lauantai 29. toukokuuta 2021

Michael Tsarion - sotureista suurin


On olemassa yksi ihminen, jota kunnioitan tässä maailmassa enemmän kuin ketään muuta. Hänen nimensä on Michael Tsarion. Mitä tulee esoteeriseen symboliikkaan ja "Eliitin" valtarakenteisiin, Tsarion on ollut minulle näiden teemojen suurin ja tärkein opettaja. Ilman häntä tätä blogia olisi tuskin koskaan syntynyt. Olen tämän tosiasian takia hänelle suuressa kiitollisuudenvelassa. Ja niin on myös jokainen tämän blogin aktiivilukija - tiesitte sitä tai ette.

Minä en ole koskaan ollut Michael Tsarionin fani - enkä tule koskaan olemaan. Fanittaminen on jotain sellaista, jossa toinen ihminen ensin nostetaan jalustalle palvottavaksi, ja sen jälkeen kaikkiin hänen sanomisiin ja tekemisiin suhtaudutaan kritiikittä. Koska olen itsenäinen ja kriittistä ajattelua arvostava ihminen, en voi nostaa ketään tällaiseen asemaan. En myöskään suosittele sitä kenellekään muulle. 

Olen seurannut kansainvälistä totuusliikettä aktiivisesti jo 14 vuotta. Näiden vuosien aikana olen tutustunut lukemattomien totuustaistelijoiden materiaaleihin, ja käyttänyt tiedon etsimiseen ja keräämiseen niin paljon aikaa, että sitä on mahdotonta laskea. Yksikään toinen henkilö ei ole pystynyt tekemään minuun niin suurta vaikutusta kuin Tsarion. Minun silmissä hän on 2000-luvun suurin totuustaistelija - todellinen jättiläinen. 

On hyvä ymmärtää, että hän on minun silmissäni myös ihminen. Se tarkoittaa sitä, että hän on samalla tavalla erehtyväinen kuin me kaikki muutkin. Hänkin tekee joskus virheitä. On montakin asiaa, joista olen Tsarionin kanssa eri mieltä. En jaa kaikkia hänen näkemyksiään, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että oma kunnioitukseni tätä suurta soturia kohtaan on äärimmäisen korkealla.

Alla oleva kaksiosainen haastattelu valottaa hiukan Michael Tsarionin omaa tarinaa. Luulin ennen tämän haastattelun katsomista, että kunnioitukseni Tsarionia kohtaan oli maksimaalinen. Toisen osan katsomisen jälkeen jouduin toteamaan, että kunnioitukseni häntä kohtaan löysi maksimaalisen yläpuolelta vielä uuden tason. 

Suureksi soturiksi kasvaminen ei tule ilmaiseksi. Varsinkin haastattelun toisessa osassa Tsarion kertoo niin uskomattomia yksityiskohtia omasta tarinastaan, että minua alkoi hieman hävettää. Olin aina kuvitellut, että oma elämäni on ollut tähän asti vaikeaa ja haasteellista, ja että olen joutunut tekemään vaikeita valintoja ja suuria uhrauksia omalla totuustaistelijan polullani. Haastattelun toisen osan jälkeen jouduin uudelleenarvioimaan aiempaa perspektiiviäni. 

Avaan tätä hyppäämällä hetkeksi pienelle sivupolulle, ja kerron hyvin poikkeuksellisesti jotain omasta elämästäni. 

Kauan sitten kun elin vielä vanhaa elämääni, minä olin maailman silmissä menestyjä. Olin koulutettu, hyväpalkkainen ja käyntikorttiini painetut sanat tuottivat aina ihailua. Muistan esimerkiksi yhden kerran kun olin työmatkalla kaukoidässä, ja eräs paikallinen sanoi käyntikorttini nähtyään minulle: "Wow, you are so fortunate. You'll have such a great future!" Ja minä vain hymyilin ja nyökyttelin kuin mikäkin idiootti. 

Noina vuosina ympärilläni oli paljon ihmisiä, ja tunsin että he arvostivat minua. Tai niin minä luulin. Myöhemmin kävi ilmi, että eivät he minua arvostaneet, vaan sitä minun ulkoista menestyjän kulissiani. Tuon kulissin takana todellisuus oli hyvin erilainen. Kärsin jatkuvasti kammottavien lapsuuskokemusten aiheuttamien traumojen mukana tulevista masennus- ja ahdistusoireista. Sain paniikkikohtauksia lähes päivittäin. Työ jota tein tuntui merkityksettömältä. Olin kuin pystyyn kuollut kelohonka. Kulissi oli kyllä kunnossa, mutta sieluni kärsi henkitoreissaan. En saanut happea. Elämäni merkityksettömyys ja valheellisuus saavutti lopulta sellaisen pisteen, että psyykeeni ei enää kestänyt. Hajosin. Kävin pohjalla. Ja se oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut.

Aloin käydä itseni kanssa rehellisiä keskusteluja. Totesin, että jos jatkan elämääni näin, minä kuolen. Terveyteni ei kestäisi loputtomasti sellaista elämää. Oli pakko tehdä muutoksia. Isoja muutoksia. En tiennyt missä oikea polkuni meni, mutta tiesin sen, että se siihen asti kulkemani polku oli väärä. Harkitsin ja punnitsin vaihtoehtojani todella pitkään, kunnes tapahtui ihme. Työpaikalleni tuli YT-neuvottelut ja kaikki oman yksikköni työntekijät irtisanottaisiin. Tämä oli minulle kuin lottovoitto, koska olin harkinnut irtisanoutumista, ja nyt meille kaikille oli tarjolla mukavan kokoiset irtisanomispaketit. 

Iloni oli kuitenkin ennenaikainen, koska asemani yrityksessä oli sellainen, että työnantaja ei halunnut irtisanoa minua. Tästä seurasi absurdi näytelmä, jossa jouduin riitelemään työnantajani kanssa siitä pitäisikö minut irtisanoa vai ei. Vaadin työnantajalta lainmukaista tasapuolista kohtelua ja oikeutta samaan irtisanomispakettiin, joka oli tarjolla kaikille muille. Työnantaja kieltäytyi. Tuon riidan aikana pelasin korttini niin, että lopulta työnantajalleni ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin laittaa minut pitkin hampain muiden nimien jatkoksi irtisanottavien listalle. Olen käynyt elämässäni monta taistelua - tuo on niistä ehkä se omituisin.

Ympärilläni olevat ihmiset eivät kyenneet mitenkään ymmärtämään ratkaisujani. He eivät myöskään kyenneet ymmärtämään sitä, että työttömyyteni seurauksena hyvinvointini parani. Huomasin, että minusta tuli sellainen outolintu, jota alettiin vähitellen hienovaraisesti karttaa. Koska en ollutkaan enää menestyjä, kas kummaa ihmiset ympäriltäni alkoivat vähitellen kadota. Heidän silmissään olin todennäköisesti tullut hulluksi, vaikka tosiasiassa olin juuri pelastanut itseni hulluudelta. Lopulta tajusin, että enhän minä edes halua näitä horkkaunessa hortoilevia ihmisiä elämääni, ja aloin itse ottaa heihin aktiivisesti etäisyyttä. Tämän seurauksena minusta tuli vähitellen jonkinasteinen erakko.

Työttömäksi joutuminen pääseminen tuntui mielettömältä helpotukselta. Olin kuunnellut intuitiotani ja tehnyt melko poikkeuksellisen valinnan. Se oli ehdottomasti oikea päätös - sen tunsi joka solussa. Suhteeni omaan intuitiooni oli muodostunut sellaiseksi, että en voinut olla kuuntelematta sitä. Tämän seurauksena päädyin tekemään toinen toistaan kummallisempia valintoja, jotka vain lisäsivät omituisuuttani toisten ihmisten silmissä. Yksi näistä oli se, että en etsinyt uutta työpaikkaa. Minä jopa kieltäydyin kahdesta puolittaisesta työtarjouksesta, jotka vain tipahtivat syliini. Intuitioni huusi liian lujaa vastaan, enkä voinut sivuuttaa sitä. 

Vuodet vierivät, ja jossain vaiheessa intuitioni alkoi vaatia minulta blogin kirjoittamista. Aluksi vastustelin ja yritin keksiä kaikenlaisia tekosyitä miksi en voisi sitä tehdä. En minä osaa. Ei sitä kukaan kuitenkaan lue. Liian iso vaiva. Syntyisikö siitä mitään järkevää? Saisinkohan minä edes montaa tekstiä aikaiseksi? Mikä sen koko jutun pointti olisi? Mistä sitä edes aloittaisi? Ei siitä kukaan kuitenkaan tajuaisi mitään. Ihminen on yllättävän taitava suoltamaan itse itselleen kaikenlaista paskapuhetta. 

Lopulta pään sisäinen paine pakotti minut aloittamaan. Sen jälkeen se olikin sitten melkoista haipakkaa, kun kirjoittaminen vei mennessään. Ensimmäistä kertaa elämässäni tein työtä, joka tuntui merkitykselliseltä ja oikealta. Tätä minun kuului tehdä. Tätä varten minä olin tälle planeetalle tullut. Se tuntui niin hyvältä, että ensimmäisen vuoden aikana julkaisin aivan järkyttävän määrän kirjoituksia. Pääni oli räjähtämäisillään kaikesta siitä tietomäärästä, joka piti saada kirjoitettua ylös ennen kuin unohtaisin kaiken. Ja kaiken huipuksi sitä tuli koko ajan lisää. Tein töitä kuin raivotautinen mielipuoli. Aina kun mietin tuota aikaa, ihmettelen miten helvetissä sellainen työskentelytahti oli mahdollista, ja miten minä selvisin siitä vuodesta hengissä. 

Olin löytänyt oikean polun, mutta sillä oli hintansa. En ollut enää arvostettu menestyjä. Vähitellen minusta tuli syrjäytynyt, arvoton ja köyhä epäonnistuja. Tai siis siltä se näytti (ja näyttää edelleen) toisten ihmisten silmissä. Oma näkökulmani asiaan on ehkä hieman toisenlainen. Toki se osuus tuosta on totta, että minä olen suomalaisilla mittapuilla köyhä - mutta vain rahallisesti. Silloin aikanaan, kun minulla oli paljon rahaa, minä elin paljon köyhempää elämää.

Minä luulin, että tuo oman polkuni löytämisestä maksettu hinta olisi ollut kova. Luulin, että olin tehnyt suuria uhrauksia ja joutunut menemään vaikeimman kautta. Luulin, että kaikki se kokemani kipu ja tuska ja kaikki ne kohtaamani vaikeudet olisivat olleet merkki vaikeasta elämästä. Nyt kun kuuntelin tämän Tsarionin haastattelun, en ole tästä näkemyksestäni enää niin varma. Kuunnelkaa itse, niin ymmärrätte kyllä miksi.

Olen ihan varma, että tämänkin blogin lukijoihin kuuluu useita nykyisiä ja tulevia totuussotureita. Tiedän varsin hyvin miten pelottavalta ja vaikealta sille polulle lähteminen on. Siihen liittyy paljon uhrauksia, vastoinkäymisiä, vaikeuksia ja suuria muutoksia. Mutta ymmärtäkää tämä: Se kaikki on sen arvoista. Kenestäkään ei tule suurta soturia sillä, että elää helppoa elämää. Mitä suurempia vaikeuksia te kohtaatte, sitä suurempi soturi teistä tulee.





"nuorena tiesin jo kaiken
mitä tietää pitää
nyt taas tiedän sen,
etten tiedä yhtään mistään mitään
mut kipu on tuttua
annetaan sen pistää lisää
ja mitä enemmän sattuu,
sitä enemmän pökköö pistän sisää
"pelkoja pois ja liekkejä kohti,
pohjasta polku taivaaseen johti"
sano mies joka maailman tappiin asti murheita pohti
tartutaan rattiin, otetaan ohjat
talla pohjaan, tutkitaan pohja
metsään mennään ja huolella
tänään eksytään, selvitään huomenna"
- Juju (Bruce Lee)


30 kommenttia:

  1. Tällä kirjoituksella on sama efekti minulle kuin Tsarionin haastiksella sinulle, arvostus nousi potenssiin x 😂. Lähes koko blogin läpi kahlanneena olen aina ihaillut sitä työmäärää jonka se on vaatinut.
    Tottakai lukiessa on tullut pohdittua minkälainen mies(oletettu 😂) tätä kirjoittaa, enkä ole onnistunut sovittamaan sinua mihinkään tuttuun lokeroon, mihin niin moni helposti solahtaa.
    Se että uskalsit hypätä tuntemattomaan vaikka sinulla oli kaikki se mitä Babylon palvoo on aivan käsittämättömän suuri juttu, suurimmalle osalle meistä se jalan nostaminen kynnyksen yli on todella iso ponnistus ja äijä hyppäsi kuin Nykänen aikanaan sumuun.
    Rahan ja maineen menetyksestä huolimatta luulen että tällä hetkellä teet merkityksellisempiä asioita mitä koskaan olisit voinut entisessä elämässäsi tehdä.
    Tämän pienen kielialueen sisällä sinulla on lähes Tsarionin vertainen asema, missään ei ole suomeksi tarjolla tämän blogin veroista pakettia, siitä kannattaa olla terveesti ylpeä.
    Sisällön lisäksi tätä blogia näyttää lukevan sellainen porukka että toivo paremmasta maailmasta pysyy hengissä 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä hyppäämistä piti aika pitkään harkita. Siihen varmaan vähän auttoi se, että minulla oli jo aiempaa kokemusta köyhyydestä, ja sen takia suhteeni rahaan on varmasti hieman poikkeuksellinen. Lapsuuden perheeni oli sellainen, että elimme ihan reippaasti köyhyysrajan alapuolella. Esimerkiksi vaatteita ei ollut varaa ostaa, joten niitä tehtiin itse jostain jämäkankaista joita saatiin jostain ilmaiseksi. Ruokaakin oli tarjolla niin niukasti, että tämän päivän standardeilla puhuttaisiin varmaan nälän näkemisestä.

      Jossain vaiheessa perheen taloustilanne sitten parani, ja aloimme elää melko keskiluokkaista elämää. Huomasin kuitenkin jo silloin, että ei se materiaalinen elintason nousu oikeasti tehnyt elämästä sen parempaa. Perheessämme oli paljon muitakin ongelmia kuin vain rahaan liittyvät asiat, joten eipä se rahan lisääntyminen sitä helvettiä miksikään muuttanut.

      Poista
  2. On muuten episodit 32 ja 33 kyseessä 😂, tutustun illalla ajan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nauroin ihan samaa. Tällä universumilla on välillä aika kiero huumorintaju.

      Poista
    2. Kiitos Antero, kun avasit tarinaasi! Kunnioitettavaa, kaunista ja koskettavaa! "A smooth sea never made a skilled sailor."

      Ja koska omakin polku on ollut yksinäinen ja outo, niin hirmu helppo myös samaistua.
      Olen usein pohtinut, että omaa vaikeaa lapsuutta mielenterveysongelmaisten ja tunnevammaisten aikuisten armoilla voi myös kiittää siitä, että hyvin varhaisessa vaiheessa oppi, ettei sanat tarkoita mitään. Viime aikoina olen alkanut ajatella, että siinä varmasti yksi syy, että oppi nopeasti lukemaan syvempää tasoa, rivienvälejä, symboleja - juuri kaikkea sitä, jota EI sanota.

      Matrixista heräsin oman elämän kannalta sen verran varhaisessa vaiheessa, etten päätynyt koskaan mihinkään urakiitoon, koska erittäin kirkkaaksi päämääräksi nousi varjella oma vapaus ja riippumattomuus. Missään nimessä en millään tavalla halunnut joutua eliitin orjaksi tai lähellekään valintatilannetta, myydäkö sielunsa vai ei. Tuli vahva vaikutelma, että oikeastaan uralla kuin uralla hyvinkin pian olisi vastassa jonkunlainen kompromissi joko Aidon Itsen tai sitten ylipäätään Totuuden suhteen. Niin mätä järjestelmä on kokonaisvaltaisesti, niin hämähäkinseittimäisen kattava.
      Voin hyvin kuvitella, että omatkin valintani esim. ammattiuralla ovat ulkoapäin arvioiden olleet erittäin kummallisia. Mutta sama se, pääasia on ollut pysytellä uskollisena sisimmän äänelleen.

      Mutta on sulla Antero aivan käsittämätön sanoittamisen lahja - ihailen sitä tavattomasti!
      Yhä uudelleen ja uudelleen sun tekstien äärellä tulee kiitollinen, helpotuksen kaltainen tunne siitä, että 'tällekin asialle on siis olemassa sanat ja ilmaisu - wow!' Ihan valtavan suuri kiitos siitä jälleen! Ja vaikka olen kiitollinen myös Tsarionista ja hänen mahtavasta työstään, mitenkään hän ei korvaisi sun kykyjäsi ja näkemystäsi. Tietyt maneerit Tsarionilla vaivaa toisinaan itseäni, mutta sun tekstien kanssa vaan nyt yksinkertaisesti on niin, ettei niissä vaivaa mikään :) Mutta sellaista tämä elämä on: kaikkia tarvitaan ja kaikilla on oma paikkansa - erityisesti Totuustaistelijoilla.
      Elämäsi ja rohkeat päätöksesi on ennenkaikkea elävä ja aito osoitus siitä, että autenttisina ja sydäntä kuunnellen päädymme väistämättä syvään ja mielenkiintoiseen elämään, sekä myös aidosti rikastutamme ja laajennamme muiden elämää. Valheellinen kuori ei anna mitään kenellekään -ei itselle eikä muille - ja silti juuri siihen suurin osa väkisin haluaa pelokkaasti takertua ja uskoa, niin harmi. Mutta onneksi on sinunkaltaisia poikkeuksia!

      Shine On, You Crazy Diamond! :)

      Poista
  3. Takerruin tuohon lapsuuden kokemuksien aiheuttamiin traumoihin ja koen velvollisuudekseni kertoa, että joitakin saattaisi auttaa kirjan Pete Walker - COMPLEX PTSD - From Surviving to Thriving lukeminen.

    VastaaPoista
  4. Huikea tarina ja taistelu Vapauden, Totuuden, Sydämen ja Järjen puolesta! Todellakaan ilmaiseksi hänkään ei ole saanut ensimmäistäkään murua - on hikeä ja verta vuodattaen ne taistellut ja ansainnut. Tuli mieleen Michaelin itsensä lainaama Sofokleen lause: "Nothing vast enters the life of mortals without a curse."

    Mahtava tarina jälleen myös siitä, kuinka olemalla autenttisia ja aitoja totuuden ja todellisen itsemme etsijöitä, universumin synkronisiteetit virtaavat - hymyilytti nähdä nyt MT hämmästelemässä sitä. :)

    Virkistävä ja voimaannuttava haastis, kiitos jälleen huippuvinkistä!

    VastaaPoista
  5. Itsellä juuri Tsarionin Path of the fool -videoluentojen paholainen -kortti menossa. On hyvää settiä. Näissä mennään pintaa syvemmälle ihan huolella. Tsarionilla on kyllä valtavasti tietoa myyteistä ja taruista. Ainut asia joka häiritsee, on Micahelin huono ja outo maku taiteen ja musiikin suhteen noissa välinäytöksessä :D Ja mahtavaa, että avasit myös omaa tarinaasi Antero! :)

    VastaaPoista
  6. Hei, ensimmäisen kerran kuulen suomeksi jonkun kirjoittavan Tsarionista. Olen seurannut myös aktiivisesti, vuodesta 2005, jolloin ostin häneltä Atlantis-kirjan. Unslaved Podcast kaikille tiedoksi, jos uteliaisuus herää; todellinen aarreaitta. Huomasin sivusi nyt ekaa kertaa ja kun viittasit usein druideihin niin ymmärsin, että olet aiheessa pintaa syvemmällä. Myös yhteydet patsaiden ja tarot-korttien välillä ovat osuvia. Laitan blogisi kirjanmerkkeihini!

    VastaaPoista
  7. Tsarionin ja Whiteheadin Unslaved sai uutisia Paypalilta. Eivät kelpaa enää asiakkaaksi. Syy tuntematon.

    https://www.youtube.com/watch?v=jim5Wp1iwo0

    Miten yllättävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmostahan tämä onko kun joutuu käyttämään vihollisten platformeja. Youtube,Facebook,Twitter,Patreon,Paypal etc.. on kyllä hyvä tämä internetti sitten jos nuo saa kaikki läpi mitä haluaa. You need ze biometrics to go to ze internet, it'z all for your protekzion

      Poista
  8. Michael Tsarion: Journey on Your Own

    https://www.youtube.com/watch?v=z6T9LRyo5l4

    VastaaPoista
  9. Kuunnelkaa tarkkaan:

    https://www.youtube.com/watch?v=GPvoOiGDrhA

    VastaaPoista
  10. "Thirteen Teachers: MICHAEL TSARION / Unslaved / Hidden History of Humanity"

    https://rumble.com/vg8m0h-thirteen-teachers-michael-tsarion-unslaved-hidden-history-of-humanity.html

    VastaaPoista
  11. Mielenkiintoinen Tsarion-haastattelu, joka varmasti kiinnostaa kaikkia tämän kirjoituksen haastattelun katsoneita:

    https://rumble.com/vr5ai2-exclusive-interview-w-michael-tsarion.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatko-osa tuolle Tsarion-haastattelulle:

      https://rumble.com/v14miha-an-exclusive-interview-w-michael-tsarion-part-2.html

      Aiheina mm. Ardis, Maxwell ja vapaus.

      https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2022/04/truth-warrior-watch-vatican-with-dr.html

      https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2022/03/kepeat-mullat-jordan-maxwell.html

      https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2021/06/vapaus-pelottaa.html

      Poista
  12. Mielenkiintoinen uusi Tsarion-haastattelu:

    https://www.youtube.com/watch?v=EJveDAaErLw

    Videon kuvauskentästä: "During this in depth conversation we discuss Michael’s beginnings into alternative research as well as his views on intuition, new age ideologies, God, nature, individualism and a whole lot more. "

    Tuo keskustelu intuitiosta oli erityisen mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai herranjestas! Kiitos jälleen.

      Jo puolitoista vuotta MT:n haastatteluja ja luentoja - ja aina uudestaan sama käsittämätön fiilis: kävinkö just virkistävällä uinnilla valtameressä vai mitä hittoa tapahtui? Niin paljon roskaa korvien välistä huuhtoutuu, sekavia palikoita oikenee ja puuttuvia palasia löytyy. Alkutaipaleella kuvittelin, että tämä olisi ohi piankin - yleensähän on. Mutta eihän tällainen autenttinen oleminen niin toimi, tietenkään. :)
      Eikä tätä nyt hemmetti sanoittaa osaa, mutta niin syvä kiitollisuus, ettei mitään rajaa! Onneksi on lomanen, ehtii kerrankin rauhassa. :::))))

      Poista
    2. Pidän erityisen paljon siitä, miten Tsarion puhuu suoraan New Age ja uushenkisten piirien valheellisuudesta ja tekopyhyydestä. Toki siellä on paljon ihan hyviä ihmisiä, jotka varmasti tarkoittavat hyvää, mutta ei ne piirit ole immuuneja joukkokäyttäytymiselle. Sinne on pesiytynyt aivan hirvittävä määrä kaikenlaisia pseudopsykologisia ja muka-henkisiä uskomuksia, joilla ihmiset vain välttelevät sitä aitoa minuuden rakentamista.

      Millainen ihminen viehättyy siitä "Olemme kaikki yhtä!" -retoriikasta?

      Vastaus löytyy täältä:

      https://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.com/2022/06/aton-kultti-osa-254-sadomasokistinen.html

      Poista
    3. No tämä.
      Ne harvat New Age -ihmiset, joika tunnen, ovat käveleviä esimerkkejä Jungin kiteytyksestä: "People will do anything, no matter how absurd to avoid facing their own souls."
      Mutta ilmeisesti pseudovalaistumisen ja -individuaation kokemus on niin vahva, että se vaikuttaa ja vakuuttaa oikeasta tiestä? Vai mikä hitto se saa jatkuvasti kääntymään valheesta toiseen...?
      Ulkoapäin hirveän vaikea ellei mahdoton arvioida, milloin joku valitsee valheen hyvää tarkoittaen, milloin siksi, että totuus ei syvimmässä kohdassa edes kiinnosta. Vaikuttaa kuitenkin vahvasti olevan, kuten MT sanoo: "Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut totuudesta."
      Mielenkiintoinen lisäkysymys on, että voiko ihminen, joka ei ole kiinnostunut totuudesta, olla pohjimmiltaan hyvä ja tarkoittaa hyvää...?

      Poista
    4. Hyvä kysymys. Riippuu varmaan siitä, miten hyvyyden määrittelee.

      Itse kääntäisin kysymyksen niin, että voiko tuollainen ihminen olla moraalinen? Siihen minun vastaus on ei. Mutta on hyvä ymmärtää, että moraalittomuus ei ole sama asia kuin pahuus.

      Moraali on sitä, että ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin. (Kaikki me olemme moraalittomia syntyessämme, koska emme ymmärrä mitään oikeasta ja väärästä.) Jos ei ole kiinnostunut totuudesta, ei voi olla moraalinen. Moraalirelativistit tietenkin vastaavat tähän, että moraali on suhteellista. Tuohon paskapuheeseen uskominen on oiva keino olla välittämättä omasta moraalittomuudestaan.

      Poista
    5. Moraali itsessään on mielenkiintoinen aihe, kuka sen määrittelee, ympäröivä maailma vai yksilö itse? Onko moraali kulttuurisidonnaista? Miten moraaliton lapsi kehittää itselleen kasvaessaan moraalin, havainnoimalla ympäristöään vai tutkimalla sisintään? Jos uskoo että maailman pinnan alla vaikuttaa"universaali totuus" jonka johdosta on myös universaali moraali joka on mahdollista sisäistää sukeltamalla mielensä syvimpiin sopukoihin (integroida varjonsa), niin silloinhan me kaikki olemme yhtä🤔. New age touhu joka muistuttaa kulttia ei todellakaan auta yksilöä mitenkään, ennemminkin päinvastoin, se keskittyy pintaan ja itseasiassa estää yksilöä löytämään sisintään.
      Niin karulta kun se kuulostaakin yksin tänne synntään ja yksin kuollaan, siinä välissä myös yksin eletään , toivottavasti antoisassa vuorovaikutuksessa muiden yksilöiden kanssa. Eli jos ihminen pyrkii kehittämään itseään ja moraaliaan se on tehtävä ihan itse, apukeinonsa kukin valitkoon mielensä mukaan.

      Poista
    6. Olen itse käsittänyt tuon "olemme kaikki yhtä" homman näillä joillakin kuten NDE ja OBE tyypeillä sillä tavalla, että siellä "ylhäällä" tai miksikä "kuoleman" jälkeistä elämää kutsukaan olemme kaikki yhtä, eli osia samasta tietoisuudesta joka haluaa kokea itseään olemalla yksilöinä erossa yhteydestä täällä maanpäällä tai "materiaalisena olentona". Sitten on tietenkin näitä jotka on vetänyt tuon ajatuksen sille linjalle että pitäisi rakastaa näitä meidän sortajia yms koska olemme "kaikki yhtä", ei kuullosta kovin hyvältä "kokemukselta".

      Poista
    7. Kyllähän sille on varmasti kaikenlaisia selityksiä, mutta mikään niistä ei poista sitä tosiasiaa, että se retoriikka tuoksuu vahvasti kollektivismilta. Se viehättää erityisen paljon psykologisia sadomasokisteja.

      Poista
    8. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta se ei poissulje tarvetta yksilöiden kehitykselle. Kollektivismi tuoksahtelee siellä sun täällä, missä samanmieliset ihmiset tuppaavat kokoontumaan :)

      Poista
  13. Onko kukaan lukijoista katsonut Unslaved-jaksoa 286 - Understanding Human Design (Yerasimos Stilianessis)? Kokeilitteko tehdä oman Human Design -kartan?

    Suhtaudun näihin tällaisiin teorioihin aina erittäin suurella varauksella, mutta kun tein uteliaisuudesta oman kartan, olin lievästi sanottuna hämmentynyt tarjotun informaation tarkkuudesta. Olisi kiva kuulla, onko muilla ollut vastaavia kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tuo kokeiltava, suorastaan hämmentävän osuvaa. Ilmeisen helppo soveltaa käytäntöönkin. Eihän näitä oikeasti toimivia työkaluja liikaakaan ole.

      Ohi olisi mennyt tämä, kun lähtökohtaisesti itsekin varauksella suhtaudun ja niin taitaa Davidkin suhtautua (n-34min.): "...but when someone comes up to me for giving a recipe for life, I tell them to fuck off..." :)
      Suurin osa tyrkyllä olevaa materiaalia tietty onkin BSää, joten mahtavaa, että nämä herrat tekee tällaisiakin nostoja.

      Poista
    2. Löytyykö linkkiä niin voi kokeilla

      Poista
    3. https://www.myhumandesign.com/get-your-chart/

      Poista
    4. Käväisin tekemässä kartan, osui aika lailla nappiin, elän myös aika lailla niin kuin pitäisikin (ainakin näiden ohjeiden mukaan😂)

      Poista