Läheisriippuvuuden ja narsistisen vammautumisen dualistista mallia kannattaa tutkia useammasta eri näkökulmasta. Miellyttäjä-läheisriippuvaisen ja narsisti-läheisriippuvaisen välisen symbioottisen dynamiikan ymmärtää paremmin, jos asiaa katsoo frommilaisesta näkökulmasta, joka selittää saman ilmiön psykologisena masokismina ja psykologisena sadismina. Samaan asiaan on tarjolla myös kolmas näkökulma, johon tutustuminen syventää ymmärtämistä edelleen.
Vuonna 1909 julkaistiin A. E. Waiten suunnittelema ja Pamela Colman Smithin kuvittama Rider-Waite -tarot. Tämän tarot-pakan ison arkanan viidestoista kortti on nimeltään Paholainen, mutta mielestäni sen nimi voisi ihan yhtä hyvin olla Läheisriippuvuus. Korttiin on kuvattu niin hienosti narsistin ja miellyttäjän (tai sadistin ja masokistin) välinen symbioosi symboliikan kielellä.
Kortissa on suuri paholaishahmo, joka istuu jalustalla. Hänen allaan on kaksi ihmishahmoa, jotka ovat kahlittuna paholaisen jalustaan. Paholainen edustaa narsistia, tai frommilaisittain psykologista sadistia. Kahlitut ihmiset edustavat miellyttäjää, tai frommilaisittain psykologista masokistia. Paholainen haluaa alistaa ja hallita – kahleissa olevat ihmishahmot alistua ja tulla hallituksi. Kaikki saavat haluamansa.
Eräs kortin yksityiskohta kuvaa täydellisesti masokistisen miellyttäjä-läheisriippuvaisen psyykeä. Jos korttia katsoo tarkemmin, voi nähdä miten ihmishahmojen kaulojen ympärillä olevat kahleet ovat niin löysällä, että he voisivat aivan hyvin ottaa kahleet itse pois. Mutta he eivät ota. Miksi? Koska masokistinen miellyttäjä-läheisriippuvainen haluaa olla kahleissa. Hän haluaa tulla alistetuksi ja hallituksi. Hän ei halua vapautta, koska hallittuna ja alistettuna hänen ei tarvitse olla yksin tai kantaa vapauden mukana tulevaa vastuuta itsestään. Mieluummin turvallinen vankila kuin vaarallinen vapaus.
Juuri tämä on olennaista ymmärtää narsistisesti vammautuneiden läheisriippuvaisten mielenmaisemasta. He eivät halua vapautta. Päin vastoin he haluavat paeta vapautta symbioottisiin suhteisiin. He haluavat olla joko alistajia tai alistettuja, kunhan vain saa olla symbioottisessa suhteessa, eikä tarvitse olla yksin ilman alistajaa tai alistettavaa. Kahleet kaulassa (omassa tai toisen) on aina parempi vaihtoehto kuin pelottava vapaus, jossa kukaan ei kahlitse ketään, ja jokainen joutuu ottamaan vastuun itse itsestään. Kahlitut tarvitsevat paholaista – ja paholainen tarvitsee kahlittuja.
Monesti ajatellaan, että miellyttäjä-läheisriippuvainen on hyväksikäyttäjänsä uhri. Puolisoaan toistuvasti hakkaava ja manipuloiva narsisti-sadisti on helppo nähdä roistona ja puoliso viattomana uhrina. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Jos miellyttäjäpuoliso haluaa tällaisessa suhteessa jäädä alistujan rooliin, samalla tavalla kuin Paholais-kortin hahmot haluavat olla kahleissa, hän ei todellisuudessa ole uhri. Alistetuksi jääminen on hänen oma valintansa, koska hän ei halua elää ilman symbioottista suhdetta, joka antaa hänelle suojan yksinäisyyttä vastaan.
On helppoa nähdä, miten narsistit ovat paholaismaisia hyväksikäyttäjiä, jotka manipuloivat uhrejaan. Mutta todellisuudessa miellyttäjät osaavat olla aivan yhtä manipulatiivisia kuin narsistit. (Kuvaavasti Paholais-kortissa pirunsarvet ovat myös kahlituilla.) Molemmat ovat tässä suhteessa samanlaisia. Molempien narsistinen vammautuminen saa heidät käyttäytymään manipulatiivisesti, jotta he saisivat pitää kiinni symbioottisesta suhteestaan. Keinot voivat tietenkin olla erilaisia, ja asema suhteessa on erilainen.
Yksi tyypillisimmistä manipulatiivisuuden muodoista on uhriutuminen. Sekä narsistit että miellyttäjät ovat mestareita uhriutumaan ja käyttävät sitä hyvin usein manipulatiivisena aseena. Molemmat näkevät itsensä uhrina tilanteissa, joissa he eivät oikeasti ole uhreja. Narsisti voi puolisoaan hakatessaan ajatella, että minähän tässä se uhri olen, kun minua on loukattu niin syvästi. Miellyttäjä voi iskuja vastaanottaessaan ajatella, että minähän tässä se uhri olen, kun minua taas lyödään. Kumpikin näistä marttyyreista on väärässä. Missä se uhri on, jos kerran molemmat saavat haluamansa? Molemmat haluavat suhteen, jossa toinen alistaa ja toinen alistuu. Ei sellaisessa suhteessa ole uhreja.
Tämä uhriutumisilmiö perustuu kuitenkin sen verran todellisuuteen, että molemmat ovat olleet lapsena huonon kohtelun uhreja. Ehkä heitä nöyryytettiin, alistettiin, mitätöitiin tai painettiin alas. Ehkä heiltä kiellettiin omien aitojen tunteiden ilmaisu. Ehkä heidän tarpeistaan ei pidetty huolta. Ehkä heidät hylättiin jollain tavalla. Ehkä heitä pahoinpideltiin kasvatuksen nimissä. Ehkä heitä ei kunnioitettu. Ehkä heihin suhtauduttiin kuin he olisivat arvottomia. Lasta voi kohdella huonosti lukemattomilla eri tavoilla. Jos TÄSTÄ huonosta kohtelusta puhuu muille, SE ei ole uhriutumista. Se on ruman totuuden esiin tuomista. Valitettavasti vain yhteiskunnassamme oleva asenneilmapiiri on sellainen, että se tulkitaan usein uhriutumiseksi. Vanhempia kun ei edelleenkään saa kritisoida tai arvostella.
Seuraava osa: Narsisti pelkää nöyryytystä
Sarjan aiemmat osat:
- Esipuhe
- Ego ei ole vihollisesi
- Valeminän vangit
- Anteeksianto ja vihan tukahduttaminen
- Vanhemmat ja kiitollisuudenvelka
- Huonon kohtelun ylisukupolvinen ketju
- Väkivalta traumatisoi lapsen
- Lapset eivät ole vanhempiensa vanhempia
- Totuus katkaisee pahuuden kierteen
- Riippuvuus ei ole rakkautta
- "Älä suututa isää!"
- Yliminä ja omatunto
- Hylkäämisellä pelottelu luo miellyttäjän
- Läheisriippuvuuden juurisyy
- Miellyttäjät ja narsistit
Naapurit tekivät surullisia havaintoja Espoossa surmatusta naisesta – ”Hän pyyteli anteeksi tätä kaikkea”
VastaaPoistahttps://www.is.fi/kotimaa/art-2000010596163.html
Stop Making Excuses For Evil (Drive With Dave)
VastaaPoistahttps://dwtruthwarrior.substack.com/p/stop-making-excuses-for-evil-drive
Tämä pahuuden vähättely on hyvin tyypillistä psykologisille masokisteille, eli "Paholaiseen kahlituille", jotka haluavat alistumisensa takia keksiä kaikenlaisia tekosyitä sille, miksi he eivät vastusta pahuutta. Näitä tyyppejä on uskonnolliset ja uushenkiset New Age -piirit pullollaan.
Mika Waltarin synkeä salaisuus yllätti tutkijat: "Hätkähdyttävää"
VastaaPoistahttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010895934.html
"6. tammikuuta 1946 lähettämässään kirjeessä Waltari kuvaa tapahtumia tarkemmin. Vaimon kanssa oli ollut kostea yö, joka oli yltynyt väkivaltaiseksi.
”Sen verran muistan, että minä ensimmäisen kerran elämässäni hakkasin häntä nyrkillä päähän, niin että hänellä on nyt pää täynnä kuhmuja. En tiedä, olenko koskaan ennen tehnyt mitään niin häpeällistä, mutta onneksi hän sai käsillä suojelluksi kasvonsa, niin ettei sen pahempaa tapahtunut.”
Riidan aikana Marjatta Waltari oli purrut miestään kaulaan niin voimallisesti, että Mika on omien sanojensa mukaan kivun vuoksi ”karjunut kuin leijona”.
Rajala pitää sekä aviokriisiä että väkivaltaa suhteessa todennäköisenä.
”Aikoinaan Marjatta löi Mikaa niin, että hänen korvansa tärykalvo halkesi. Väkivalta oli molemminpuolista”, hän arvelee."
Näin ne symbioottiset (=sadomasokistiset) suhteet usein toimii. Kuten olen aiemminkin kysynyt: missä on se uhri, jos molemmat saavat haluamansa?
Niin, missä uhri, kun "uhrikin" käyttäytyy oudosti, tuhoisasti ja suorastaan kaiken logiikan vastaisesti? Miksei se vain lähde?
VastaaPoistaGame of Thrones -sarjassa oli hahmo nimeltä Theon, joka joutui Ramsay Boltonin fyysisen sadismin ja psyykkisen kidutuksen kohteeksi. Lopulta Theonin sisko Yara saapuu pelastamaan veljeään ja avaa häkin, jossa Theonia pidetään. Mutta mitä tapahtuu? Theon pakenee takaisin häkkiinsä ja lukitsee sen itse. Oliko Theon viimein löytänyt oman sisäisen masokistinsa ja vakka kantensa, ja oliko Ramsayn teot siten uhrittomia, vai mitä oli tapahtunut?
Psykologiassa tunnetaan ilmiö traumasidos (trauma bonding), joka muodostuu ei-tahdonalaisesti ihmisen joutuessa emotiaalisesti sekavaan ja epävakaaseen tilanteeseen. Traumasidos on neurokemiallinen ilmiö, joka syntyy vuorottelevan palkitsevan ja satuttavan käytöksen vuoksi (intermittent reinforcement). Syntyy voimakas emotiaalinen riippuvuus, joka on hyvin lähellä addiktiota. Tämä on yksi syy, miksi ulkopuolisen on lähes mahdotonta ymmärtää, miksi joku "valitsee" jäädä huonoihin olosuhteisiin (sama kuin alkoholistilta/narkomaanilta tivataan, mikset vaan lopeta). Traumaside on reaktio traumaattiseen tilanteeseen, ei vapaaehtoisesti valittu käytösmalli tai uhrin luonteenpiirre.
Martin Seligman havaitsi koirakokeissaan 1970-luvulla, että jotkut koirista sähköiskuja riittävästi saatuaan eivät enää edes yrittäneet välttää epämiellyttävää tilannetta vaikka siihen oli mahdollisuus. Kokeessa sähköiskuja jaettiin olosuhteissa, joissa koirilla ei ollut mitään keinoa estää niitä. Nämä koirat vain kyyhöttivät vinkuen aloillaan silloinkin, vaikka niiden olisi vain tarvinnut hypätä matalan esteen yli paetakseen sähköiskua. Kokeen johtopäätös oli, että koira (ja myös ihminen) passivoituu kokiessaan, ettei omilla teoilla ole vaikutusta tapahtumiin. Ilmiölle annettiin nimeksi opittu avuttomuus.
Traumaside ja opittu avuttomuus eivät liity pelkästään äärimmäiseen fyysiseen kidutukseen, vaan henkinenkin riittää. Opittu avuttomuus on liitetty myös vaikkapa köyhyyskokemuksiin.
VastaaPoistaHuonossa suhteessa tai äkillisessä uhkaavassa tilanteessa ylipäänsä ihminen reagoi myös taistele-pakene-jähmety-miellytä -tavoilla, jotka ovat psykologisia selviytymisstrategioita, eivät patologisen masokismin ilmentymiä. Nämä reaktiot voivat ihmisillä kestää vuosiakin. Pitkittynyt trauma voi johtaa myös PTSD:n syntymiseen.
Kun sanotaan, että huonosta suhteesta on helppo lähteä, tähän liittyy muitakin tekijöitä kuin psykologia ja ovesta ulos lähteminen. Naisen asema yhteiskunnallisesti, sellaisena mitä se nyt on, on vielä Suomessakin hyvin nuori. Esimerkiksi avioliitossa tapahtunut raiskaus kriminalisoitiin vasta noin 30 vuotta sitten. Avioliitossa tapahtuneesta pahoinpitelystäkin sai tuomion vain uhrin sitä halutessa vielä noin 30 vuotta sitten. Rikossyyte ei siis johtanut mihinkään, jos uhri sen perui (varmaan usein painostuksen alla). Avioero oli Suomessa 80-luvun loppupuolelle asti mahdollista saada vain tietyissä ennaltamääritellyissä tilanteissa ja syy piti ilmoittaa avioeroa hakiessa. Avioero edellytti siis julkisuutta ja julkista käsittelyä raastuvassa. Avioero on pitkään ollut häpeällistä Suomessa, eikä eronneiden naisten asema vieroksuttuina sylkykuppeina ole historiallisesti katsottuna ollut helppo. Nykyaikana "voimaantumistaan" hehkuttava Onlyfans-tuottajanainen tuskin tietää, että Suomessa vielä 1970-luvulla oli erityisiä laitoksia "moraalisesti arveluttaville" nuorille naisille (pakkohoito). Sosiaalisesti poikkeavien henkilöiden laitoksiin sulkeminen on ollut Suomessa aikoinaan lähes maantapa. Sosiaalinen paine olla "normienmukainen" on siten varmaan ollut melkoista menneinä vuosikymmeninä, jota nykypäivänä voi olla hankala ymmärtää.
Oman lisänsä tuo se, että avioeron ottaminen tai eron ylipäänsä, luo naiselle moninkertaisen riskin joutua henkirikoksen uhriksi, joskus tämä ulottuu myös yhteisiin lapsiin. Eronjälkeistä vainoamistakin tapahtuu.
Jos uhreja ei ole, miksi erotilanteita varten voidaan tarvita poliisia, oikeuslaitosta, turvakoteja, turva- ja lähestymiskieltoa ja miksi ero voi päättyä ruumisarkkuun?
Kommentistasi saa sen kuvan, että mielestäsi traumasidosansaan joutuneella ihmisellä ei ole mahdollisuutta valita itse. Että he ovat niin kuin nuo koirat tuossa mainitsemassasi esimerkissä. Mutta eihän se niin ole. Ihmisillä on aivan eri tason mentaalinen kapasiteetti kuin koirilla.
PoistaEn sano, että traumasidoksesta olisi helppoa murtautua irti. Se on varmasti äärimmäisen vaikeaa, mutta se on silti mahdollista. (Ihan samalla tavalla kuin missä tahansa muussa riippuvuudessa.) Näin ollen huonoon suhteeseen jääminen on aina oma valinta - ja sen valinnan takana on aina lähesiriippuvuus, eli psykologinen sadomasokismi.
Käyttämäsi esimerkkiä Game of Thronesista ei voi mielestäni verrata kirjoituksen aiheena olevaan sadomasokistiseen läheisriippuvuuteen. Ramsey kiduttaa Theonia niin rajusti, että hänen psyykensä murtuu. Psyyken murtuminen johtaa uuden "ohjelmoidun" persoonan syntymiseen nimeltä "Reek". (Jonka sopivasti jätit mainitsematta.) Se ei ole Theon, joka pakenee häkkiinsä vaan Reek.
Ramsey mm. leikkaa Theonin peniksen irti. Tarinassa Theon oli kuuluisa siitä, että hänellä oli poikkeuksellisen kookas penis, joten Ramsey halusi tällä hirveällä teolla tuhota Theonin identiteetin kovana naistenmiehenä. Kaikki se kiduttaminen tähtäsi nimenomaan Theonin persoonan/identiteetin tuhoamiseen, jotta tilalle voitaisiin luoda uusi täysin alistettu orjapersoona.
Tällainen kiduttamisen kautta tehty psyyken uudelleenohjelmoiminen (käsittääkseni termi on "psychic driving") on äärimmäisen harvinaista. Eikä se ole sama asia kuin parisuhteessa ilmenevä traumasidos - vaikka siinä jotain samankaltaisuutta onkin. Sen takia tuon esimerkin käyttäminen tässä kontekstissa on hieman kyseenalaista.
Nuo kuvaamasi tosiasiat avioliitosta menneen ajan Suomesta varmasti kyllä selittävät sen, miksi huonosta suhteesta lähteminen on ollut aiemmin vaikeampaa kuin nykyään. Mutta ei se ollut silloinkaan mahdotonta. Se valinta lähteä oli aina mahdollista tehdä, jos sen vain halusi tehdä. Mutta läheisriippuvainenhan ei sitä tietenkään halua tehdä.
Tuosta viimeisestä kysymyksestäsi (ja oikeastaan koko pitkästä kommentistasi) saa sellaisen kuvan, että sinä et ole ymmärtänyt kirjoitukseni ydinviestiä, koska sinä et ole halunnut ymmärtää sitä. Se, että sinä käytät tuollaisia loogisesti heikkoja vertauksia (ihminen - koira, Theon - Ramsey) ja luettelet perusteita sille, miksi naisten oli joskus kymmeniä vuosia sitten vaikea ottaa avioeroa, kertoo minulle sen, että sinulla laukesi puolustusreaktio. Tässä kommentissa sinä ikään kuin selittelet itsellesi omaa aiempaa käytöstäsi, mutta niin ettet varsinaisesti tuo siinä omaa tarinaasi julki.
Ymmärrän kyllä, että kirjoitukseni saattaa herättää tuollaisia reaktioita. Se on ihan inhimillistä, eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta ehkäpä sinun itsesi kannalta olisi kuitenkin hyvä tässä kohtaa myöntää, että tuo sinun kommentti syntyi kognitiivisesta dissonanssista, koska kirjoitukseni osui johonkin sellaiseen hermoon, joka tuntui pahalta. Se tuntui pahalta, että se tarina omasta uhriudesta siinä kamalassa suhteessa ei ehkä olekaan ihan koko totuus - eikö niin? Ja sitten sitä omaa tarinaa piti lähteä jotenkin kautta rantain puolustamaan - eikö niin?
En millään tavalla halua vähätellä sinun kamalia kokemuksia huonosta suhteestasi. Se on varmasti ollut hirveää. Mutta jos välttelet katsomasta totuutta omasta roolistasi suhteesi sadomasokistisessa dynamiikassa, se ei ole sinulle hyväksi.
Olet aiemmin kertonut tarinastasi jotain pieniä osia, kuten kumppanisi äidin hallitsevan luonteen. Haluatko kertoa koko tarinasi? Kuulisin sen mielelläni - varsinkin kun osaat kirjoittaa noin sujuvaa ja hyvää tekstiä.