Ongelman ytimessä. Elämme maailmassa joka on täynnä lapsia aikuisen kehossa, joille "isin" ja "äidin" pitää aina kertoa mitä ajatellaan ja mitä tehdään, ja antaa "turvaa". Ja kun he uskovat ja tottelevat, niin muidenkin pitää, vaikka väkivallalla pakottaen. Muutenhan on korkea riski, että joku tajuaa ja alkaa pärjätä ilman, sitten toinen, sitten kolmas, ja lopulta mahdollisesti tapahtuisi kaikista hirvein, joutuisi itsekkin alkamaan elämään ilman että kerrotaan mitä ajatella ja tehdä.
Tässä ollaan tosiaan kaikkien maailmaa koettelevien ihmisistä riippuvaisten ongelmien syntymekanismin äärellä. Kaikki tuhoavat käyttäytymismallit, kuten ahneus, itsekkyys, välinpitämättömyys, pelokkuus ja aggressiivisuus syntyvät lapsen kokemasta turvattomuudesta ja "hylkääntymisestä" eli vanhemmuuden läsnäolon - lyhyesti sanottuna rakkauden - puutteesta. Tämä "kodin" kokemuksen puutteen (eli henkisen "juurettomuuden") seurauksena syntyy syvä perusturvattomuus ja tunnevamma, jotka ilmenevät joko riippuvaisuutena (mm. auktoriteettipalvonta ja -hakuisuus) tai itseriittoisuutena (mm. mainitut "sosiopaatit ja psykopaatit"). Turvan kokemuksen puuttuessa yksilö joko riippuvaisesti hakeutuu jonkun kainaloon (etsii puuttuvaa vanhemmuutta) tai sitten kilpistyy muista täysin välinpitämättömäksi "panssarivaunuksi", joka ajaa vain omaa asiaansa ja etuansa vaikka sitten vihaten ja halveksien muiden yli. Tämä pätee niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Yhteiskuntaamme ajetaan aivan tietoisesti siihen suuntaan, että lapset joutuvat varttumaan "vanhempien puutostilassa" alusta alkaen, jääden näin "kodin" kokemuksesta paitsi ja ovat siksi helposti hallittavissa, elleivät sitten kasva "panssarivaunuiksi" ja hakeutuvat asemiin, joissa saavat toteuttaa kontrollia ja valtaa. Mielenkiintoista kyllä kiusaajille löytyy kuitenkin aina kannustajia ja tukijoita, niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Riippuvaiset kokevat turvaa, kun liittoutuvat itseään vahvempien kanssa muita heikkoja vastaan. Siksi media hännystelee johtoa kääntyen tietoisesti yleisöään vastaan, ja siksi "whistleblowereihin" ja heränneisiin (lue: tilanteen tiedostaviin yksilöihin) suhtaudutaan pilkallisesti ja vihamielisesti. Ne, jotka elävät riippuvaisuuskoukussa, eivät halua tulla muistutetuksi kiusallisesta asemastaan. Se edellyttäisi tukeutumista omiin jalkoihinsa, ja se vaatii rohkeutta - eli perusturvallisuuden tunnetta.
Erittäin hyviä huomioita. Olen täysin samaa mieltä.
Juuri tämän ilmiön takia suosittelen kaikille Alice Millerin kirjoja. Niissä käsitellään juuri tuota rakkaudettoman lapsuuden teemaa, ja sitä miten monen ihmisen on mahdotonta myöntää itselleen, että omat vanhemmat eivät olleetkaan ihan sellaisia kuin oli itselleen uskotellut. Se aiheuttaa monenlaisia ongelmia.
Olen vähän sitä mieltä, että jokaisen joka on joskus ollut lapsi olisi hyvä tutustua Alice Millerin tuotantoon.
Hienoa, että nostat esiin A. Millerin! Hänen tärkeät havaintonsa auttaisivat luomaan paremman maailman. Luulen kuitenkin, että hänet on tarkoituksella sivuutettu ja jätetty suuremmitta huomioitta siksi, ettei hänen lapsikeskeinen sanomansa sovi nykyiseen ydinperheitä, läheisyyttä ja ihmisarvoa vastaan työskentelevään agendaan.
Hienoa K.Westerlund että nostit tämän asian esille. Voi hyvin kuvitella että suurin osa ihmiskunnan ongelmista johtuu juurikin rakkaudettomasta kasvatuksesta, joka voi johtaa masennukseen, empatiakyvyttömyyteen tai jopa psykopatiaan.
Toisista ihmisistä piittaamattomia psykopaatteja on myös mahdollista kasvattaa tietoisesti. Tarvitaan ehkä jokin altistava geeni, koska kaikista ei tulo psykoja, mutta pääsääntöisesti tuhoavasti käyttäytyvillä on taustalla turvaton lapsuus, ja usein myös jokin koettu trauma. Tällainen trauma voidaan aiheuttaa kun annetaan lapsen nähdä tai kokea jotain sellaista mitä hänen mielensä ei kykene vielä käsittelemään, jotain pelottavaa tai uhkaavaa. Kun tähän lisätään läheisyyden puute ja lapsen luonnollisten tarpeiden ohittaminen, on keitoksen aineet valmiina.
On tutkittua tietoa myös siitä että johtavissa asemissa on poikkeuksellisen paljon psykopaatteja. Tällaiselle tyypille muut ihmiset eivät ole ihmisiä, vaan nappuloita elämän suurella pelilaudalla joita voi siirrellä eri suuntiin oman edun maksimoimiseksi. Jos nappula ei suostu siirtymään tai muutoin käy hankalaksi, se pyritään pelaamaan laudalta pois kaikin keinoin. Olen valitettavasti joutunut todistamaan työelämässä itsekin tätä, ja voin kertoa että varsinkin esimiesasemassa tällainen tyyppi tuhoaa hetkessä hyvänkin työyhteisön.
Jos nyt ajatellaan että tällaisia ihmisiä on valikoitunut poikkeuksellisen paljon mm. valtioiden johtoon, niin eipä tarvitse ihmetellä miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Ihmisten hyväuskoisuus, ajatus siitä että päättäjät kyllä ajattelevat parastamme ja toimivat sen mukaisesti, mahdollistaa kerta toisensa jälkeen vaikka minkälaisten hirmuhallintojen muodostumisen.
Lopuksi sanon vielä että huolestuneena olen seurannut julkisessa keskustelussa jatkuvasti voimistuvia vaatimuksia kotihoidontuen leikkaamisesta ym. toimista, jotka sysäisivät yhä pienemmät lapset periaatteessa yhteiskunnan kasvatettaviksi vanhempien ollessa töissä tai opiskelemassa. Mitä agendaa tällainen palvelee, ja kuka siitä hyötyy? Lapsetko? Saanen epäillä. Kotejakin on tietysti monenlaisia, mutta pääsääntöisesti vanhemmat yrittänevät parhaansa tarjotakseen hyvän kasvualustan lapsilleen. En oikein jaksa uskoa että päiväkotien isoissa ryhmissä pikkulapset saavat riittävästi hellyyttä ja huomiota osakseen, mutta toki kasvavat sopeutumaan joukkoon ja toimimaan sen ehdoilla, rattaaksi yhteiskunnan koneistoon.
Netflixistä löytyy muuten aihetta käsittelevä leffa, Joker. Lapsuudessa kaltoinkohdeltu ja hyväksikäytetty, sekä aikuisenakin kiusattu päähenkilö kyllästyy lopulta nielemään sitä itseään ja alkaa lahdata porukkaa varsin estottomasti.
Muutoinkin leffassa käsitellään aika ajankohtaisia teemoja, kuten eliitin välinpitämättömyyttä ja ylenkatsetta ns. tavallisia ihmisiä ja köyhiä kohtaan ja mihin se lopulta voi johtaa,
Ihan vain henk.koht. muistoja ajalta jolloin lapset olivat pieniä, asuttiin aika kaukana molempien vanhemmista joten tukiverkko oli suht harva, tehtiin mukulat vähän päälle kakskymppisinä eikä ollut yhtään vertaistukea ystäväpiirissä. Sitä piti sukeltaa syvälle kummankin lapsuusmuistoihin ja perata sieltä ne hyvät asiat jotka siirtää omille lapsilleen ja havaita ne virheet joista piti päästä eroon. Itsestään selvää oli alusta asti että lapset hoidetaan kotona mahdollisimman pitkään, esikoinen oli 5 kun meni puolipäivätarhaan sosialisoitumaan nuoremmat suoraan eskariin, taloudellisesti aika oli tosi rankkaa, vaatteet koko porukalle kirpparilta, kaikki sapuska perus aineista, 30% tuotteet kovassa huudossa, kaikki omat, rahaa vaativat jutut jäähylle. Vietettiin todella perhekeskeistä elämää, rymyttiin luonnossa, kierrettiin suomea telttaillen ja vihdoin saatiin ostettua vanha ja halpa purkkari sillä kaikki liikenevä aika saaristossa seilattiin. Nyt kun lapset ovat aikuisia ja niiden kanssa voi käydä keskusteluja samalla tasolla, kertoivat että joskus oli vituttanut ankarasti kun ei ollut niitä samoja vehkeitä kuin kaverilla, vaatteet ei viimeisimmän muodin mukaisia ja ennen kaikkea ei telkkaria. Nykyään kumminkin kiittävät että tehtiin niin kuin tehtiin, eli jotenkin tuntuu että olisi jossain onnistunut 😂.
PS. Eikä se meikäläisen valtavirrasta poikkeava suhtautuminen maailmaan suinkaan helpottanut asiaa 🤣
Sama meillä. Oon yksin vetänyt tätä vankkuria viimeiset 11 vuotta, ja hyvin on mennyt, jos lapsien kommenteista voi jotain päätellä 😂 ei varmasti kaikki ole ollut niin cool, but not to be an fool
Hei kaikki! Yle on juuri paljastanut poliisin avulla keitä me rokotekriittiset salaliittoteorioiden levittäjät ollaan oikeasti: Venäjän propagandalle hyödyllisiä idiootteja 😂
Itse otin armeijassa viimeisimmät rokotteet kahdeksan vuotta sitten, enkä ole syönyt minkäänlaisia synteettisiä lääkkeitä enää reiluun pariin vuoteen ja olen pysynyt täysin terveenä. Ei edes normaalia räkätautia viimeiseen kahteen-kolmeen vuoteen, joka ennen tuli vähintään sen kaksi kertaa vuodessa. Lapsena sairastelin melko paljonkin flunssaa ja korvatulehduksia. Antibioottikuuri meni tyyliin joka talvi, joskus varmaan kaksikin. Kyllä oma kokemus on se, että länsimainen lääketiede on hyvin pitkälti kusetusta, varsinkin mitää tulee näihin perus räkätautien torjumiseen.
EHkä kummallisinta tässä kaikessa on se, että meille uskotellaan että ilman näitä DNA/RNA-rokotteita me ei pysytä hengissä ja se on ainut ratkaisu kaikkeen. Eihän se nyt noin mene. Jos tuota miettii niin ei näissä uutisissa ole kyllä mitään järkeä.
Tuomas Malinen taisi twiitata eilen jotain, että selittäkää nyt joku oikeasti hänelle niinkuin 4-vuotiaalle, että miksi kaikki ihmiset täytyy rokottaa tautia vastaan, johon alle 70-vuotiaista sairastuneista 0,05% kuolee, ja miksi rokotuspassit? Ihmiset halutaan rokottaa kokeellisella geeniterapiapaskalla, joka ei edes suojaa itse virukselta, eikä estä taudin leviämistä. Kaikki tämä on ihan julkista faktatietoa, mutta vaikka kuinka yrittää vääntää tätä rautalangasta ja saada uppoamaan sitä lampaiden kaaliin, niin ei vain jumalauta mene perille. Olen joutunut kuluneen vuoden aikana huomaamaan, että suurin osa kavereistani, joita pidin ihan semi-älykkäinä ihmisinä, ovat oikeasti aivan täysiä älykääpiöitä. Yritin selittää yhdelle sairaanhoitajakaverilleni, että eikö hänen mielestään ole outoa, että kausiflunssat ovat käytännössä kadonneet samaan aikaan, kun koronatapauksia on todettu lähes vastaava määrä, mitä aiempina vuosina flunssatapauksia. Tuli jotain ihmeen mutinaa, että flunssa on kadonnut, koska porukka on vältellyt toisiaan, käyttänyt maskeja ja pessyt käsiä. Tämän jälkeen kysyin, että jos kyseiset toimenpiteet kerta toimivat, niin miksei korona ole kadonnut? Vastasi jotain, että siksi kun korona tarttuu ja leviää helpommin. Kyseinen kaveri muutenkin pitää lääkäreitä jonain kaikkitietävinä jumalina ja on muutenkin joku ihmeen auktoriteetinpalvoja.
Tämä kyllä ihan tosissaan on irtipäästämisen aikaa. Aika paljon on tullut otettua kuluneen vuoden aikana etäisyyttä kavereihin, joiden kanssa ei vain yksinkertaisesti enää maailmat kohtaa oikein millään tasolla.
Tuo on se hinta, jonka totuudesta kiinnostunut joutuu maksamaan. Kuuluu asiaan. Minä kävin tuon saman prosessin läpi noin kymmenen vuotta sitten. Silloin omista kaverisuhteista katosi yli 90%. Varmaan tuttua monelle.
Kyllä. Ei enää kiinnosta mennä illanistujaisiin, joissa täytyy pitää yllä sellaista sosiaalista persoonaa, ”vale-minää”. Vuosia pidin tuollaista kulissia yllä ja kontrolloin käyttäytymistäni aina sen mukaan, että missä porukassa olin. Nykyään ei enää vain pysty.
Itselläni yllättävän moni kaveri pysynyt kelkassa vaikka monista asioista ollaan lähes päinvastaista mieltä, toisaalta tätä tinapipoa on kantanut päässään reilut kolmisenkymmentä vuotta. Joskus nuorempana oli ehkä jyrkempi 😂ja oli jopa saarnamiehen vikaa, koitti kovasti käännyttää ja servasi ankarasti "lampaita". Edelleen kerron kyllä hanakasti mielipiteitäni mutta en enään vaadi toisia niitä omaksumaan, en pidä siitä että joku tuputtaa minulle maailmankatsomustaan ja vanhemmiten tajusin ettei itsekään kannata syyllistyä siihen 😂. Eri ystävien kanssa on vuosien varrella selvinnyt ettei tiettyihin aiheisiin kannata tarttua, ihan puolin ja toisin. Onneksi on muutama ystävä jonka kanssa voi sitten sukeltaa niin syvälle kuin haluaa ja tärkeintä on että vaimo kuuluu heihin.
Kyllä näinä aikoina alkaa olla vaikeaa olla hiljaa, nyt on aika valita puolensa ja seisoa sen takana. Niin selkeää alkaa tämä peli olemaan. Itse en oikein jaksa täysin pihalla olevia, jos ei puhe mene perille. Pitäisi tietenkin herätellä ihmisiä, ei auta vaan puhua samoin ajattelevien kanssa. Joskus vaan väsyttää ja myönnän että minua myös pelottaa. Välillä tosin tuntuu että tämä menee eteenpäin ja meneehän se. Miettikää eduskunnassa jo (Ano) puhuu että Suomea ohjataan ulkoa. Vaikea kuvitella tuollaista pari vuotta sitten.
Itseäni ei pelota, mutta vituttaa senkin edestä. Tai pelottaa minua ehkä se tuleva kärsimyksen ja kuoleman määrä, mikä näillä rokotteilla on jo ehditty aiheuttaa. Lisäksi hieman kauhistelen sitä totaalista shokkia, kun kulminaatiopiste on saavutettu ja massat hyppäävät altaan syvään päätyyn ilman uimataitoa ja heidät pakotetaan katsomaan ”saatanaa silmiin”. Se, että eliitti saisi end gamensa maaliin, ei minua pelota tai huoleta. Niinkuin sanoin, niin lähinnä vituttaa tämä käymistila, jossa toki tapahtuu kokoajan heräämistä, mutta ärsyttävän hitaasti silti vielä kuitenkin.
Voihan se tuntua hitaalta, mutta tosiasiassa tämä prosessi etenee nyt nopeammin kuin koskaan aiemmin. Jos pitää asiat perspektiivissä, selviää vähemmällä vitutuksella.
Vaikka läheinen ystäväpiirini on pieni, jostain syystä roikuin viime vuosina edelleen puolituttujen, menneiden ja nykyisten työkavereiden, etäisten sukulaisten ym. seurassa facebookin kautta. Oikeastaan saan olla kiitollinen koronalle, että lopultakin ymmärsin siitäkin härpäkkeestä poistua, viime kesänä. Aah, iiihana Vapaus! Vuosien varrella oli helppo ohittaa triggeröitymättä esim. hömelöt kehykset profiilikuvien ympärillä, milloin minkin lavastetun terrori-iskun tms. takia. Lopulta ne "minun, sinun, meidän vuoksi pidän etäisyyttä" - reunukset ym. koronashaisse viime keväänä hyydytti hymyilyn, koska viesti tuli lopulta jo omalle reviirille: nyt pissaa lorotettiin mun muroihin. Aloitin suorasukaisemman herättelykampanjan, mm. tein selväksi mitä mieltä olin Oulun poliisista, joka laulaa karanteenin tyhjentämässä kaupungissa "uuden aamun noususta". Kerroin, että jonossa matelevan lampaan olisi nyt korkea aika vetäistä nenä sieltä edelläkulkevan peräsinvilloista - saisi nuuhkaistua vaihteen vuoksi raitista ilmaa ja huomaisi, että yllä kaartuu huikean sininen ja avara Taivas uusine mahdollisuuksineen. Kerroin, että kukaan ei ole väkisin jumissa jätteistä toisille pyrähtelevässä varpusparvessa - koska milloin tahansa voi valita myös olla kotka, liidellä kaiken yläpuolella, vapaudessa. Kerroin, että kaiken muun ohella jenkkien mellakoita ja Gretaa masinoi Soros ja kumppanit. Valistin maskeista, koronasta, rokotteesta. Annoin välineitä median lukemiseen. Tykkäykset harvenivat ja lopulta loppuivat kokonaan, ja samalla kuitenkin edelleen uutisfeed tuotti verkkokalvoille tyhjäpäistä lätinää, jota en koko elämässäni ollut oppinut ymmärtämään. Oli tullut aika todeta, ettei varmaan oikeastaan tarvitsekaan.
Polut, omat tehtävät ja paikat ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Jotkut ystäväni ovat vaikuttaneet mahtavasti nimenomaan facebookissa. Siksi uskon, että jokaisen tulisi olla herkkä omalle intuitiolle/tunteelle/visiolle ja seurata sitä rennosti kaiken suhteen. Oma paikkani tuntuu olevan lyhyet, ehkä hieman yllätykselliset kohtaamiset ja keskustelut kahden kesken esim. naapureiden, työkavereiden jne. kanssa. Ainakaan tässä hetkessä ei rasita mikään ja olo on levollinen. :)
Ongelman ytimessä. Elämme maailmassa joka on täynnä lapsia aikuisen kehossa, joille "isin" ja "äidin" pitää aina kertoa mitä ajatellaan ja mitä tehdään, ja antaa "turvaa". Ja kun he uskovat ja tottelevat, niin muidenkin pitää, vaikka väkivallalla pakottaen. Muutenhan on korkea riski, että joku tajuaa ja alkaa pärjätä ilman, sitten toinen, sitten kolmas, ja lopulta mahdollisesti tapahtuisi kaikista hirvein, joutuisi itsekkin alkamaan elämään ilman että kerrotaan mitä ajatella ja tehdä.
VastaaPoistaTässä ollaan tosiaan kaikkien maailmaa koettelevien ihmisistä riippuvaisten ongelmien syntymekanismin äärellä. Kaikki tuhoavat käyttäytymismallit, kuten ahneus, itsekkyys, välinpitämättömyys, pelokkuus ja aggressiivisuus syntyvät lapsen kokemasta turvattomuudesta ja "hylkääntymisestä" eli vanhemmuuden läsnäolon - lyhyesti sanottuna rakkauden - puutteesta. Tämä "kodin" kokemuksen puutteen (eli henkisen "juurettomuuden") seurauksena syntyy syvä perusturvattomuus ja tunnevamma, jotka ilmenevät joko riippuvaisuutena (mm. auktoriteettipalvonta ja -hakuisuus) tai itseriittoisuutena (mm. mainitut "sosiopaatit ja psykopaatit"). Turvan kokemuksen puuttuessa yksilö joko riippuvaisesti hakeutuu jonkun kainaloon (etsii puuttuvaa vanhemmuutta) tai sitten kilpistyy muista täysin välinpitämättömäksi "panssarivaunuksi", joka ajaa vain omaa asiaansa ja etuansa vaikka sitten vihaten ja halveksien muiden yli.
VastaaPoistaTämä pätee niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Yhteiskuntaamme ajetaan aivan tietoisesti siihen suuntaan, että lapset joutuvat varttumaan "vanhempien puutostilassa" alusta alkaen, jääden näin "kodin" kokemuksesta paitsi ja ovat siksi helposti hallittavissa, elleivät sitten kasva "panssarivaunuiksi" ja hakeutuvat asemiin, joissa saavat toteuttaa kontrollia ja valtaa.
Mielenkiintoista kyllä kiusaajille löytyy kuitenkin aina kannustajia ja tukijoita, niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Riippuvaiset kokevat turvaa, kun liittoutuvat itseään vahvempien kanssa muita heikkoja vastaan. Siksi media hännystelee johtoa kääntyen tietoisesti yleisöään vastaan, ja siksi "whistleblowereihin" ja heränneisiin (lue: tilanteen tiedostaviin yksilöihin) suhtaudutaan pilkallisesti ja vihamielisesti. Ne, jotka elävät riippuvaisuuskoukussa, eivät halua tulla muistutetuksi kiusallisesta asemastaan. Se edellyttäisi tukeutumista omiin jalkoihinsa, ja se vaatii rohkeutta - eli perusturvallisuuden tunnetta.
Erittäin hyviä huomioita. Olen täysin samaa mieltä.
PoistaJuuri tämän ilmiön takia suosittelen kaikille Alice Millerin kirjoja. Niissä käsitellään juuri tuota rakkaudettoman lapsuuden teemaa, ja sitä miten monen ihmisen on mahdotonta myöntää itselleen, että omat vanhemmat eivät olleetkaan ihan sellaisia kuin oli itselleen uskotellut. Se aiheuttaa monenlaisia ongelmia.
Olen vähän sitä mieltä, että jokaisen joka on joskus ollut lapsi olisi hyvä tutustua Alice Millerin tuotantoon.
Hienoa, että nostat esiin A. Millerin! Hänen tärkeät havaintonsa auttaisivat luomaan paremman maailman. Luulen kuitenkin, että hänet on tarkoituksella sivuutettu ja jätetty suuremmitta huomioitta siksi, ettei hänen lapsikeskeinen sanomansa sovi nykyiseen ydinperheitä, läheisyyttä ja ihmisarvoa vastaan työskentelevään agendaan.
VastaaPoistaHienoa K.Westerlund että nostit tämän asian esille. Voi hyvin kuvitella että suurin osa ihmiskunnan ongelmista johtuu juurikin rakkaudettomasta kasvatuksesta, joka voi johtaa masennukseen, empatiakyvyttömyyteen tai jopa psykopatiaan.
VastaaPoistaToisista ihmisistä piittaamattomia psykopaatteja on myös mahdollista kasvattaa tietoisesti. Tarvitaan ehkä jokin altistava geeni, koska kaikista ei tulo psykoja, mutta pääsääntöisesti tuhoavasti käyttäytyvillä on taustalla turvaton lapsuus, ja usein myös jokin koettu trauma. Tällainen trauma voidaan aiheuttaa kun annetaan lapsen nähdä tai kokea jotain sellaista mitä hänen mielensä ei kykene vielä käsittelemään, jotain pelottavaa tai uhkaavaa. Kun tähän lisätään läheisyyden puute ja lapsen luonnollisten tarpeiden ohittaminen, on keitoksen aineet valmiina.
On tutkittua tietoa myös siitä että johtavissa asemissa on poikkeuksellisen paljon psykopaatteja. Tällaiselle tyypille muut ihmiset eivät ole ihmisiä, vaan nappuloita elämän suurella pelilaudalla joita voi siirrellä eri suuntiin oman edun maksimoimiseksi. Jos nappula ei suostu siirtymään tai muutoin käy hankalaksi, se pyritään pelaamaan laudalta pois kaikin keinoin. Olen valitettavasti joutunut todistamaan työelämässä itsekin tätä, ja voin kertoa että varsinkin esimiesasemassa tällainen tyyppi tuhoaa hetkessä hyvänkin työyhteisön.
Jos nyt ajatellaan että tällaisia ihmisiä on valikoitunut poikkeuksellisen paljon mm. valtioiden johtoon, niin eipä tarvitse ihmetellä miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Ihmisten hyväuskoisuus, ajatus siitä että päättäjät kyllä ajattelevat parastamme ja toimivat sen mukaisesti, mahdollistaa kerta toisensa jälkeen vaikka minkälaisten hirmuhallintojen muodostumisen.
Lopuksi sanon vielä että huolestuneena olen seurannut julkisessa keskustelussa jatkuvasti voimistuvia vaatimuksia kotihoidontuen leikkaamisesta ym. toimista, jotka sysäisivät yhä pienemmät lapset periaatteessa yhteiskunnan kasvatettaviksi vanhempien ollessa töissä tai opiskelemassa. Mitä agendaa tällainen palvelee, ja kuka siitä hyötyy? Lapsetko? Saanen epäillä. Kotejakin on tietysti monenlaisia, mutta pääsääntöisesti vanhemmat yrittänevät parhaansa tarjotakseen hyvän kasvualustan lapsilleen. En oikein jaksa uskoa että päiväkotien isoissa ryhmissä pikkulapset saavat riittävästi hellyyttä ja huomiota osakseen, mutta toki kasvavat sopeutumaan joukkoon ja toimimaan sen ehdoilla, rattaaksi yhteiskunnan koneistoon.
Netflixistä löytyy muuten aihetta käsittelevä leffa, Joker. Lapsuudessa kaltoinkohdeltu ja hyväksikäytetty, sekä aikuisenakin kiusattu päähenkilö kyllästyy lopulta nielemään sitä itseään ja alkaa lahdata porukkaa varsin estottomasti.
PoistaMuutoinkin leffassa käsitellään aika ajankohtaisia teemoja, kuten eliitin välinpitämättömyyttä ja ylenkatsetta ns. tavallisia ihmisiä ja köyhiä kohtaan ja mihin se lopulta voi johtaa,
Ihan vain henk.koht. muistoja ajalta jolloin lapset olivat pieniä, asuttiin aika kaukana molempien vanhemmista joten tukiverkko oli suht harva, tehtiin mukulat vähän päälle kakskymppisinä eikä ollut yhtään vertaistukea ystäväpiirissä.
VastaaPoistaSitä piti sukeltaa syvälle kummankin lapsuusmuistoihin ja perata sieltä ne hyvät asiat jotka siirtää omille lapsilleen ja havaita ne virheet joista piti päästä eroon.
Itsestään selvää oli alusta asti että lapset hoidetaan kotona mahdollisimman pitkään, esikoinen oli 5 kun meni puolipäivätarhaan sosialisoitumaan nuoremmat suoraan eskariin, taloudellisesti aika oli tosi rankkaa, vaatteet koko porukalle kirpparilta, kaikki sapuska perus aineista, 30% tuotteet kovassa huudossa, kaikki omat, rahaa vaativat jutut jäähylle.
Vietettiin todella perhekeskeistä elämää, rymyttiin luonnossa, kierrettiin suomea telttaillen ja vihdoin saatiin ostettua vanha ja halpa purkkari sillä kaikki liikenevä aika saaristossa seilattiin.
Nyt kun lapset ovat aikuisia ja niiden kanssa voi käydä keskusteluja samalla tasolla, kertoivat että joskus oli vituttanut ankarasti kun ei ollut niitä samoja vehkeitä kuin kaverilla, vaatteet ei viimeisimmän muodin mukaisia ja ennen kaikkea ei telkkaria. Nykyään kumminkin kiittävät että tehtiin niin kuin tehtiin, eli jotenkin tuntuu että olisi jossain onnistunut 😂.
PS. Eikä se meikäläisen valtavirrasta poikkeava suhtautuminen maailmaan suinkaan helpottanut asiaa 🤣
Sama meillä. Oon yksin vetänyt tätä vankkuria viimeiset 11 vuotta, ja hyvin on mennyt, jos lapsien kommenteista voi jotain päätellä 😂 ei varmasti kaikki ole ollut niin cool, but not to be an fool
VastaaPoistahttps://funtsittavaa.blogspot.com/2021/04/aatteen-valossa-vallanpitajia-ei.html
VastaaPoistaPystyykö joku katsomaan kokonaan?
https://www.youtube.com/watch?v=mJveE_yBP2c
Hei kaikki! Yle on juuri paljastanut poliisin avulla keitä me rokotekriittiset salaliittoteorioiden levittäjät ollaan oikeasti: Venäjän propagandalle hyödyllisiä idiootteja 😂
VastaaPoistahttps://yle.fi/uutiset/3-11893056
Tarina uhkaa kuivua kasaan, nyt pitää yrittää viimeiseen asti. Minua ei ainakaan kiinnosta yhtään mitkään piikit olipa ne tehty missä vaan.
PoistaItse otin armeijassa viimeisimmät rokotteet kahdeksan vuotta sitten,
Poistaenkä ole syönyt minkäänlaisia synteettisiä lääkkeitä enää reiluun pariin vuoteen ja olen pysynyt täysin terveenä. Ei edes normaalia räkätautia viimeiseen kahteen-kolmeen vuoteen, joka ennen tuli vähintään sen kaksi kertaa vuodessa. Lapsena sairastelin melko paljonkin flunssaa ja korvatulehduksia. Antibioottikuuri meni tyyliin joka talvi, joskus varmaan kaksikin. Kyllä oma kokemus on se, että länsimainen lääketiede on hyvin pitkälti kusetusta, varsinkin mitää tulee näihin perus räkätautien torjumiseen.
EHkä kummallisinta tässä kaikessa on se, että meille uskotellaan että ilman näitä DNA/RNA-rokotteita me ei pysytä hengissä ja se on ainut ratkaisu kaikkeen. Eihän se nyt noin mene. Jos tuota miettii niin ei näissä uutisissa ole kyllä mitään järkeä.
PoistaEhkä sitä vähän ennakoidaan, ensimmäisen piikin jälkeen ei selviä hengissä ilman vuosittaisia päivityksiä😮
PoistaTuomas Malinen taisi twiitata eilen jotain, että selittäkää nyt joku oikeasti hänelle niinkuin 4-vuotiaalle, että miksi kaikki ihmiset täytyy rokottaa tautia vastaan, johon alle 70-vuotiaista sairastuneista 0,05% kuolee, ja miksi rokotuspassit? Ihmiset halutaan rokottaa kokeellisella geeniterapiapaskalla, joka ei edes suojaa itse virukselta, eikä estä taudin leviämistä. Kaikki tämä on ihan julkista faktatietoa, mutta vaikka kuinka yrittää vääntää tätä rautalangasta ja saada uppoamaan sitä lampaiden kaaliin, niin ei vain jumalauta mene perille. Olen joutunut kuluneen vuoden aikana huomaamaan, että suurin osa kavereistani, joita pidin ihan semi-älykkäinä ihmisinä, ovat oikeasti aivan täysiä älykääpiöitä. Yritin selittää yhdelle sairaanhoitajakaverilleni, että eikö hänen mielestään ole outoa, että kausiflunssat ovat käytännössä kadonneet samaan aikaan, kun koronatapauksia on todettu lähes vastaava määrä, mitä aiempina vuosina flunssatapauksia. Tuli jotain ihmeen mutinaa, että flunssa on kadonnut, koska porukka on vältellyt toisiaan, käyttänyt maskeja ja pessyt käsiä. Tämän jälkeen kysyin, että jos kyseiset toimenpiteet kerta toimivat, niin miksei korona ole kadonnut? Vastasi jotain, että siksi kun korona tarttuu ja leviää helpommin. Kyseinen kaveri muutenkin pitää lääkäreitä jonain kaikkitietävinä jumalina ja on muutenkin joku ihmeen auktoriteetinpalvoja.
PoistaTämä kyllä ihan tosissaan on irtipäästämisen aikaa. Aika paljon on tullut otettua kuluneen vuoden aikana etäisyyttä kavereihin, joiden kanssa ei vain yksinkertaisesti enää maailmat kohtaa oikein millään tasolla.
Tuo on se hinta, jonka totuudesta kiinnostunut joutuu maksamaan. Kuuluu asiaan. Minä kävin tuon saman prosessin läpi noin kymmenen vuotta sitten. Silloin omista kaverisuhteista katosi yli 90%. Varmaan tuttua monelle.
PoistaKyllä. Ei enää kiinnosta mennä illanistujaisiin, joissa täytyy pitää yllä sellaista sosiaalista persoonaa, ”vale-minää”. Vuosia pidin tuollaista kulissia yllä ja kontrolloin käyttäytymistäni aina sen mukaan, että missä porukassa olin. Nykyään ei enää vain pysty.
PoistaItselläni yllättävän moni kaveri pysynyt kelkassa vaikka monista asioista ollaan lähes päinvastaista mieltä, toisaalta tätä tinapipoa on kantanut päässään reilut kolmisenkymmentä vuotta. Joskus nuorempana oli ehkä jyrkempi 😂ja oli jopa saarnamiehen vikaa, koitti kovasti käännyttää ja servasi ankarasti "lampaita". Edelleen kerron kyllä hanakasti mielipiteitäni mutta en enään vaadi toisia niitä omaksumaan, en pidä siitä että joku tuputtaa minulle maailmankatsomustaan ja vanhemmiten tajusin ettei itsekään kannata syyllistyä siihen 😂. Eri ystävien kanssa on vuosien varrella selvinnyt ettei tiettyihin aiheisiin kannata tarttua, ihan puolin ja toisin. Onneksi on muutama ystävä jonka kanssa voi sitten sukeltaa niin syvälle kuin haluaa ja tärkeintä on että vaimo kuuluu heihin.
PoistaKyllä näinä aikoina alkaa olla vaikeaa olla hiljaa, nyt on aika valita puolensa ja seisoa sen takana. Niin selkeää alkaa tämä peli olemaan. Itse en oikein jaksa täysin pihalla olevia, jos ei puhe mene perille. Pitäisi tietenkin herätellä ihmisiä, ei auta vaan puhua samoin ajattelevien kanssa. Joskus vaan väsyttää ja myönnän että minua myös pelottaa. Välillä tosin tuntuu että tämä menee eteenpäin ja meneehän se. Miettikää eduskunnassa jo (Ano) puhuu että Suomea ohjataan ulkoa. Vaikea kuvitella tuollaista pari vuotta sitten.
PoistaItseäni ei pelota, mutta vituttaa senkin edestä. Tai pelottaa minua ehkä se tuleva kärsimyksen ja kuoleman määrä, mikä näillä rokotteilla on jo ehditty aiheuttaa. Lisäksi hieman kauhistelen sitä totaalista shokkia, kun kulminaatiopiste on saavutettu ja massat hyppäävät altaan syvään päätyyn ilman uimataitoa ja heidät pakotetaan katsomaan ”saatanaa silmiin”. Se, että eliitti saisi end gamensa maaliin, ei minua pelota tai huoleta. Niinkuin sanoin, niin lähinnä vituttaa tämä käymistila, jossa toki tapahtuu kokoajan heräämistä, mutta ärsyttävän hitaasti silti vielä kuitenkin.
PoistaVoihan se tuntua hitaalta, mutta tosiasiassa tämä prosessi etenee nyt nopeammin kuin koskaan aiemmin. Jos pitää asiat perspektiivissä, selviää vähemmällä vitutuksella.
PoistaVaikka läheinen ystäväpiirini on pieni, jostain syystä roikuin viime vuosina edelleen puolituttujen, menneiden ja nykyisten työkavereiden, etäisten sukulaisten ym. seurassa facebookin kautta. Oikeastaan saan olla kiitollinen koronalle, että lopultakin ymmärsin siitäkin härpäkkeestä poistua, viime kesänä.
PoistaAah, iiihana Vapaus!
Vuosien varrella oli helppo ohittaa triggeröitymättä esim. hömelöt kehykset profiilikuvien ympärillä, milloin minkin lavastetun terrori-iskun tms. takia. Lopulta ne "minun, sinun, meidän vuoksi pidän etäisyyttä" - reunukset ym. koronashaisse viime keväänä hyydytti hymyilyn, koska viesti tuli lopulta jo omalle reviirille: nyt pissaa lorotettiin mun muroihin.
Aloitin suorasukaisemman herättelykampanjan, mm. tein selväksi mitä mieltä olin Oulun poliisista, joka laulaa karanteenin tyhjentämässä kaupungissa "uuden aamun noususta".
Kerroin, että jonossa matelevan lampaan olisi nyt korkea aika vetäistä nenä sieltä edelläkulkevan peräsinvilloista - saisi nuuhkaistua vaihteen vuoksi raitista ilmaa ja huomaisi, että yllä kaartuu huikean sininen ja avara Taivas uusine mahdollisuuksineen.
Kerroin, että kukaan ei ole väkisin jumissa jätteistä toisille pyrähtelevässä varpusparvessa - koska milloin tahansa voi valita myös olla kotka, liidellä kaiken yläpuolella, vapaudessa.
Kerroin, että kaiken muun ohella jenkkien mellakoita ja Gretaa masinoi Soros ja kumppanit. Valistin maskeista, koronasta, rokotteesta. Annoin välineitä median lukemiseen.
Tykkäykset harvenivat ja lopulta loppuivat kokonaan, ja samalla kuitenkin edelleen uutisfeed tuotti verkkokalvoille tyhjäpäistä lätinää, jota en koko elämässäni ollut oppinut ymmärtämään. Oli tullut aika todeta, ettei varmaan oikeastaan tarvitsekaan.
Polut, omat tehtävät ja paikat ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Jotkut ystäväni ovat vaikuttaneet mahtavasti nimenomaan facebookissa. Siksi uskon, että jokaisen tulisi olla herkkä omalle intuitiolle/tunteelle/visiolle ja seurata sitä rennosti kaiken suhteen. Oma paikkani tuntuu olevan lyhyet, ehkä hieman yllätykselliset kohtaamiset ja keskustelut kahden kesken esim. naapureiden, työkavereiden jne. kanssa.
Ainakaan tässä hetkessä ei rasita mikään ja olo on levollinen. :)
Helmi perjantain kunniaksi, bassot kaakkoon ja viikonloppu tulille😃
VastaaPoistahttps://youtu.be/jSuyMPft_TQ