Symbolien Helsinki - osa 1: Portinvartija Liisa Väisänen

Päivitetty 4.4.2024.

Päivitetty 16.12.2023.

Vuonna 2022 SKS-kirjat julkaisi Liisa Väisäsen kirjan Symbolien Helsinki. Kirjassa esitellään Helsingin rakennuksista ja patsaista löytyvää symboliikkaa. Kirjan takakannen teksti:

"Jos seinät osaisivat puhua, mitä ne kertoisivat? Helsinki ja sen rakennukset ovat täynnä viestejä Vanhan ylioppilastalon Väinämöisestä Johanneksenkirkon gargoileihin.

Rakennushistoriaan perehtynyt symbolitutkija Liisa Väisänen kiinnittää huomiomme lepakon muotoon rännin päässä ja Melkisedekin sinettimerkkiin talon seinässä. Kaupunki on täynnä kaukaisista kulttuureista vaeltaneita symboleita, joiden tunteminen antaa syvyyttä urbaaniin ympäristöön. 

Kirjan kymmenen kävelyreittiä johdattavat Helsingin eri kaupunginosiin. Teos nostaa esiin rakennuksia, joissa on kiinnostava symbolinen sanoma, ja kertoo tarinat niiden taustalta."

Mutta kuka on tämä Liisa Väisänen? Hän on se Ylen Merkkien salat -ohjelman myötä julkisuuden hahmoksi noussut symboliikka-asiantuntija, jonka media on nostanut Suomen korkeimmaksi symboliikan tulkitsemisen auktoriteetiksi. Hän on nykyään sellaisessa asemassa, että aina kun tarvitaan symboliikka-asiantuntijan näkemystä johonkin, paikalle pyydetään Liisa Väisänen valistamaan kansaa. Hän on siis the symboliikka-asiantuntija Suomessa. Hänen auktoriteettiasema on niin kiistaton, että kun Väisänen jakaa viisauden sanojaan koko kansalle, kansa kuuntelee - ja uskoo kaiken. Liisa tietää. Uskokaa Liisaa.

On totta, että Liisa kyllä tietää paljon. Mutta puhuuko Liisa aina totta? Onko hän rehellinen? Kertooko hän kansalle kaiken sen, mitä hän tietää? Siitä voi olla montaa mieltä - varsinkin tämän kirjan lukemisen jälkeen.

https://www.citylehti.fi/liisa-vaisasen-uutuuskirja-symbolien-helsinki-johdattaa-paakaupungin-historiallisten-rakennusten-salaisuuksiin/

Liisa Väisänen on tämän blogin aktiivilukijoille vanha tuttu. Hänen vähemmän rehellisiä edesottamuksia on käyty läpi alla olevissa kirjoituksissa, joita ehkä kannattaa vilkaista ennen kuin lukee pitemmälle. Kyseessä on todella kyseenalaisella tavalla toimiva ihminen, joka välillä valehtelee yleisölleen täysin häpeilemättä. 

• Merkkien salat: Kolmio
• Merkkien salat: Arjen symbolit
• Liisa Väisänen - kaasuvalotuksen mestari
• Lönnrotinkatu 3
• Liisa Väisänen ja vihan symbolit
• Panun talo ja yhdeksän pöllöä

Yksi törkeimmistä esimerkeistä on Merkkien salat -ohjelman jakso, jossa Väisänen kirkkain silmin valehtelee, että vapaamuurarit eivät käytä kaikennäkevää silmää. Yksi vilkaisu vapaamuurarien Suomen Suurloosin logoon riittää todistamaan, että Väisänen on kaasuvalottava valehtelija.

Kaikennäkevä silmä Suomen Suurloosin logossa

Kaikennäkevä silmä Suomen Suurloosin juhlalautasessa

Kun luin tätä kirjaa, tein samalla muistiinpanoja. Aina, kun jollain sivulla oli jotain epärehellisyyttä, laitoin sivunumeron ylös. Tuosta sivunumeroiden listasta tuli todella pitkä. Puhutaan kymmenistä esimerkeistä, joissa lukijoille jaetaan enemmän tai vähemmän valheellista informaatiota. Näiden esimerkkien mahduttaminen yhteen blogikirjoitukseen ei olisi kovin järkevä valinta. Tämä urakka on pakko jakaa useampaan kirjoitukseen. Niinpä tästä tulee moniosainen kirjoitussarja. 

Ennen kuin mennään kirjan symboliikkaa koskevaan sisältöön, on syytä mainita jotain tämän kirjan taustalla vaikuttavista voimista. 

Kirjan kustantaja on SKS-kirjat. Kyseinen organisaatio on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, eli SKS:n oma kustantamo. SKS on vuonna 1831 perustettu yhdistys, jonka jäsenistöön kuului 1800-luvulla hyvin paljon vapaamuurareita. Aiheesta enemmän kirjoituksessa Suomen kansan sivistäjät.

Väisänen mainitsee SKS:n sivulla 61. Hän kirjoittaa Kruunuhaan alueesta, ja toteaa:

"Alueella on Suomen sivistyksen kehityksen kannalta suunnaton merkitys. Maneesikatu 7 oli kansallisrunoilija Runebergin kotiosoite. Siellä alkoi kokoontua lauantaiseura, johon kuuluivat Runebergin lisäksi Snellman, Nervander, Cygnaeus ja Lönnrot. Lauantaiseuran ansiosta perustettiin myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seura vuonna 1831."

Runeberg, Snellman, Cygnaeus ja Lönnrot olivat kaikki vapaamuurareita. Niin oli myös Nervander (käyttää "veli-tervehdystä"). Toisin sanoen SKS on vapaamuurarien perustama yhdistys - ja on takuuvarmasti edelleen vapaamuurarien ohjauksessa.

Jos vapaamuurariyhdistys kustantaa kirjan, jossa esitellään Helsingin katukuvasta löytyvää symboliikkaa, mitä luulette,  esitelläänkö tuossa kirjassa avoimesti ja rehellisesti Helsingin kaduilta löytyvää esille piilotettua vapaamuurarisymboliikkaa? 

Otetaan yksi esimerkki sivulta 93:

Sivu 93

Kuvassa on vapaamuurarilogosta tutut harppi ja suorakulma (kolmioviivain), mutta ei mitään mainintaa vapaamuurareista. Mainitsematta jää myös se, että näiden harpin ja suorakulman yläpuolella on vapaamuurarien Royal Arch -symboliikkaa. 

Iltalehti teki jokin aika sitten jutun, jossa esiteltiin tätä samaa sisäänkäyntiä ja sen symboliikkaa. Tuossa jutussa Väisänen valehtelee yleisölle päin naamaa, ja yrittää kääntää huomion pois vapaamuurareista: 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c0e046b9-0266-4d20-85c3-4c8d870b18ca

Älkää uskoko maalaisjärkeänne! Uskokaa minua!

Kun kyse on vapaamuurarisymboliikasta tai esoteerisesta symboliikasta, Liisa Väisäsen tehtävä ei ole kertoa lukijoilleen totuutta. Hänen tehtävä on palvella vapaamuurarien intressejä ja harhauttaa yleisöään niin, että vapaamuurarien salaisuudet jäävät piiloon. Se on se tehtävä, johon hänet valittiin, kun "hyvät veljet" nostivat hänet symboliikan ykkösasiantuntijaksi Suomessa. Sama tarkoitus on myös tällä kirjalla - estää lukijoita tajuamasta, kuinka valtava määrä esoteerista vapaamuurarisymboliikkaa Helsingin rakennuksista ja patsaista löytyy. 

Tämä kirja ei paljasta - tämä kirja piilottaa. Se tehdään kaasuvalottamalla ja viemällä huomio pois vapaamuurarien esoteerisesta symboliikasta. Tilalle Väisänen tarjoaa symboliikalle kaikenlaisia eksoteerisia höpöhöpöselityksiä, joilla ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa. Hän on siis niin sanottu "portinvartija":

"Portinvartijuus tarkoittaa viestinnässä päättämistä siitä, mikä osa yhteiskunnallisesta informaatiosta pääsee etenemään viestintäkanavia pitkin ja missä muodossa. Portinvartijat ovat henkilöitä, jotka valitsevat laajasta informaatiovirrasta ne viestit, jotka tavoittavat vastaanottajat, kuten lehtien lukijat, television katsojat ja Internetin käyttäjät. Portinvartijoiden työhön kuuluu yhtäältä tiedon välittäminen, toisaalta tiedon suodattaminen, rajoittaminen ja muokkaaminen." (Wikipedia)

Jos katsotaan mitä muita kirjoja SKS on julkaissut, ei ole vaikea nähdä, mikä agenda heillä on: 

https://skskirjat.fi/salaliitot-ymparillani/

Mitään salaliittoja ei ole! Case closed!

Väisäen kirjan kytkökset vapaamuurareihin eivät rajoitu pelkästään SKS:ään. Sivulla 192 Väisänen kertoo, että kirja on kirjoitettu Suomen Tietokirjailijaliiton apurahan turvin. 

Sivu 192

Tässäkin kohtaa Väisäsellä on suuria vaikeuksia pysyä totuudessa. Mitään Suomen Tietokirjalijaliittoa ei oikeasti ole olemassakaan. Jostain syystä Väisänen haluaa uskotella yleisölleen, että hän toimii ammattiliiton toimeksiannosta. Todellisuudessa tuon apurahan myönsi hänelle Suomen Tietokirjailijat ry, jolla ei ole ammattiliittostatusta. Väisänen on kyseisen yhdistyksen jäsen. 

Suomen Tietokirjailijat ry:n logo on mielenkiintoinen. Siinä on kaksi symbolia yhdessä: Illuminati-symboliikasta tuttu pöllö ja vapaamuurarisymboliikasta tuttu avonainen kirja. 

Miten yllättävää.

Näin nämä "hyvä veli" -piirit toimivat. Yksi vapaamuurariyhdistys myöntää apurahan, ja toinen vapaamuurariyhdistys toimii kustantajana. Lopputuloksena on kirja, joka on juuri sitä mitä "hyvät veljet" tilasivat.

On myös syytä pohtia tätä kysymystä: Tilaisiko "hyvät veljet" tällaista kirjaa henkilöltä, joka ei kuuluu heidän veljeskuntaverkostoon? Vapaamuurariverkostoon kuuluu myös sellaisia looseja, jotka hyväksyvät jäsenikseen naisia. Joten on ihan aiheellista kysyä, että onko Liisa Väisänen itse vapaamuurari?

Ainakin hänen kirjassaan käyttämä kieli on juuri sellaista, jota vapaamuurarit käyttävät. Tämä käy ilmi useammastakin kohdasta, jossa Väisänen ehkä huolimattomuuttaan käyttää sellaista retoriikkaa, jota vain vapaamuurarit tai vapaamuurarisymboliikkaan syvällisesti perehtyneet osaavat käyttää. 

Ensimmäinen esimerkki liittyy vapaamuurarien ashlar-kivien symboliikkaan. Vapaamuurarisymboliikassa ashlar-kiviä on kaksi. Toinen on hiomaton ja toinen hiottu. Symboliikka kuvaa vapaamuurarijärjestelmässä etenemistä, ja "henkistä kasvua". Kun uusi jäsen liittyy vapaamuurareihin, hän on kuin hiomaton raakakivi. Kun hän etenee vapaamuurarijärjestelmässä ylemmille asteille, hän vähitellen hioutuu raakakivestä täydelliseksi silokiveksi. 

Vapaamuurarisymboliikkaa: ashlar-kivet

Kirjassa Väisänen käyttää tätä täsmälleen samaa retoriikkaa kolme kertaa, ja paljastaa olevansa vapaamuurarisymboliikasta erittäin hyvin perillä. Yhdessäkään kohdassa ei kuitenkaan mainita vapaamuurareista mitään. Kuitenkin jokainen kirjaa lukeva vapaamuurari tietää tasan tarkkaan, mihin Väisänen viittaa.

Sivulla 66 Väisänen kertoo Mariankatu 23:n symboliikasta: "Alimman kerroksen kivet on järjestetty siten, että niistä joka toinen näyttää karhealta raakakiveltä ja joka toinen käsitellyltä silokiveltä. Raakakiven ja silokiven symboliikkaa käytetään paljon kuvaamaan ihmiskunnan sekä yksittäisen ihmisen henkistä kehitystä."

Käytetään paljon? Missä? Kenen toimesta? Jäikö jotain kertomatta, Liisa?

Sivulla 114 Väisänen kertoo Dementjeffin kivikartanosta: "Manierismille oli tyypillistä käyttää isoja kivenlohkareita alimmassa kerroksessa. Kivenlohkareet siliävät tasaiseksi seinäksi yläkerroksissa. Sillä haluttiin kuvata kulttuurin kehitystä ja ihmisen sivistystä ja kädentaitoja. Tässäkin alin kerros jäljittelee raakakivilohkareita, joista kaupunkien rakennus alkaa. Ylempänä seinän pinta on tasainen, mikä symboloi kulttuurin ja kaupunkien kehitystä."

Sivulla 157 Väisänen kertoo Kansanvalistusseuran talosta: "Kansanvalistusseuran talo on runsaasti koristeltu. Siinä on elementtejä eurooppalaisen arkkitehtuurin yleisestä historiasta mutta myös Suomen kansallisromantiikasta. Se nojaa vanhaan sivistykseen samalla kun haluaa luoda sivistystä omassa maassaan. Koristeluissa on jotain hienostunutta ja samalla karheaa; kansanvalistuksella hiotaan raakakivistä silokiviä."

Sivu 66

Sivu 114

Sivu 157

Päivitys 4.4.2024:

Vuonna 2023 ilmestyneessä Väisäsen kirjassa Salaiset symbolit on kohta, joka paljastaa Väisäsen olevan erittäin tietoinen raaka- ja silokiven yhteydestä vapaamuurarisymboliikkaan. Kohta on luvusta Vapaamuurarien opetustaulut.

"Takana raakakiven päällä ja siihen nojaamassa ovat vasara, taltta ja mitta. Ne ovat oppilasmuurarin välineet. Raakakivi on oppilas, joka aloittaa tiensä - kivi, jota ei ole vielä muokattu. Oikealla oleva silokivi on oppilasmuurari, joka on saanut työnsä valmiiksi ja on valmis initioitumaan toiselle asteelle."

Toinen paljastava terminologia liittyy vapaamuurarien jumalakäsitykseen, jossa Jumala nähdään Suurena Arkkitehtinä (The Great Architect of the Universe). Kun Väisänen puhuu Jumalasta arkkitehtinä, jokainen kirjaa lukeva vapaamuurari tietää, mihin Väisäsen sanavalinnat viittaavat.

Sivulla 11 Väisänen kertoo: "Sana arkkitehtuuri tulee latinan termistä architectus. Se juontaa juurensa kreikan termeihin (árche) ja (técton). Ensimmäinen on tarkoittanut alkua ja perustaa sekä toisaalta määräämistä eli käskemistä. Kyse on siis ollut kuin kaikkien aikojen alussa olleesta alkukäskystä. Aristoteleen (384-322 eaa.) teksteissä termi viittaa selvästi jumalalliseen. Jumala saatettiin nähdä jonkinlaisena ensimmäisenä arkkitehtinä. Jälkimmäinen sana, jossa kuulemme myös sanan tekniikka kantasanan, tarkoitti muovailemista, rakentamista ja luomista."

Sivulla 67 Väisänen puhuu Maurinkatu 2:n kalevalaisesta symboliikasta (Lönnrot oli vapaamuurari): "Kalevalassa usein esiintyvä orava syö tammenterhoja valaistunut kehä päänsä takana. Orava esiintyy samaanien apueläimenä, vikkelänä psykopompoksena, joka vie viestejä eri todellisuuksien välillä. 1900-luvun alussa puhuttiin paljon rakentamisesta ja muutenkin taiteen tekemisestä suorastaan profeetallisena ammattina. Kyse ei ollut vain talon rakentamisesta vaan suuremman, kokonaisen kansakunnan rakentamisesta. Jumala nähtiin alkuarkkitehtinä, joka on luonut maailman."

Sivu 11

Sivu 67

Kolmas esimerkki Väisäsen vapaamuurariretoriikasta tulee esiin, kun hänen sanavalinnat viittaavat 33. asteen vapaamuurarien mottoon "Ordo ab Chao" ("järjestys kaaoksesta"). Tämäkään viittaus ei jää kirjaa lukevilta vapaamuurareilta tajuamatta.

Sivulla 23 Väisänen puhuu aurinkosymboliikasta: "Aurinko on luonnollisesti vahva symboli. Aurinko voi hedelmöittää maan talven jälkeen. Aurinko valona on myös kaiken näkemisemme edellytys, se valaisee koko maailman. On ymmärrettävää, että aurinkoa on pidetty maailmankaikkeuden keskipisteenä, jos ei aina kosmologisesti niin ainakin henkisellä tasolla. Aurinko onkin tyypillinen tunnuskuva jumalalle tai jumalille. Useissa kulttuureissa, kuten antiikin Egyptissä, on ajateltu auringon tuoneen järjestyksen kaaokseen."

Sivu 23

Jos kirjan kirjoittaja käyttää näin usein vapaamuurareille tyypillistä kieltä, kyse on tuskin enää sattumasta. Kun vielä otetaan huomioon, että kustantaja ja apurahan myöntänyt yhdistys ovat vapaamuuraritaustaisia, on enemmän kuin todennäköistä, että Liisa Väisänen kuuluu tavalla tai toisella vapaamuurariverkostoon. 

Sattumaa ei varmaan ole myöskään se, että kirjan kannessa on paraatipaikalla vapaamuurarisymboliikkaa. Kuvan rakennuksen katonrajassa on kolme tyyliteltyä päätykolmiota (3x3), joiden keskellä on oculus-ikkunat. 'Oculus' on suomeksi 'silmä', joten tässä tapauksessa silmä kolmon keskellä edustaa vapaamuurarien kaikennäkevää silmää. Oikein sopiva kansikuva tällaiselle kirjalle.

Päätykolmiot oculus-ikkunoilla

Vapaamuurarisymboliikkaa: kaikennäkevä silmä

Seuraava osa: Harppi ja suorakulma