekin panostin siihen paljon omaa aikaani ihan talkootyöasenteella. Mutta sitten kevään 2024 aikana alkoi vähitellen tapahtua kaikenlaista kummaa. Kulissien takana törmäsin vähän turhan monta kertaa todella omituiseen käytökseen. Oli kaksoisstandardeja, välinpitämättömyyttä, laiskuutta, kyseenalaista vallankäyttöä, vastuun välttelyä, yhteistyökyvyttömyyttä, lapsellista kiukuttelua ja suoraan sanottuna aivan absurdia asennevammaisuutta.
Kanto-ajasta jäi minulle vähän ikävä maku suuhun. Ankedoottina voin kertoa, että viimeinen naula oman innostukseni arkkuun oli se, kun yksi minun Pahan juuret -kirjoitus jätettiin julkaisematta, koska siinä oli jotain "sopimatonta". Minulle sanottiin, että jos vain poistaisin sieltä sen "sopimattomuuden", niin sitten se olisi ihan hyvä kirjoitus. Eli käytännössä julkaisemisen ehdoksi laitettiin oman kirjoitukseni osittainen sensurointi.
Luonnollisestikaan en tähän hienovaraiseen manipulointiyritykseen suostunut, mutta en myöskään jaksanut tehdä asiasta riitaa. Ilmoitin vain, että ehkä on sitten parempi, että julkaisen kirjoituksen vain omassa blogissani. Mutta kieltämättä tällainen vallankäyttö tuntui minusta hyvin oudolta. Kannon kun piti nimenomaan olla vaihtoehto sensuuri-ilmapiiristä kärsivälle valtamedialle. Esimerkiksi Uuden Suomen Puheenvuoro (joka tarjoaa Kannon tapaan alustan kansalaisjournalismille) on saanut paljon kritiikkiä siitä, että siellä kirjoittajien "sopimattomia kirjoituksia" sensuroidaan. Nyt Kanto toimikin kulissien takana hyvin samankaltaisella tavalla, mutta niin että yleisö ei saanut tietää siitä.
Minä en ollut Kannossa pelkkä satunnainen kirjoittaja. Minä tein siellä paljon muutakin, ja olin osa Kannon työryhmää. Jokainen voi kuvitella miten kummallisesta tilanteesta itseni löysin törmätessäni tähän edellä mainittuun episodiin. Olin panostanut valtavasti ilmaista työtä uuden "sananvapautta kunnioittavan" kansalaisjournalistisen sivuston rakennusvaiheeseen vain huomatakseni, että minä en voi ilmaista kyseisellä sivustolla vapaasti omia näkemyksiäni. Hieman perverssi tilanne.
Viimeistään alkukesästä 2024 oli jo melko selvää, että ei nämä ihmiset ole tosissaan tämän hankkeen kanssa. Siinä kohtaa oli jo helppo nähdä, että Kannosta ei voi tulla kovin pitkäkestoista tarinaa. Niinpä se, että Kanto on nyt kuollut (URL ei enää toimi), ei tullut minulle minkäänlaisena yllätyksenä. Sääli, koska Kannon idea oli kuitenkin ihan hyvä, ja siellä oli paljon hyviä kirjoituksia monelta eri kirjoittajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti