Muinaiset viisaat - osa 11: Arkadialainen Suomi

Tämän kirjoitussarjan aiemmissa osissa on esitelty runsaasti esimerkkejä arkadialaisten vaikutuksesta suomalaiseen kulttuuriin. Kansanperinteemme on täynnä myyttejä, tapoja, symboleja, sanoja ja uskomuksia, joilla on suora tai välillinen yhteys muinaisiin viisaisiin. Valitettavasti Suomen historiasta ennen kristinuskon saapumista tiedetään varsin vähän. Oikeastaan informaation vähyys on jo itsessään melko epäilyttävää. On hyvin todennäköistä, että kansamme ja asuinalueemme historiassa on jotain sellaista, jota meidän ei haluta tietävän.

Arkadialaisten vaikutus Suomen historiaan näkyy maamme suomenkielisessä ja englanninkielisessä nimessä. Nimeä Suomi ei esiinny muiden suomensukuisten kansojen nimissä. Jos tätä etnistä ryhmää katsotaan kokonaisuutena, vain nykyisen Suomen valtion alueella asuvaan osaan liitetään sana suomi. "Virallinen tutkimus" kertoo, että sanan suomi etymologiasta ei ole tietoa. Mielestäni tämä on kovin hämmentävä väite, kun katsoo millä nimellä maamme alueen alkuperäisväestö tunnetaan. Sanat suomi ja saami ovat päivänselvästi samaa etymologista juurta. Onko se tosiaankin niin vaikeaa nähdä näiden kahden nimen välistä yhteyttä?

Olisiko se liian hurja väite, jos sanoisi, että nykyisen Suomen alueelle aikanaan muuttanutta kansaa olisi alettu kutsua alueen alkuperäisväestön nimeä muistuttavalla termillä? Että sana suomi on vain versio sanasta saami? Vai olisiko se liian noloa myöntää, että nimi suomi liittyisi jotenkin saamelaisiin? Olisiko se liian kiusallista myöntää, että suomalaisetkin ovat alunperin maahanmuuttajia? Että tämä maa, jota asutamme, ei ole aina ollut suomalainen?

Saamelaisen kansan historiaa, kulttuuria ja perimätietoa tutkimalla voi hyvin nopeasti nähdä sen yhteyden arkadialaisiin. Saamelaisten (tai oikeastaan "esi-saamelaisten") uskomukset, perinteet ja symbolit kertovat päivänselvästä yhteydestä muinaisirlantiin ja druidismiin. Aurinkoristi, hakaristi, peuran (poron) pyhyys, tähtien tunteminen ja tarkkailu, napatähden / maailmanpylvään tunteminen, Venuksen pyhyys, karhun pyhyys, seidat, joikaaminen ja moni muu isompi ja pienempi yksityiskohta jättää hyvin vähän epäilyksiä siitä, etteikö saamelainen kulttuuri olisi yksi arkadialaisten synnyttämistä kulttuureista. Jopa saamelaisten ukkosen jumala Tirmes on täysin irlantilaista ukkosen jumala Taranista vastaava jumala.

Irlantilainen ukkosen jumala Taranis kuului irlantilaiseen jumaltriadiin

Saamelainen ukkosen jumala Tirmes (tunnettiin myös nimellä Thora Galles) kuului saamelaiseen jumaltriadiin. Tämä vasaraa käyttävä jumala oli protoyyppi skandinaaviselle Thorille ja suomalaiselle Ukolle.

Nykyaikainen geenitutkimus on osoittanut, että saamelaisten geeneissä näkyy yhteys Espanjan Baskimaahan. Saamelaiset eivät ole geneettisessä mielessä juurikaan sukua suomalaisille, norjalaisille, ruotsalaisille tai venäläisille - vaan baskeille.

Baskimaakin on täynnä todisteita arkadialaisen läsnäolosta. Alueella on runsaasti kivikehiä ja dolmeneita. Alueen ikivanha nimi on Iberia (Iberian niemimaa). Muinaisirlannin nimi oli Ibernia (Hibernia).

Suomen englanninkielinen nimi Finland on myös mielenkiintoinen sana tutkittavaksi. Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla jaa., että pohjoisessa asui kansa nimeltä fennit. Usein tämä tulkitaan niin, että hän tarkoitti fenneillä saamelaisia. Tavallaan tulkinta on oikea, mutta se jättää kertomatta sen mitä nimellä Fenni (tai Finn) oikeastaan siihen aikaan tarkoitettiin. 2000 vuotta sitten Fenni / Finn oli yleisnimitys foinikialaisista, eli arkadialaisista. Finn oli tunnettu muinaisirlantilainen nimi, jonka mukaan foinikialaiset nimettiin (Finn --> Fenians --> Fenicians --> Phoenicians). Kun roomalainen historioitsija kirjoitti "pohjoisessa asuivat fennit", se tarkoitti: "pohjoisessa asui (joku) arkadialainen kansa".

Kreikkalainen maantieteilijä Klaudios Ptolemaios kirjoitti 150 jaa. pohjoisessa asuvasta kansasta phinnoi. Tälläkin nimellä tarkoitetaan foinikialaisia - eli arkadialaisia.

Saamelaisten ja foinikialaisten välisestä yhteydestä on tehty myös akateemista tutkimusta. Professori Laurence Waddell oli vakuuttunut siitä, että saamelaiset olivat yksi lukuisista foinikialaisista kansoista.

L.A. Waddell

Nimi Finland ei siis viittannut varsinaisesti suomalaisiin, vaan arkadialaisiin. Roomalaisesta näkökulmasta alueen alkuperäisasukkaat, saamelaiset, olivat arkadialaisia. Toki on mahdollista, että suomalainen maahan muuttanut kansa oli myös arkadialaista alkuperää - mistä ikinä se tähän maahan saapuikin. Pidän sitä jopa todennäköisenä, vaikka suomalaisten arkadialaisista juurista ennen Suomeen saapumista onkin vaikea sanoa varmuudella mitään. Suomalaisessa kansanperinteessä ja kulttuurissa on paljon arkadialaisen kulttuurin piirteitä, mutta mitä kautta nämä piirteet ovat suomalaiseen kulttuuriin päätyneet on toinen kysymys. Paljon on peritty saamelaisilta, mutta kuinka paljon?

Jos saamelaiset ja suomalaiset olivat molemmat arkadialaisia kansoja, he edustivat roomalaisille samaa porukkaa - vaikka kyse olikin kahdesta täysin eri etnisestä ryhmästä. "Fennejä yhtä kaikki." Tämä yleistäminen ja vieraiden kansojen yhteen niputtaminen oli yleinen roomalainen tapa. Ihan samalla tavalla he puhuivat barbaareista ikään kuin yhtenä ja samana ryhmänä, vaikka kyse oli lukuisista eri kansoista.

Selkein esimerkki arkadialaisten suorasta tai välillisestä vaikutuksesta vanhaan suomalaiseen kansanperinteeseen on esikristillinen Karhu-kultti. Tämä Kirkon täydellisesti tuhoama uskonnollinen kultti oli erittäin merkittävä esikristillinen kultti Suomessa.

Karhu oli arkadialaisessa perinteessä pyhä eläin, joka edusti universaalia äitiä. Arkadialaisten (arca = karhu) tunnus, hakaristi, kuvasi Ison karhun tähdistön taivaalle piirtämää kuviota. Iso karhu oli arkadialaisille se kaikkein tärkein tähdistö.

Suomalaisessa Karhu-kultissa uskottiin, että Karhu syntyi "Otavan olkapäillä" tähdissä ja laskeutui maahan "hihnoissa hopeisissa". Kun metsästäjät kaatoivat karhun, tämän pyhän eläimen kunniaksi järjestettiin peijaisjuhla, joka sisälsi erilaisia monimutkaisiakin rituaaleja - muun muassa rituaalinäytelmiä.

Karhun kallo, luut ja hampaat olivat niin pyhiä, että niiden käsittelyyn oli tarkat ritualistiset säännöt. Peijaisjuhlan lopuksi kaadettu karhu saatettiin symbolisesti takaisin kotiin - tähtitaivaalle. Karhun kallo ripustettiin erityiseen pyhään karhunkallohonkaan. Joissain tapauksissa hongasta karsittiin pois kaikki oksat pientä latvatupsua lukuunottamatta, jolloin puusta tuli eräänlainen pylväs.

Rituaalilla on selkeä yhteys arkadialaiseen maailmanpuu- ja maailmanpylvässymboliikkaan. Tuskin on sattumaa, että yksi karhun monista suomalaisista lempinimistä tai kiertoilmauksista on metsän omena. Omenapuu oli druideille juuri se maailmanpylväs, joka kuvasi napatähteä kohti osoittavaa Maan akselia.

Samankaltaisia karhun maallisia jäännöksiä kunnioittavia rituaaleja löytyy ympäri maailman. Kyse on hyvin universaalista ilmiöstä.

Karhulla on myös yhtymäkohta kristinuskon Jeesuksen prototyyppiin (yksi monista), muinaisirlantilaiseen aurinkojumalaan Esus. Esus oli jumala, joka syntyi ihmiseksi, vaikutti maan päällä, kuoli ja nousi kuolleista. Hänen kunniakseen druidit järjestivät rituaalin, jossa erityisen ristinmuotoisen tammen itäiselle puolelle kaiverrettin Esusin nimi ja laulettiin hymni nousevalle auringolle.

Suomalaisessa Karhu-kultissa karhun kallo asetettiin myös puun itäiselle puolelle, jotta pyhä eläin voisi nähdä nousevan auringon. Suomalaisessa kansanperinteessä on myytti, jossa "kantakarhu" syntyi taivaissa, otti maallisen kehon, vaikutti maan päällä, kuoli ja nousi takaisin taivaaseen. Aika moni uskonnollinen myytti tuntuu noudattavan tätä samaa kaavaa.

Pohtiessa karhun ja universaalin äidin symboliikan vaikutusta alitajuntaan, herää kysymys: Onkohan se pelkkää sattumaa, että pienet lapset pitävät nalleista?