sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Narrit taiteessa - osa 2: Kullervo puhuu miekalleen


Lue ensin Kullervon kirous.

Helsingistä löytyy yksi Kullervoa esittävä ulkoveistos, Kullervo puhuu miekalleen. Helsingin kaupungin taidemuseo kertoo:
Carl Eneas Sjöstrand oli ruotsalaissyntyinen kuvanveistäjä, jota pidetään suomalaisen kuvanveiston perustajana. Hänellä oli ratkaiseva osa 1850-ja 1860-luvulla suomalaisen julkisen veistotaiteen edistäjänä ja ensimmäisen suomalaissyntyisen kuvanveistäjäsukupolven kouluttajana.

Sjöstrand teki jo 1867 Roomassa Helsingin ruotsalaista teatteria varten Kullervo puhuu miekalleen -kipsin, joka kuitenkin päätyi Ateneumin kokoelmiin. Sieltä Helsingin kaupunki lainasi sitä pronssivalua varten 1930-luvulla. Veistos oli aluksi muutaman vuoden Hakasalmen huvilan edustalla kunnes se 1935 pystytettiin läheiseen Hesperian puistoon. Sieltä se puolestaan ilkivallan takia ja Finlandia-talon työmaan alta siirrettiin turvaan kaupungin Talvipuutarhan aidatulle alueelle.

Miekalleen puhuvan Kullervon aihe on Kalevalan 36. runosta:
"Kullervo, Kalervon poika, tempasi terävän miekan, katselevi, kääntelevi, kyselevi, tietelevi; Kysyi mieltä miekaltansa, tokko tuon tekisi mieli syöä syyllistä lihoa, viallista verta juoa." Runon kohdassa hurjan ja kurjan elämän viettänyt Kullervo miettii, mitä tehdä kun on kaiken elämänsä huipuksi tietämättään vietellyt sisarensa. Kullervo päätyy itsemurhaan.

Kullervo puhuu miekalleen


Anubis
Patsas kuvaa Kullervon, eli Narrin, viimeisiä hetkiä elossa. Tämä on se ainoa kohtaus, jossa Kaleva mainitsee koiran Kullervon seurassa. Koira on Anubis, egyptiläinen sielujen opastaja tuonpuoleisessa, joka on tullut noutamaan Kullervoa.

Kullervo on ajautunut tiensä päähän kovien koettelemusten jälkeen. Moni asia on mennyt pieleen ja hän on tehnyt paljon huonoja valintoja. Kullervo on täynnä katumusta ja epätoivoa. Hän on väsynyt elämään taistelusta toiseen. Hän kysyy miekaltaan, suostuisiko tämä "syömään syyllistä lihoa?" Miekka vastaa myöntävästi ja Kullervo tappaa itsensä.

Tämä tarina kuvaa tarotin ison arkanan Narrin matkaan kuuluvaa uhrautumista. Vaikka Kullervo tappaakin itsensä, uhraus ei tarkoita sitä, että tekee itsemurhan. Kullervon itsemurha on vain dramaattinen tapa kuvata Narrin tekemä uhrautuminen. Uhrautuminen liittyy enemmän siihen, että päästää irti. Luovuttaa kun on aika luovuttaa. Antaa olla. Lopettaa turhan taistelun.

Kullervon koko elämä on ollut raskasta rauhattoman ja huonosti maailmaan sopeutuvan sielun selviytymistaistelua. Kun kaikki on mennyt pieleen ja mitään ei ole enää jäljellä, Kullervo hyväksyy tilanteen, luovuttaa ja päästää irti loputtomasta taistelustaan.

Tätä irti päästämistä tarotissa kuvaa kortti Hirtetty. Kun korttia katsoo tarkemmin, huomaa, että ylösalaisin roikkuva hahmo on Narri, nuori vaaleahiuksinen mies.


Hirtetty


Jos kortin kääntää ympäri, voi nähdä Narrin hymyilevän vienosti. Hän on uhrautunut vapaaehtoisesti ja tuntee siitä helpotusta. Niinhän jokainen tuntee sisällään, kun päästää irti jostain sellaisesta, josta on aika päästää irti. Irti päästämisen tilanteeseen saapuminen on kivuliasta, mutta itse irti päästämien on helpottavaa.

Kullervon ja Narrin uhrautuminen kuvaa egon uhraamista. Ego haluaa kostaa, jatkaa taistelua, olla oikeassa, voittaa väittelyt ja sanoa viimeisen sanan. Jossain vaiheessa Narri kohtaa matkallaan tilanteen, jossa hän joutuu opettelemaan egonsa uhraamista. Joskus on osattava päästää irti. Joskus on osattava antaa olla.

Maailmaa tarkkailemalla voi todeta, että aika moni sielu vielä opettelee tätä taitoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti